Lue keskustelun säännöt.
Synkkyyteen taipuvaiset ihmiset tarvitsevat vastapainokseen hyväntuulisia puolisoita
09.10.2021 |
Joissain asioissa erilaisuus on rikkaus ja tämä on yksi niistä.
Kommentit (28)
En jaksa mitään tekopirteää hymistelijää.
M44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin varmasti. Voin kuitenkin yhden aviomiehen kokemuksella kertoa, että optimistilla ei ole kivaa pessimistin kanssa.
Toisella kertaa olin jo viisaampi.
Totta, mutta jaksaako hyväntuuliset katsoa sellaisia synkistelijöitä?
Me ollaan molemmat synkkyyteen taipuvaisia. Lapsemme lienee tuhoon tuomittu.
Pätee joidenkin kohdalla mutta ei aivan kaikkien. Itseäni lähinnä ärsyttäisi toisen jatkuva tekopirteys. Ennemmin yhteiset kiinnostuksen kohteet, olkoonkin vaikka melankolisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ainakaan sen hyväntuulisen kannalta. Monesti se äreämpi osapuolikin ärtyy vielä enemmän, jos toinen ei jaa hänen angstista ja synkkää maailmankuvaansa. Seuraavaan suhteeseen lähden vain toisen peruspositiivisen kanssa. Ei ole minun asiani vetää perässäni ikinegatiivista kivireki-ihmistä, jonka käytös vain pahenee suhteen edetessä.
Olen synkkyyteen taipuvainen ja aika negatiivinen perusluonne ja ihan luonnostani kiinnostun vastakohdastani. Mikään ei ole ihanampaa kuin mies, jolla on pilkettä silmäkulmassa ja joka saa minut tahtomattaankin nauramaan, tai ainakin hymyilemään. Harmi vaan että nämä vastakohtani eivät kiinnostu minusta flirttailua pidemmälle, mitä en kyllä ollenkaan ihmettele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa mitään tekopirteää hymistelijää.
M44
Minusta tekopirteys on eri asia kuin sellainen aito positiivinen luonne. Se ei ole mitään teeskentelyä. Vähän kadehdin sellaisia luonnostaan positiivisia ihmisiä. He ovat vielä vanhoinakin todella reippaita, aikaansaavia ja monesti terveempiäkin kuin synkistelijät.
Vierailija kirjoitti:
Pätee joidenkin kohdalla mutta ei aivan kaikkien. Itseäni lähinnä ärsyttäisi toisen jatkuva tekopirteys. Ennemmin yhteiset kiinnostuksen kohteet, olkoonkin vaikka melankolisia.
Miksi joidenkin mielestä hyväntuulisuus/positiivisuus on aina yhtä kuin överi tekopirteys? On olemassa myös ihan aidosti hyväntuulisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko ihminen olla molempia?? Yksinollessa olen synkkyyteen taipuvainen toisten seurassa hyväntuulinen.... ööö hmm
Kun itse olen synkällä tuulella, tai saan ikäviä uutisia, alan siivoamaan. Siinä samalla kokoan ajatuksia, pistän tunnekuohun järjestykseen ja saan mielihyvää puhtaasta kodista.
Todella terapeuttista. Tekeekö muut näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pätee joidenkin kohdalla mutta ei aivan kaikkien. Itseäni lähinnä ärsyttäisi toisen jatkuva tekopirteys. Ennemmin yhteiset kiinnostuksen kohteet, olkoonkin vaikka melankolisia.
Miksi joidenkin mielestä hyväntuulisuus/positiivisuus on aina yhtä kuin överi tekopirteys? On olemassa myös ihan aidosti hyväntuulisia ihmisiä.
Koska heidän mielestään on mahdotonta olla sellainen ihminen oikeasti 😄.
Vierailija kirjoitti:
Kun itse olen synkällä tuulella, tai saan ikäviä uutisia, alan siivoamaan. Siinä samalla kokoan ajatuksia, pistän tunnekuohun järjestykseen ja saan mielihyvää puhtaasta kodista.
Todella terapeuttista. Tekeekö muut näin?
Mulla menee päinvastoin. Kun ajaudun kunnolla sinne negatiivisuudessa vellomiseen, en saa mitään aikaiseksi. Se ikään kuin vie minulta kaikki voimat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsehän tarvisin juuri positiviisen ja touhukkaan kumppanin. Olen synkkyyteen ja melankoliaan taipuvainen, mutta positiivinen seura saa minut hehkumaan. Toivonkin joskus löytäväni kumppanin, joka auttaa minua kasvamaan ja hehkumaan - ja minä häntä. En halua olla riippuvainen enkä riippakivi. En ole mikään pessimismin ystävä, jostain syystä vain olen hieman melankolinen luonne. Mutta onko se ihmekään toisaalta? Elän maailmassa, jossa ruoste ja koi raiskaa ja jossa tuska ei jää tuntemattomaksi.
tinderin perusteella kaikki suomalaiset miehet on synkkiä. Vähintään 95% hakee iloista ja urheilullista naista. Mistä johtuu, että miehen on ok olla introvertti mutta naisen ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa mitään tekopirteää hymistelijää.
M44
Minusta tekopirteys on eri asia kuin sellainen aito positiivinen luonne. Se ei ole mitään teeskentelyä. Vähän kadehdin sellaisia luonnostaan positiivisia ihmisiä. He ovat vielä vanhoinakin todella reippaita, aikaansaavia ja monesti terveempiäkin kuin synkistelijät.
On tietenkin! Ja niin kadehdin minäkin!
Mutta monesti (omalla kohdallani ainakin) se posítiivinen persoona saattaakin ottaa sellaisen ylihuolehtivan "mites me tänään voidaan" -asenteen, kun yrittää piristää synkkistään. Mulle ei tehoa, ärsyttää niin pirusti.
Hyvältä sen sijaan tuntuu, jos kumppani mitään sanomatta vaikka valmistaa esim. munakkaan ja sanoo normaalisti, että jos huvittaa, niin syö. Ei siis tarvitse mitään tulehan nyt, täällä on ruokaa, syödään yhdessä jne. Kun saa olla joskus aivan omissa oloissaan, olo helpottuu huomattavasti.
Ja en tarkoita sitä, että masentuneen kanssa pitäisi väkisin elää, vaan sellaista henkilöä, joka on luonteeltaan hieman introvertti ja yksinäisyydessään viihtyvä pohdiskelija ajoittain. Itse en edes olisi mieheni kanssa, jos taakka hänelle olisin. Hän on rivakka ja nousee klo 6:00 aamuisin, minä käännän kylkeä siinä vaiheessa. Kaikesta kuitenkin selviää kun sovittelee asioita. Molemmat viihtyy. eri
Synkkyyteen taipuvainen ihminen on yleensä realisti ja näkee pitemmälle kuin huomiseen. Olen samaa mieltä.
Toinen teflonia ja toinen ottaa kaikki naarmut. Sekaisin kumpikin.
Todellisuus on äärimmäisen negatiivinen. Positiivisuus ja optimismi on pelkkä defenssi tai tyhjää tyhmyyttä.
Voit olla oikeassa.