Synkkyyteen taipuvaiset ihmiset tarvitsevat vastapainokseen hyväntuulisia puolisoita

Vierailija kirjoitti:

Kun itse olen synkällä tuulella, tai saan ikäviä uutisia, alan siivoamaan. Siinä samalla kokoan ajatuksia, pistän tunnekuohun järjestykseen ja saan mielihyvää puhtaasta kodista.

Todella terapeuttista. Tekeekö muut näin?

Tämä toimii useimmille. Kellokosken sairaalassa potilaat tekivät kaikenlaista koko ajan, esim. puutarhatöitä. Toki silloin menetelmät olivat muuten aika alkeelliset. Ja yksinään alkuun pääseminen on todella työn ja tuskan takana jos on masentunut. Itse käytän välillä pomodoro-tekniikkaa myös siivoamiseen. Laitan saunan päälle, keittiökellon päälle ja alan siivoamaan hullun lailla. Kun aika on täynnä, olen saanut paljon tehtyä ja voin palkita itseni saunalla.

Synkät keskenään ja positiiviset keskenään, niin ei tule kenellekään riippaa kannettavaksi. En minä ainakaan jaksa olla kenenkään terapeutti parisuhteessa tai raahata perässä jotakuta, jolla selkeästi erilainen elämänasenne ja arvot, kuin itselläni.

En sanoisi noinkaan. Olin aiemmin kaikista elämäni vastoinkäymisistä huolimatta positiivinen ja elämään luottava ihminen. Lopulta uuvuin sen negatiivisen ihmisen puolisona. Sen kerran kuin itse olisin tarvinnut tukea, turvaa ja vahvistusta sille, että kyllä se elämä kantaa, niin jäin yksin. Piti viimeisillä voimillani silti tukea kumppania ja hänen tarpeitaan, piti pitää koko perheen langat käsissäni. Uuvuin täysin ja olen nyt puoli kuollut.

Valitettavasti negatiivisuus voittaa positiivisuuden aina.

Vierailija kirjoitti:

Synkät keskenään ja positiiviset keskenään, niin ei tule kenellekään riippaa kannettavaksi. En minä ainakaan jaksa olla kenenkään terapeutti parisuhteessa tai raahata perässä jotakuta, jolla selkeästi erilainen elämänasenne ja arvot, kuin itselläni.

Mutta kun en mitenkään jaksa jos toisella on yhtä synkkä asenne ja maailmankuva kuin mulla. Toisaalta ymmärrän ettei mulla ole mitään annettavaa positiiviselle tyypille, eli olen väkisinkin vähän perässä vedettävä taakka..

Itse asiassa tämä selittää paljon sitä miksi yksinäiset ei kohtaa. Vähän vaikeaa saada kahta negatiivista yhteen, kun molemmat etsii sitä positiivista "pelastajaa".

Vierailija kirjoitti:

Pätee joidenkin kohdalla mutta ei aivan kaikkien. Itseäni lähinnä ärsyttäisi toisen jatkuva tekopirteys. Ennemmin yhteiset kiinnostuksen kohteet, olkoonkin vaikka melankolisia.

Mistään TEKOpirteistä ei ollut muuten puhe!! Sinun oli pakko se tähän keksiä, eli väkisin kääntää sana „hyväntuulinen“ negatiiviseksi „tekopirteäksi“? Ja miksi? No siksi, että saat taas negatiivisesti kirjoittaa!

Tulet olemaan loppuelämäsi myrtynyt pahantuulinen sinkku! Oikein sinulle!

Vierailija kirjoitti:

En jaksa mitään tekopirteää hymistelijää.

M44

Vain Suomessa myönteinen elämänasenne ja iloisuus on tekopirteyttä.

Miehistä löytyy jonkinverran näitä upeasti hetkessä eläviä "älä nyt siitä huoli, kyllä se jotenkin hoituu!"-tapauksia. Helppo olla huoleton, kun aina JOKU MUU hoitaa. Tähän ovat kasvaneet jo lapsuudessa. Toki on temperamentistakin osittain kyse.

Vastuulliset, peruspositiiviset ja toivoa tilanteessa kuin tilanteessa ylläpitävät ihmiset= kultaa.