Lue keskustelun säännöt.
Onko joku joutunut “antamaan” lapsen toiselle vanhemmalle koska ei itse pärjää tämän kanssa (eroperheet)
Aivan loppu
09.10.2021 |
Yhden meidän lapsen käytös on aina ollut haastavaa. Se on ollut sitä koulussa ja kotona mutta erityisesti kotona ja minun (äidin) kanssa. Käy erityskoulua jne. Lapsi on nyt 9v ja on aina vaan vaikeampaa. Isällään tottelee paremmin ja siellä on myös isän uusi puoliso (uskoisin että kahdestaan helpompaa pitää ns. rintamaa kuin sit taas täällä minun yksinäni). Muutenkin isän auktoriteetti on selvästi parempi (varmaan tapa olla lapsen kanssa mutta isä on myös isompi jne).
Itse olen aivan loppu lapsen käytökseen ja se vaikuttaa monella tapaa omaan elämään (esim. sosiaaliseen elämään kun ei hänen kanssa voi mennä aina paikkoihin eikä tänne kehtaa ketään kutsua). Nyt olen ihan todella alkanut harkitsemaan että pyytäisin isältä ja virallisilta tahoilta että poika muuttaa isälleen. Se vaan tuntuu vaikealta, kun tuntuu että en saisi luovuttaa ja olen sysip*ska äiti. Mutta kun ongelmat on jo nyt isoja eikä lapsi ole vielä edes teini-iässä.
Mitenköhän tämmöisissä tapauksissa sitten sisarusten käy? Kun yleensä sisaruksia ei eroteta… pikkusisaruksen kanssa pärjään ihan hyvin ja hänellä on minun luona koulu ja kaverit.. ovat läheisiä mutta myös pikkusisarus kärsii tilanteesta kun minun ja esikoisen välit on niin hankalat ja isosisaruksen käytös täällä hallitsematonta.
Kiitos asiallisista vastauksista.
Kommentit (6)
Ymmärrän tilanteesi. En ihan vielä ole tuossa tilanteessa mutta lähtöasetelma on sama. En pidä mahdottomana että lapsi asuisi isällään jos tuntuu etten enää itse jaksa. Aika pitkälle sitä äitinä väkisin sinnittelee, ymmärrän kyllä ettei siinä järkeä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustele isän kanssa. Myös lapsi mukaan keskusteluun. Hänen pitää tietää tilanne ja miksi näin tehdään.
Onko lapsen kanssa keskusteltu käytöksestä? Mitä hän itse sanoo syiksi?
Vierailija kirjoitti:
Keskustele isän kanssa. Myös lapsi mukaan keskusteluun. Hänen pitää tietää tilanne ja miksi näin tehdään.
Onko lapsen kanssa keskusteltu käytöksestä? Mitä hän itse sanoo syiksi?
Pitää keskustella joo.
Olen monesti.. ei kuulemma vaan voi hillitä itseään (kun käyttäytyy huonosti esim. kiroilee tai pitää jotain älytöntä älämölöä, riehuu), tai on vihainen ja raivoissaan koska koulussa on vaikeaa tai tylsää eikä halua olla siellä… kotona sit purkautuu.
Nämä on asioita mihin olen jo pitkään hakenut apua mut ei sitä vaan saa kun kerran “on jo erityisluokalla ja pitää vaan odottaa et kasvaa ja taidot karttuu”… minusta pitäis testata ainakin adhd/add, autismi/asperger tyyppiset asiat, myös tourette joskus mietityttää ja hänen pakko-oireet (tic-oireet, kiroilu joka on outoa lähes pakonomaista hokemista, pöpökammo ja siihen liittyvät lukuisat rutiinit). Ongelma on et nää näkyy eniten kotona, muualla peittelee/ tsemppaa.
Meillä on jo diagnoosit ja lääkitys auttanut jonkin verran. Silti täytyy miettiä aina erikseen mihin voidaan mennä tai voiko joku tulla kylään.
Nro2
Haluaako isä ja äitipuoli lasta sinne 24/7, vaikka pärjäävätkin paremmin hänen kanssaan?
Sinun pitää miettiä myös omaa jaksamistasi. Ei siinä ole mitään väärää, että lapsi asuisi isänsä kanssa. Ja käy sinun luona säännöllisesti. Juttele asiasta isän kanssa ja tee päätöksiä, jotka ovat kaikille hyväksi.