Onnistuneessa avioliitossa ei ole "minun" tai "hänen" rahojaan

Ole varovainen, jos sinulla on onnellinen avioliitto. Beatriz Grimaldi metsästää naimisissa olevia miehiä Suomessa eikä pysähdy mihinkään tuhoamaan elämää Suomessa.

Kyllä jokaisen tulee huolehtia omasta taloudestaan ja pitää ainakin yksi oma tili. Yksi oma ja yksi yhteinen.

Ok, meillä on silti omat rahat ja saa tehdä ihan niin isoja hankintoja kuin mihin omat rahat riittää.

Tuntuu että nykyään monet eivät oikeasti uskalla sitoutua toiseen, ollaan yhdessä mutta erillään. Ollaan tarkkoja siitä mikä on minun ja mikä on sinun. Naimisiin mennessä tehdään avioehtosopimus vaikka oltaisiin ihan tavallisia duunareita.

Mun exä hoki tuota samaa. Minä olin se jolla enemmän rahaa. Hän impulssi vammainen paskaläjä.

Omat tilit, omat sijoitukset, onat säästöt, yhteinen taloustili, yhteinen talo. 20 onnellista vuotta. Ei riitaa rahasta.

Olen samaa mieltä kaikesta muusta paitsi kahdesta ensimmäisestä virkkeestä.

Mistä sääntökirjasta tuo aloitus on lainattu? En kannata sitä.

Onnellista aviota 25 vuotta, omat tilit ja omat rahat.  Ei riitoja talousasioista eikä paljon muustakaan enää nykyään. Yhteinen tili nyt ei vaan oo mikään onnen mitta. Se on lähinnä merkki siitä, että molemmat on vastuullisia rahankäyttäjiä.

Rahahan ei tuo onnea, mutta sen puute tuo kyllä paljon onnettomuutta. Siinä ei yhteinen tili paljoa auta, kun se on tyhjä.

Vierailija kirjoitti:

Mun exä hoki tuota samaa. Minä olin se jolla enemmän rahaa. Hän impulssi vammainen paskaläjä.

Joo se on jännä että nää, joilla ei sitä rahaa ole puolustelevat eniten sitä, että rahasta ei kannata tapella ja sotkea suhdetta.

Hyvä se on siivellä elää, kun kaikki tulee valmiina eikä tarvitse itse huolehtia siitä "yhteisestä onnesta" mutta sit kun pyydetään osallistumaan edes omasta puolestaan niin alkaa se vinkuminen miten rahasta ei kannata tapella ja syytetään itsekkyydestä kun yksinään ei jaksaisi elättää kahta ihmistä.

Itselläni on kyllä onnellinen avioliitto ja molemmilla omat rahat ja tilit. Asuntolainatili yhteinen. Molemmat ostavat omilla rahoillaan omat vaatteensa jne.

Lahjaksi ostetaan mitä toinen tarvitsee. Lapselle ostaa tarvittavat se, joka ehtii ensin. Kaupassa maksaa se, joka ehtii ensin kaivamaan kortin lompakostaan. Kertaakaan ei ole tarvinnut kiistellä raha-asioista kymmeneen vuoteen. Jos mies haluaa ostaa viiden tonnin tietokoneen, niin ei minulta tarvitse lupaa kysellä, kun ostaa omilla rahoillaan, kunhan laskut ja lainat tulee maksettua. Ei minua jaksa kiinnostaa jokainen porakone ja vimpain jota pihanhoitoon ostetaan. Omatkin rahani käytän miten haluan.

Oletko joku kotiäiti, vai miksi moinen kontrolli pitää olla toisen rahoihin?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jokaisen tulee huolehtia omasta taloudestaan ja pitää ainakin yksi oma tili. Yksi oma ja yksi yhteinen.

Miten niin tulee huolehtia? Ei sellaista sääntöä tai määräystä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä jokaisen tulee huolehtia omasta taloudestaan ja pitää ainakin yksi oma tili. Yksi oma ja yksi yhteinen.

Miten niin tulee huolehtia? Ei sellaista sääntöä tai määräystä ole.

Ei tietenkään, jos on todettu oikeustoimikelvottomaksi ja on saanut edunvalvojan, mutta kyllä normaali itsenäinen aikuinen huolehtii itse asioistaan. 

Onnistuneessa ja tasavertaisessa liitossa molemmat saa päättää rahan käytöstään itse eikä kumpikaan elätä toista.

Anteeksi, mutta kyllä mua vitutti kun elin miehen kanssa ja itse opiskelin, kävin töissä ja mies oli kotona. Mä maksoin vuokran, sähkön, ruuan, ihan kaikki ja tää oli ihan fine miehelle. Mun rahat meni meihin, en mä saanut mitään ostettua itselleni.

Sit mies meni kouluun ja multa loppui koulu ja mies alkoi jo viikon jälkeen ehdottelemaan mulle jotain lehdenjakohommia. Miehellä alkoi tuet juoksemaan ja olis vihdoinkin saanut maksettua oman osansa ja sit se päätti muuttaa opiskelujasoluun, että hän säästää?!?

On helppoa puhua rahojen yhteisyydestä kun itse on se joka ei sitä rahaa tuo. Ja jos se toinen on hyväpalkkaisessa työssä. Sitten kun toinen tuo minimi toimeentulon kotiin ja toinen ei tee mitään niin tottakai se rasittaa suhdetta.

Itse en lähtis enää asumaan miehen kanssa jos ei hallitse talouttaan ja elätä itseään enkä itse heittäytyisi elätettäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on kyllä onnellinen avioliitto ja molemmilla omat rahat ja tilit. Asuntolainatili yhteinen. Molemmat ostavat omilla rahoillaan omat vaatteensa jne.

Lahjaksi ostetaan mitä toinen tarvitsee. Lapselle ostaa tarvittavat se, joka ehtii ensin. Kaupassa maksaa se, joka ehtii ensin kaivamaan kortin lompakostaan. Kertaakaan ei ole tarvinnut kiistellä raha-asioista kymmeneen vuoteen. Jos mies haluaa ostaa viiden tonnin tietokoneen, niin ei minulta tarvitse lupaa kysellä, kun ostaa omilla rahoillaan, kunhan laskut ja lainat tulee maksettua. Ei minua jaksa kiinnostaa jokainen porakone ja vimpain jota pihanhoitoon ostetaan. Omatkin rahani käytän miten haluan.

Oletko joku kotiäiti, vai miksi moinen kontrolli pitää olla toisen rahoihin?

En ole ap, mutta kyse ei ole kontrollista, vaan asioiden jakamisesta. Isommista hankinnoista ja monesta pienemmästäkin on hyvä keskustella toisen kanssa ja saada asioihin eri näkökulmia. Jos mies haluaa viiden tonnin tietokoneen, niin ok, mutta yhdessä asiaa tarkastelemalla voi löytyä parempikin vaihtoehto. Just noista porakoneistakin on hyvä keskustella. Voidaan esimerkiksi miettiä käyttötarvetta ja pohtia, millainen on paras meidän käyttöön. Ymmärrän kyllä senkin, että jos yhteistä aikaa on vähän ja asioita ei muutenkaan tehdä yhdessä, niin silloin on turha kysellä porakoneista.

Mites kun meillä tavatessa pari vuotta sitten tilanne oli niin että minulla varallisuutta sijoituksissa ja tileillä 150 000 € ja tulevalla aviopuolisollani vajaa kymppitonni. Pitäisikö sinusta meilläkin olla yhteiset rahat kun kohta avioon astutaan?

Juuri siksi meillä ei ole koskaan tarvinnut riidellä rahasta, kun kummallakin on omat rahat, joita saa käyttää niin kuin haluaa sen jälkeen, kun on hoitanut sovitun osuutensa yhteisistä menoista. Jos meillä olisi täysin yhteiset rahat, riitelisimme varmaan pari kertaa kuukaudessa raha-asioista. Ja olisihan se nyt kauheaa, jos en voisi tehdä muutaman satasen ostosta kysymättä mieheni mielipidettä.

Yli 30 vuotta onnellisesti naimisissa

😂

Mitä ajattelette aviomiehestä, joka on ollut 10vuotta eläkkeellä ja jonka vaimo käy töissä, alkaa pyytämään 20 avioliitto vuoden jälkeen bensarahaa vaimoltaan?

Vierailija kirjoitti:

Omat tilit, omat sijoitukset, onat säästöt, yhteinen taloustili, yhteinen talo. 20 onnellista vuotta. Ei riitaa rahasta.

Näin meilläkin, ytheisiä vuosia vielä enemmän. Tosin toimii pitkälti siksi, että palkkaerokin on pieni. Molemmat laittavat yhteiselle tilille tietyn summan ja siitä ostetaan ruuat, paperit yms. Molemmilla on oma tili ja kumpikin ostaa omalta tililtään mitä haluaa. Mies saa ostaa kalastustarvikkeita enkä puutu, minä voin ostaa vaikka kuntosalikortin tai lahjoittaa hyväntekeväisyyteen sen verran kuin itse haluan. Eikä sekään haittaa, jos taloustililtä kauppareissulla maksetaan jomman kumman vaikkapa uudet kalsarit tai sukat, jos sellaisia sattuu tarvitsemaan.