Luulin, että rohkeus palkitaan
Olen tehnyt paljon töitä päästäkseni eroon sosiaalisesta fobiasta ja esiintymispelosta. Kuvittelin aina ennen, että jos olisin rohkeampi, elämä muuttuisi helpommaksi. Olen kuitenkin yhä masentunut sekä myös yksinäinen.
Ennen kaikkea olen turhautunut: opiskeluryhmässäni olen monesti lähes ainoa, joka vastaa kysymyksiin, esittää kysymyksiä tai ottaa asioista selvää. Minulta odotetaan jonkinlaista tiiminvetäjän ja aktiivisen toimijan roolia. Samanaikaisesti monet muut möllöttävät passiivisina ja siipeilevät häpeämättä.
Nuorempana minua arvosteltiin ujoudesta ja hiljaisuudesta, haukuttiin myös hissukaksi, mutta eipä tämä nykyinenkään rooli kiva ole. Miksi muut saavat olla hissukoita, mutta minä en? Tunnen suoranaista raivoa siitä, että minulta odotetaan eri asioita kuin muilta. Arvosanatkin tulevat lähinnä työharjoittelun perusteella, joten oikeastaan tuntiaktiivisuudella ei taida olla mitään merkitystä.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä palkintojen keräämisestä kyse olekaan, vaan itsensä koulimisesta/kouluttamisesta.
Siis siitä, haluatko oppia käyttämään kaikkia kykyjäsi vai et.
Käytin palkinto-sanaa lähinnä kuvainnollisessa merkityksessä.
- ap
Opiskellessa on hyvä tilaisuus harjoitella noita taitoja, jos jaksat, niin ota vain tiiminvetäjän rooli opinnoissasi ja testaa, saatko opiskelijatoverisikin aktivoitua. Sitten työelämään siirtyessäsi sinulla on jo kokemusta ryhmän johtamisesta ja voit rohkeasti hakea vastuuta ja sellaista paikkaa myös töissä, jos siis sellainen työ kiinnostaa. Yleensä enempi vastuu kompensoituu sitten myös palkassa!
Opiskelutoverisi elävät omaa elämäänsä ja sinä omaasi, opiskelujen jälkeen sinua ei enää vertailla suhteessa heihin vain omana itsenäsi. Miksi siis välittäisit, jos he haluavat sluibailla?
Vierailija kirjoitti:
Opiskellessa on hyvä tilaisuus harjoitella noita taitoja, jos jaksat, niin ota vain tiiminvetäjän rooli opinnoissasi ja testaa, saatko opiskelijatoverisikin aktivoitua. Sitten työelämään siirtyessäsi sinulla on jo kokemusta ryhmän johtamisesta ja voit rohkeasti hakea vastuuta ja sellaista paikkaa myös töissä, jos siis sellainen työ kiinnostaa. Yleensä enempi vastuu kompensoituu sitten myös palkassa!
Opiskelutoverisi elävät omaa elämäänsä ja sinä omaasi, opiskelujen jälkeen sinua ei enää vertailla suhteessa heihin vain omana itsenäsi. Miksi siis välittäisit, jos he haluavat sluibailla?
Ai miksikö välitän? Koska muiden harrastama siipeily on ärsyttävää, turhauttavaa ja loukkaavaa. Opettajat eivät juurikaan ota kantaa asiaan, vaikka olen antanut palautetta.
- ap
Se ei ole rohkeutta että on aina auttamassa muita . Vaaditaan rohkeutta sanoa ei.
Tee ryhmätyöt yksin. Niin minä tein. Siinä oppii parhaiten.
🇺🇦🇮🇱
Voiko pistää kysellen, että mikäs tässä projektissa kuulostaisi kenestäkin kiinnostavalta tehtävältä?
Ehkä olet uudessa roolissasi niin vahvasti, että ryhmätöissä muut antavat suosiolla sinun aktiivisena päsmäröidä. Yritä ryhmätöissä päästä myös toisenlaiseen rooliin, koska nykyinen ei selvästikään ole sulle se omin ja mieluisin.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olet uudessa roolissasi niin vahvasti, että ryhmätöissä muut antavat suosiolla sinun aktiivisena päsmäröidä. Yritä ryhmätöissä päästä myös toisenlaiseen rooliin, koska nykyinen ei selvästikään ole sulle se omin ja mieluisin.
Voi olla, että joku pitääkin minua päsmärinä. Mutta enemmän on sellaista, että jos minä en tee aloitetta keskusteluun, ei tee kukaan muukaan.
- ap
Sinun ajattelu on jollain lailla kieroutunutta.
Vierailija kirjoitti:
Kusi noussut hattuun?
Ok, saat vapaasti olla tuota mieltä. Oletko sinä joku niistä opiskeluryhmäni möllyköistä? Minun osaamiseni ärsyttää sinua, ja pidät minua besserwisserinä mutta et kuitenkaan tee mitään minkään asian eteen vaan odotat, että joku muu tekee? Onko sinulla aivovaurio, vai mikä se sinun ongelmasi on?
- ap
Vierailija kirjoitti:
Voiko pistää kysellen, että mikäs tässä projektissa kuulostaisi kenestäkin kiinnostavalta tehtävältä?
Aha. Eli tiiminvetäjänä pitäisi taas olla. Miksi joku muu ei välillä ole?
- ap
Miksi noin herkkänahkainen. Yksi tuttu, Saara Pohjois-Suomesta, on juuri tuollainen.
Vierailija kirjoitti:
Se ei ole rohkeutta että on aina auttamassa muita . Vaaditaan rohkeutta sanoa ei.
Olen välillä sanonutkin, että tänään en halua olla vetäjänä. Tänään siihen rooliin valittiin joku muu.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Sinun ajattelu on jollain lailla kieroutunutta.
En ole väittänytkään, että ajatukseni olisivat järkeviä.
- ap
Vierailija kirjoitti:
Sinun ajattelu on jollain lailla kieroutunutta.
Siipeilijä bongattu.
Se, että saa muutkin ryhmässä motivoitumaan ja innostumaan, vaatii muutakin, kuin rohkeutta puhua. Voi tosin olla, että useampi on kiitollinen siitä, että sinä laitat asiat alulle ja johdat ryhmää finaaliin asti. Tietenkin jos muuten lusmuavat, niin se on asia erikseen.
Ei siinä palkintojen keräämisestä kyse olekaan, vaan itsensä koulimisesta/kouluttamisesta.
Siis siitä, haluatko oppia käyttämään kaikkia kykyjäsi vai et.