Lue keskustelun säännöt.
Työhaastattelu
12.10.2021 |
Mikä siinä on, että aina (hyvin harvoin siis) kun pääsen työhaastatteluun, minulle tulee sellainen tunne, kuin haastattelija yrittäisi etsiä minusta jotain vikoja, joiden perusteella voisi olla palkkaamatta minua? Ja yritän siinnä sitten jotenkin puolustautua, että en minä nyt niin huono ole, mutta ei minua ole pakko palkata, jos ei halua.
Nytkin hain tehtävään, jossa hyvästä itsetunnosta olisi hyötyä. Jos jo pelkkä esimiehen näkeminen saa olon tuntumaan siltä, että minun osaamiseeni ei uskota, miten voin suoriutua tehtävästä?
Harrastuspuolella fiilis on ihan päinvastainen, vaikka olen niissä asioissa vielä ihan aloittelija.
Olen siis pitkäaikaistyötön. Olenkin tässä miettinyt jo, pitäisikö minun tehdä harrastuksestani työ, ja unohtaa "oikeisiin töihin" pyrkiminen kokonaan?
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Minulta löytyy yliopistokoulutus ja hyvät paperit. En kuitenkaan pärjää työhaastatteluissa, koska olen hyvin itsekriittinen ihminen, enkä osaa tehdä itsestäni "numeroa". Työpanostani on aina kehuttu työpaikoissa, mutta haastattelujen takia en saa koulutusta vastaavaa työtä vaikka haastatteluun pääsisinkin.
Nöyryys ei ole enää hyve. Nyt pitäisi osata markkinoida itseään ja liioitella osaamistaan. Jenkkimeiningiksi mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä ne pelkää, että sulla on jotain mielenterveysongelmia, jos olet kovin hiljainen ja nöyrä. että sulla olisi jokin masennus tms, minkä vuoksi alkaisit heti saikuttaan. kannattaa olla reipas ja avoin, että ei jää kuvaa ongelmaisesta ihmisestä.
lisäksi, jos ei tunnu omalta työpaikka, mihin pyrkii, niin kannattaa alkaa yrittäjäksi, vaikka johonkin palveluammattiin. vaikka siivoojayrittäjänä se 10 000e kk, sen aikaa kun löytää oman intohimonsa. kannattaa tienata yrittäjänä sen aikaa, mitä tietää mitä haluaa tehdä.
Mä Olen miettinyt että pitäisikö ihan siekailematta vaan alkaa valehtelemaan noissa työhaastatteluissa? Että osaan sitä ja tätä ja tuota olen tehnyt menestyksekkäästi x vuotta. Ja keksiä itselleen trendikkäitä harrastuksia ja vapaaehtoistyössä toimimista jne. Sitten pitäisi vielä olla itse haastattelutilanteessa todella "pirskahteleva" ja iloinen ja reipas ja ulospäinsuuntautunut ja mitä vielä. Enää ei riitä, että on tavallisen asiallinen ja hymyilee normaalisti sillä hetkellä kun hymy tulee luontevasti.
Pari haastattelua on mulle osunut sellaisia, että on useampi meitä hakijoita siinä yhdessä paikalla haastattelijoiden kanssa ja sen työpaikan on aina saanut se, joka kälättää pahiten muiden päälle.
Mä en saa koskaan töitä ellen ala keksimään päästäni juttuja. Niin se vaan näyttää olevan kun ikä alkaa numerolla 5.
Työttömänä nyt 4v.
Vierailija kirjoitti:
Mä Olen miettinyt että pitäisikö ihan siekailematta vaan alkaa valehtelemaan noissa työhaastatteluissa? Että osaan sitä ja tätä ja tuota olen tehnyt menestyksekkäästi x vuotta. Ja keksiä itselleen trendikkäitä harrastuksia ja vapaaehtoistyössä toimimista jne. Sitten pitäisi vielä olla itse haastattelutilanteessa todella "pirskahteleva" ja iloinen ja reipas ja ulospäinsuuntautunut ja mitä vielä. Enää ei riitä, että on tavallisen asiallinen ja hymyilee normaalisti sillä hetkellä kun hymy tulee luontevasti.
Pari haastattelua on mulle osunut sellaisia, että on useampi meitä hakijoita siinä yhdessä paikalla haastattelijoiden kanssa ja sen työpaikan on aina saanut se, joka kälättää pahiten muiden päälle.
Mä en saa koskaan töitä ellen ala keksimään päästäni juttuja. Niin se vaan näyttää olevan kun ikä alkaa numerolla 5.
Työttömänä nyt 4v.
Ryhmähaastatteluun kun joutuu, niin voi samantien olla menemättä. Aika jännä että palkkaa juuri ne ihmiset joiden kanssa raskainta työskennellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulta löytyy yliopistokoulutus ja hyvät paperit. En kuitenkaan pärjää työhaastatteluissa, koska olen hyvin itsekriittinen ihminen, enkä osaa tehdä itsestäni "numeroa". Työpanostani on aina kehuttu työpaikoissa, mutta haastattelujen takia en saa koulutusta vastaavaa työtä vaikka haastatteluun pääsisinkin.
Nöyryys ei ole enää hyve. Nyt pitäisi osata markkinoida itseään ja liioitella osaamistaan. Jenkkimeiningiksi mennyt.
Noinhan se on, mutta itse en edes haluaisi työpaikkaan, jonne olen päässyt liioittelemalla osaamistani. Vaikka olen ihan tarkkaan kertonut mitä osaan, niin silti yleensä odotetaan että osaisi enemmän ja paremmin, sehän olisi ihan katastrofi, jos olisivat jo lähtökotaisesti siinä luulossa, että olen taitavampi kuin olenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä Olen miettinyt että pitäisikö ihan siekailematta vaan alkaa valehtelemaan noissa työhaastatteluissa? Että osaan sitä ja tätä ja tuota olen tehnyt menestyksekkäästi x vuotta. Ja keksiä itselleen trendikkäitä harrastuksia ja vapaaehtoistyössä toimimista jne. Sitten pitäisi vielä olla itse haastattelutilanteessa todella "pirskahteleva" ja iloinen ja reipas ja ulospäinsuuntautunut ja mitä vielä. Enää ei riitä, että on tavallisen asiallinen ja hymyilee normaalisti sillä hetkellä kun hymy tulee luontevasti.
Pari haastattelua on mulle osunut sellaisia, että on useampi meitä hakijoita siinä yhdessä paikalla haastattelijoiden kanssa ja sen työpaikan on aina saanut se, joka kälättää pahiten muiden päälle.
Mä en saa koskaan töitä ellen ala keksimään päästäni juttuja. Niin se vaan näyttää olevan kun ikä alkaa numerolla 5.
Työttömänä nyt 4v.
Entä kun koeajalla kävisi ilmi, että et osaakaan?
Minulta löytyy yliopistokoulutus ja hyvät paperit. En kuitenkaan pärjää työhaastatteluissa, koska olen hyvin itsekriittinen ihminen, enkä osaa tehdä itsestäni "numeroa". Työpanostani on aina kehuttu työpaikoissa, mutta haastattelujen takia en saa koulutusta vastaavaa työtä vaikka haastatteluun pääsisinkin.