Isäni kuoli viikko sitten yllättäen 72-vuotiaana. Mietin millainen eka joulu ilman häntä on? Kokemuksia?

No mun anoppi kuoli ja ex ainakin avoimesti itki äitiään jouluaattona.

Lämmin osanotto suruusi ja ikävään ❤

Onko sinulla muita läheisiä, joiden kanssa viettää joulua?

Rakkaasta ihmisestä ja läheisestä luopuminen on raskasta.

Toivon, että sinulla on voimia käsitellä surua.

❤

Kiitos kauniista viestistä. Mulla on kaksi aikuista lasta ja äiti kenen kanssa vietän joulua. t.ap

Ikävältähän se tuntui mutta tällaisenkin yli pääsee kyllä.

Kaikki me täältä lähdetään aikanaan. Isäsi itse asiassa eli elinajanodotettaan pidemmän elämän, koska n. 1950 syntyneellä vastasyntyneellä poikalapsella se oli vain 55 vuotta. (https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01025) Älä sure sitä mitä menetit vaan iloitse siitä mitä sait. Siitä se lähtee.

Oma isäni kuoli 77-vuotiaana, tosin sydänsairauden jälkeen. Ehti riutua ja kärsiä kovasti ennen kuolemaa. Tämä siis vähän reilu kk edellisen joulun jälkeen, joten seuraavaan jouluun mennessä asiaa oli ehtinyt käsitellä. Silti isää tuli muisteltua jouluna ja ikävä oli kova. Kuolemasta alle 2 vuotta nyt ja välillä aina haikea olo, olisi ollut kiva jutella niistä näistä isän kanssa, vaikka ei tuo oikein mistään keskustellut hirveästi eläessäänkään. Sitä kärsimystä katsellessa tulin siihen lopputulokseen kuitenkin että hyvä jotta pääsi pois täältä.

Otan osaa ❤️ itselläni 9. joulu ilman isää ja kolmas koulu ilman äitiä. Aika auttaa ❤️

Minulla nyt eka joulu ilman isää ja isänpäivä. Onhan se outoa ja surullista että yksi on joukosta poissa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki me täältä lähdetään aikanaan. Isäsi itse asiassa eli elinajanodotettaan pidemmän elämän, koska n. 1950 syntyneellä vastasyntyneellä poikalapsella se oli vain 55 vuotta. (https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01025) Älä sure sitä mitä menetit vaan iloitse siitä mitä sait. Siitä se lähtee.

Älä sure on kyllä huono neuvo. Sure, sillä olet menettänyt läheisen ja olet surullinen. Erilainen joulu on tulossa, se on selvää, mutta ei tarvitse yhtään edes yrittää olla "reipas" tai yrittää jotenkin selittää surua pois, niin kuin tämä tilastonikkari tässä yrittää. 

Mullakin kuoli isä tänä vuonna yllättäen. Oli kyllä jo 88v ja fyysisesti vähän heiveröinen mutta teki fysioterapiassa kaikki pyydetyt liikkeet vielä paria päivää aiemmin ja esim. käsivoimat olivat edelleen hyvässä kunnossa. Vaikka oli noinkin iäkäs ihminen, niin tulihan se silti lievänä shokkina. Lähtö sinänsä oli melko rauhallinen. Elimistö ei vain jotenkin jaksanut toimia enää. Hän oli sairaalassa vain pari päivää ja minut pyydettiin sinne kun hoitajat ja lääkärit ilmeisesti näkivät, että loppu tulee. Kun tulin paikalle, niin mitään toivoa ei annettu ja noin iäkästä ei kuulemma ruveta elvyttämään varsinaisesti.

Häh? Etkö ole koskaan viettänyt joulua ilman vanhempiasi?

Samalla lailla sitä on kuollut kaikina muinakin vuoden päivinä, miksi juuri joulu mietityttää?

Oma isä kuoli reilut 5v sitten. Kyläilin hänen luonaan yleensä jouluna ja ekana jouluna kuoleman jälkeen olin ehkä vähän hämilläni, kun "traditio" oli katkennut, mutta seuraavana vuonna se ei enää vaivannut. Asian kanssa pitää vaan oppia elämään. Ei kukaan elä ikuisesti.

Vierailija kirjoitti:

Häh? Etkö ole koskaan viettänyt joulua ilman vanhempiasi?

Samalla lailla sitä on kuollut kaikina muinakin vuoden päivinä, miksi juuri joulu mietityttää?

Tilannetaju? Empatia?

Yllättäen? Harva elää edes noin vanhaksi.