Lue keskustelun säännöt.
Onnistuneessa avioliitossa ei ole "minun" tai "hänen" rahojaan
09.10.2021 |
Onnistuneessa avioliitossa ei ole "minun" tai "hänen" rahojaan. Riippumatta siitä, kuka työskentelee tai kuka tuo eniten rahaa, se on "meidän" rahaa. Älä anna rahan aiheuttaa erimielisyyksiä avioliitossasi. Onnistuneet naimisissa olevat yhdistävät rahansa yhdessä, suunnittelevat yhdessä, budjetoivat yhdessä, kymmenykset yhdessä, antavat yhdessä, viettävät yhdessä ja säästävät yhdessä. Onnistuneet avioliitot menestyvät tiimityöskentelyssä, eikä ole parempaa esimerkkiä avioliittoyhteistyöstä kuin taloudellisista asioista. Kukaan puoliso ei saa määrätä kaikkia perhemenojen painopisteitä eikä puoliso saa tehdä suuria ostoksia ilman puolisonsa suostumusta.
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on kyllä onnellinen avioliitto ja molemmilla omat rahat ja tilit. Asuntolainatili yhteinen. Molemmat ostavat omilla rahoillaan omat vaatteensa jne.
Lahjaksi ostetaan mitä toinen tarvitsee. Lapselle ostaa tarvittavat se, joka ehtii ensin. Kaupassa maksaa se, joka ehtii ensin kaivamaan kortin lompakostaan. Kertaakaan ei ole tarvinnut kiistellä raha-asioista kymmeneen vuoteen. Jos mies haluaa ostaa viiden tonnin tietokoneen, niin ei minulta tarvitse lupaa kysellä, kun ostaa omilla rahoillaan, kunhan laskut ja lainat tulee maksettua. Ei minua jaksa kiinnostaa jokainen porakone ja vimpain jota pihanhoitoon ostetaan. Omatkin rahani käytän miten haluan.
Oletko joku kotiäiti, vai miksi moinen kontrolli pitää olla toisen rahoihin?
En ole ap, mutta kyse ei ole kontrollista, vaan asioiden jakamisesta. Isommista hankinnoista ja monesta pienemmästäkin on hyvä keskustella toisen kanssa ja saada asioihin eri näkökulmia. Jos mies haluaa viiden tonnin tietokoneen, niin ok, mutta yhdessä asiaa tarkastelemalla voi löytyä parempikin vaihtoehto. Just noista porakoneistakin on hyvä keskustella. Voidaan esimerkiksi miettiä käyttötarvetta ja pohtia, millainen on paras meidän käyttöön. Ymmärrän kyllä senkin, että jos yhteistä aikaa on vähän ja asioita ei muutenkaan tehdä yhdessä, niin silloin on turha kysellä porakoneista.
Meillä on todella paljon yhteistä aikaa juuri sen takia, ettei tarvitse jauhaa jostain pikkuostoksista. En tiedä mitään pelitietokoneista, eikä kiinnostakaan tietää. Sama porakoneiden suhteen. Jos mieheni niitä koneita käyttää, niin tietää itse parhaiten mitä ominaisuuksia tarvitsee, ei minulla ole pienintäkään halua tai tarvetta puuttua näihin ostoksiin. Minulle on ihan sama maksaako ruohonleikkuri kympin vai tonnin, kun mies sitä käyttää ja on sen omilla rahoillaan ostanut.
Auton ja talon osalta keskusteltiin kyllä ominaisuuksista, tarpeista ja toiveista, mutta kaikki muut hankinnat on niin pientä nillittämistä, etten ymmärrä miksi tuhlata aikaa moiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteiset rahat, 50+v. naimisissa. Koskaan ei ole rahasta riidelty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on kyllä onnellinen avioliitto ja molemmilla omat rahat ja tilit. Asuntolainatili yhteinen. Molemmat ostavat omilla rahoillaan omat vaatteensa jne.
Lahjaksi ostetaan mitä toinen tarvitsee. Lapselle ostaa tarvittavat se, joka ehtii ensin. Kaupassa maksaa se, joka ehtii ensin kaivamaan kortin lompakostaan. Kertaakaan ei ole tarvinnut kiistellä raha-asioista kymmeneen vuoteen. Jos mies haluaa ostaa viiden tonnin tietokoneen, niin ei minulta tarvitse lupaa kysellä, kun ostaa omilla rahoillaan, kunhan laskut ja lainat tulee maksettua. Ei minua jaksa kiinnostaa jokainen porakone ja vimpain jota pihanhoitoon ostetaan. Omatkin rahani käytän miten haluan.
Oletko joku kotiäiti, vai miksi moinen kontrolli pitää olla toisen rahoihin?
En ole ap, mutta kyse ei ole kontrollista, vaan asioiden jakamisesta. Isommista hankinnoista ja monesta pienemmästäkin on hyvä keskustella toisen kanssa ja saada asioihin eri näkökulmia. Jos mies haluaa viiden tonnin tietokoneen, niin ok, mutta yhdessä asiaa tarkastelemalla voi löytyä parempikin vaihtoehto. Just noista porakoneistakin on hyvä keskustella. Voidaan esimerkiksi miettiä käyttötarvetta ja pohtia, millainen on paras meidän käyttöön. Ymmärrän kyllä senkin, että jos yhteistä aikaa on vähän ja asioita ei muutenkaan tehdä yhdessä, niin silloin on turha kysellä porakoneista.
Meillä on todella paljon yhteistä aikaa juuri sen takia, ettei tarvitse jauhaa jostain pikkuostoksista. En tiedä mitään pelitietokoneista, eikä kiinnostakaan tietää. Sama porakoneiden suhteen. Jos mieheni niitä koneita käyttää, niin tietää itse parhaiten mitä ominaisuuksia tarvitsee, ei minulla ole pienintäkään halua tai tarvetta puuttua näihin ostoksiin. Minulle on ihan sama maksaako ruohonleikkuri kympin vai tonnin, kun mies sitä käyttää ja on sen omilla rahoillaan ostanut.
Auton ja talon osalta keskusteltiin kyllä ominaisuuksista, tarpeista ja toiveista, mutta kaikki muut hankinnat on niin pientä nillittämistä, etten ymmärrä miksi tuhlata aikaa moiseen.
Huvittaa aina nämä omat rahat-ihmiset. Mitä kun tulee pitkä työttömyys tai vakava sairaus? Puolet on revittävä talouskassaan vaikka ryöstämällä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on kyllä onnellinen avioliitto ja molemmilla omat rahat ja tilit. Asuntolainatili yhteinen. Molemmat ostavat omilla rahoillaan omat vaatteensa jne.
Lahjaksi ostetaan mitä toinen tarvitsee. Lapselle ostaa tarvittavat se, joka ehtii ensin. Kaupassa maksaa se, joka ehtii ensin kaivamaan kortin lompakostaan. Kertaakaan ei ole tarvinnut kiistellä raha-asioista kymmeneen vuoteen. Jos mies haluaa ostaa viiden tonnin tietokoneen, niin ei minulta tarvitse lupaa kysellä, kun ostaa omilla rahoillaan, kunhan laskut ja lainat tulee maksettua. Ei minua jaksa kiinnostaa jokainen porakone ja vimpain jota pihanhoitoon ostetaan. Omatkin rahani käytän miten haluan.
Oletko joku kotiäiti, vai miksi moinen kontrolli pitää olla toisen rahoihin?
En ole ap, mutta kyse ei ole kontrollista, vaan asioiden jakamisesta. Isommista hankinnoista ja monesta pienemmästäkin on hyvä keskustella toisen kanssa ja saada asioihin eri näkökulmia. Jos mies haluaa viiden tonnin tietokoneen, niin ok, mutta yhdessä asiaa tarkastelemalla voi löytyä parempikin vaihtoehto. Just noista porakoneistakin on hyvä keskustella. Voidaan esimerkiksi miettiä käyttötarvetta ja pohtia, millainen on paras meidän käyttöön. Ymmärrän kyllä senkin, että jos yhteistä aikaa on vähän ja asioita ei muutenkaan tehdä yhdessä, niin silloin on turha kysellä porakoneista.
Meillä vietetään 99% vapaa-ajasta yhdessä, mutta en silti koe tarvetta neuvotella omista hankinnoista. Esimerkiksi viime keväänä ostin silmääkään räpäyttämättä 30 000 auton neuvottelematta puolison kanssa. Tietokoneita meillä on taloudessa viisi eikä niihinkään ole lupia nähty tarpeelliseksi kysellä. Toissavuonna puoliso kärräsi kotiin uuden kotiteatterin jonka väristä hieman kyllä nikottelin, mutta toisaalta se on halpa hinta maksaa siitä ilosta, ettei joka jumalan hankinnasta tarvitse käydä pitkää keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on kyllä onnellinen avioliitto ja molemmilla omat rahat ja tilit. Asuntolainatili yhteinen. Molemmat ostavat omilla rahoillaan omat vaatteensa jne.
Lahjaksi ostetaan mitä toinen tarvitsee. Lapselle ostaa tarvittavat se, joka ehtii ensin. Kaupassa maksaa se, joka ehtii ensin kaivamaan kortin lompakostaan. Kertaakaan ei ole tarvinnut kiistellä raha-asioista kymmeneen vuoteen. Jos mies haluaa ostaa viiden tonnin tietokoneen, niin ei minulta tarvitse lupaa kysellä, kun ostaa omilla rahoillaan, kunhan laskut ja lainat tulee maksettua. Ei minua jaksa kiinnostaa jokainen porakone ja vimpain jota pihanhoitoon ostetaan. Omatkin rahani käytän miten haluan.
Oletko joku kotiäiti, vai miksi moinen kontrolli pitää olla toisen rahoihin?
En ole ap, mutta kyse ei ole kontrollista, vaan asioiden jakamisesta. Isommista hankinnoista ja monesta pienemmästäkin on hyvä keskustella toisen kanssa ja saada asioihin eri näkökulmia. Jos mies haluaa viiden tonnin tietokoneen, niin ok, mutta yhdessä asiaa tarkastelemalla voi löytyä parempikin vaihtoehto. Just noista porakoneistakin on hyvä keskustella. Voidaan esimerkiksi miettiä käyttötarvetta ja pohtia, millainen on paras meidän käyttöön. Ymmärrän kyllä senkin, että jos yhteistä aikaa on vähän ja asioita ei muutenkaan tehdä yhdessä, niin silloin on turha kysellä porakoneista.
Meillä on todella paljon yhteistä aikaa juuri sen takia, ettei tarvitse jauhaa jostain pikkuostoksista. En tiedä mitään pelitietokoneista, eikä kiinnostakaan tietää. Sama porakoneiden suhteen. Jos mieheni niitä koneita käyttää, niin tietää itse parhaiten mitä ominaisuuksia tarvitsee, ei minulla ole pienintäkään halua tai tarvetta puuttua näihin ostoksiin. Minulle on ihan sama maksaako ruohonleikkuri kympin vai tonnin, kun mies sitä käyttää ja on sen omilla rahoillaan ostanut.
Auton ja talon osalta keskusteltiin kyllä ominaisuuksista, tarpeista ja toiveista, mutta kaikki muut hankinnat on niin pientä nillittämistä, etten ymmärrä miksi tuhlata aikaa moiseen.
Huvittaa aina nämä omat rahat-ihmiset. Mitä kun tulee pitkä työttömyys tai vakava sairaus? Puolet on revittävä talouskassaan vaikka ryöstämällä?
Tai vaikka puolison peliriippuvuus? Sekin on sairaus. Kyllä pitää sairaan saada pelata yhteiset rahat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on kyllä onnellinen avioliitto ja molemmilla omat rahat ja tilit. Asuntolainatili yhteinen. Molemmat ostavat omilla rahoillaan omat vaatteensa jne.
Lahjaksi ostetaan mitä toinen tarvitsee. Lapselle ostaa tarvittavat se, joka ehtii ensin. Kaupassa maksaa se, joka ehtii ensin kaivamaan kortin lompakostaan. Kertaakaan ei ole tarvinnut kiistellä raha-asioista kymmeneen vuoteen. Jos mies haluaa ostaa viiden tonnin tietokoneen, niin ei minulta tarvitse lupaa kysellä, kun ostaa omilla rahoillaan, kunhan laskut ja lainat tulee maksettua. Ei minua jaksa kiinnostaa jokainen porakone ja vimpain jota pihanhoitoon ostetaan. Omatkin rahani käytän miten haluan.
Oletko joku kotiäiti, vai miksi moinen kontrolli pitää olla toisen rahoihin?
En ole ap, mutta kyse ei ole kontrollista, vaan asioiden jakamisesta. Isommista hankinnoista ja monesta pienemmästäkin on hyvä keskustella toisen kanssa ja saada asioihin eri näkökulmia. Jos mies haluaa viiden tonnin tietokoneen, niin ok, mutta yhdessä asiaa tarkastelemalla voi löytyä parempikin vaihtoehto. Just noista porakoneistakin on hyvä keskustella. Voidaan esimerkiksi miettiä käyttötarvetta ja pohtia, millainen on paras meidän käyttöön. Ymmärrän kyllä senkin, että jos yhteistä aikaa on vähän ja asioita ei muutenkaan tehdä yhdessä, niin silloin on turha kysellä porakoneista.
Meillä on todella paljon yhteistä aikaa juuri sen takia, ettei tarvitse jauhaa jostain pikkuostoksista. En tiedä mitään pelitietokoneista, eikä kiinnostakaan tietää. Sama porakoneiden suhteen. Jos mieheni niitä koneita käyttää, niin tietää itse parhaiten mitä ominaisuuksia tarvitsee, ei minulla ole pienintäkään halua tai tarvetta puuttua näihin ostoksiin. Minulle on ihan sama maksaako ruohonleikkuri kympin vai tonnin, kun mies sitä käyttää ja on sen omilla rahoillaan ostanut.
Auton ja talon osalta keskusteltiin kyllä ominaisuuksista, tarpeista ja toiveista, mutta kaikki muut hankinnat on niin pientä nillittämistä, etten ymmärrä miksi tuhlata aikaa moiseen.
Huvittaa aina nämä omat rahat-ihmiset. Mitä kun tulee pitkä työttömyys tai vakava sairaus? Puolet on revittävä talouskassaan vaikka ryöstämällä?
Olen eri, mutta tuo on aika rasittava kesto-olkinukke näissä omat rahat vs yhteiset rahat -ketjuissa. Omat rahat ei tarkoita sitä, että kaikki maksetaan tiukasti 50-50 eikä siitä ole edes elämän alamäissä mitään neuvotteluvaraa. Meillä on erilliset rahat ja minä maksan yli 90% kuluista kun puoliso on ulosotossa.
Aloitus ei pidä paikkaansa. Kun on omat säästöt, ei voi tulla riitaa "mihin v****** hassasit meidän säästöt??" Mulla on omat sijoitukseni joita haluan seurailla, eikä tulisi kuuloonkaan että puoliso koskisi niihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on kyllä onnellinen avioliitto ja molemmilla omat rahat ja tilit. Asuntolainatili yhteinen. Molemmat ostavat omilla rahoillaan omat vaatteensa jne.
Lahjaksi ostetaan mitä toinen tarvitsee. Lapselle ostaa tarvittavat se, joka ehtii ensin. Kaupassa maksaa se, joka ehtii ensin kaivamaan kortin lompakostaan. Kertaakaan ei ole tarvinnut kiistellä raha-asioista kymmeneen vuoteen. Jos mies haluaa ostaa viiden tonnin tietokoneen, niin ei minulta tarvitse lupaa kysellä, kun ostaa omilla rahoillaan, kunhan laskut ja lainat tulee maksettua. Ei minua jaksa kiinnostaa jokainen porakone ja vimpain jota pihanhoitoon ostetaan. Omatkin rahani käytän miten haluan.
Oletko joku kotiäiti, vai miksi moinen kontrolli pitää olla toisen rahoihin?
En ole ap, mutta kyse ei ole kontrollista, vaan asioiden jakamisesta. Isommista hankinnoista ja monesta pienemmästäkin on hyvä keskustella toisen kanssa ja saada asioihin eri näkökulmia. Jos mies haluaa viiden tonnin tietokoneen, niin ok, mutta yhdessä asiaa tarkastelemalla voi löytyä parempikin vaihtoehto. Just noista porakoneistakin on hyvä keskustella. Voidaan esimerkiksi miettiä käyttötarvetta ja pohtia, millainen on paras meidän käyttöön. Ymmärrän kyllä senkin, että jos yhteistä aikaa on vähän ja asioita ei muutenkaan tehdä yhdessä, niin silloin on turha kysellä porakoneista.
Meillä on todella paljon yhteistä aikaa juuri sen takia, ettei tarvitse jauhaa jostain pikkuostoksista. En tiedä mitään pelitietokoneista, eikä kiinnostakaan tietää. Sama porakoneiden suhteen. Jos mieheni niitä koneita käyttää, niin tietää itse parhaiten mitä ominaisuuksia tarvitsee, ei minulla ole pienintäkään halua tai tarvetta puuttua näihin ostoksiin. Minulle on ihan sama maksaako ruohonleikkuri kympin vai tonnin, kun mies sitä käyttää ja on sen omilla rahoillaan ostanut.
Auton ja talon osalta keskusteltiin kyllä ominaisuuksista, tarpeista ja toiveista, mutta kaikki muut hankinnat on niin pientä nillittämistä, etten ymmärrä miksi tuhlata aikaa moiseen.
Huvittaa aina nämä omat rahat-ihmiset. Mitä kun tulee pitkä työttömyys tai vakava sairaus? Puolet on revittävä talouskassaan vaikka ryöstämällä?
Mihin talouskassaan? Suhteeseemme on mahtunut vakava sairastuminen, vuoden työttömyys, sekä mammalomaa. Vuorotellen on maksettu toistemme menoja, kun toisella on huonompi tilanne. Luuletko, että omat tilit tarkoittaa sitä, ettei toisesta pidetä huolta? Ikävä jos itselläsi on moinen parisuhde, otan osaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on kyllä onnellinen avioliitto ja molemmilla omat rahat ja tilit. Asuntolainatili yhteinen. Molemmat ostavat omilla rahoillaan omat vaatteensa jne.
Lahjaksi ostetaan mitä toinen tarvitsee. Lapselle ostaa tarvittavat se, joka ehtii ensin. Kaupassa maksaa se, joka ehtii ensin kaivamaan kortin lompakostaan. Kertaakaan ei ole tarvinnut kiistellä raha-asioista kymmeneen vuoteen. Jos mies haluaa ostaa viiden tonnin tietokoneen, niin ei minulta tarvitse lupaa kysellä, kun ostaa omilla rahoillaan, kunhan laskut ja lainat tulee maksettua. Ei minua jaksa kiinnostaa jokainen porakone ja vimpain jota pihanhoitoon ostetaan. Omatkin rahani käytän miten haluan.
Oletko joku kotiäiti, vai miksi moinen kontrolli pitää olla toisen rahoihin?
En ole ap, mutta kyse ei ole kontrollista, vaan asioiden jakamisesta. Isommista hankinnoista ja monesta pienemmästäkin on hyvä keskustella toisen kanssa ja saada asioihin eri näkökulmia. Jos mies haluaa viiden tonnin tietokoneen, niin ok, mutta yhdessä asiaa tarkastelemalla voi löytyä parempikin vaihtoehto. Just noista porakoneistakin on hyvä keskustella. Voidaan esimerkiksi miettiä käyttötarvetta ja pohtia, millainen on paras meidän käyttöön. Ymmärrän kyllä senkin, että jos yhteistä aikaa on vähän ja asioita ei muutenkaan tehdä yhdessä, niin silloin on turha kysellä porakoneista.
Ai että se toinen osa puoli joka ei välttämättä tiedä tietokoneista tai porakoneista niin tulee selittää jotai diibadaapaa että semmosen sen pitää olla tai tuo. Liikaa draamaa jostai parista materiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteiset rahat, 50+v. naimisissa. Koskaan ei ole rahasta riidelty.
Meillä ei ole yhteisiä rahoja eikä olla rahasta riidelty koskaan 35-vuoden aikana. Pienituloisen maksan pieniä laskuja mieheni maksaa isommat laskut isompituloisena. Kummankin rahat menevät meidän yhteiseen hyvään. Minä en asuisi näin kalliissa ja isossa asunnossa omilla tuloillani. Jos tulisi ero niin en saisi puolia ja olen sen hyväksynyt enkä voisi edes vaatia. Meillä on elinikäinen suhde perustettu eikä meitä erota muu kuin kuolema. suhteiden vaihtelut eivät kiinnosta meitä kumpaakaan.
Yhteiset rahat ovat vaarallista jos toiselle tulee peli ja päihde ongelmia niin kuka antaa pääsyn omalle tilille toisen kurrata sen tyhjiin. Parisuhteessa kummallakin pitää olla omat tilit millekkä kukaan muu ei pääse. On nähty näitä joilla puoliso on ollut konkursissa näiden yhteisten tilien takia. Laskut ja ruokalaskut voidaan sopia kumpiko maksaa mutta kaikkein tyhmintä olisi yhteinen tili.
Ai, kyllä meillä oli onnellinen juuri solmittu avioliitto ysärillä, kun jäin heti valmistumiseni jälkeen työttömäksi, enkä saanut puolison tulojen takia markkaakaan rahaa mistään. Puoliso elätti kuten avioliittolaissa edellytetään. Nykyään tulisi monella itku silmään, jos tuet olisi edelleen harkinnanvaraisia ja puolison tuet vaikuttaisivat niihin.