Tuli taas tunne, että ihmisen elo on turhuutta täynnä.
Ei ole ihme kyllä ahdistanut tai masentanut pahemmin muutamaan viikkoon.
Nyt se taas tuli. Aika lonkalta..
Turhauttaa raha-asiat, tulevaisuus, työ, opiskelu, parisuhde. Mitä helvettiä, kenelle elän ja miksi. Miksi teen yhtikäs mitään täällä kun tämäkin on vain ulkoaohjattua.
Päälle liimattua paskaa vain.
Rokotteenkin kävin ottamassa kun oli pakko. Saatana. Että ku ottaa aivoon ihan joka asia taas. Ihan turhaa kaikki!
Kommentit (19)
Miksi oli pakko ottaa rokote? Murruitko paineen alla vai köytettiinkö penkkiin ja kiilusilmäinen lääkäri työnsi väkisin piikin lihaan?
Eikä sillä, että elämä olisi jotain minulle velkaa tai minä olisin elämälle. En vain tajua tätä paikkaa. Voi ku vois vaikka vaan ryypätä ja mässäillä minkä kerkiää mutta sekin vain ummistaa silmät oikealta elämältä ja saa vielä huonompaan kuntoon. En tiedä oikein, että mitä tässä pitäisi tehdä.
Tämä kirjoittaminenkin on aivan turhaa..
Hohhoh.
-ap
Luuletko että tässä ei toisilla ole huolia, noi on pikku kitinää.
Vierailija kirjoitti:
Miksi oli pakko ottaa rokote? Murruitko paineen alla vai köytettiinkö penkkiin ja kiilusilmäinen lääkäri työnsi väkisin piikin lihaan?
Sosiaalinen paine ja alanvalinta.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Luuletko että tässä ei toisilla ole huolia, noi on pikku kitinää.
No en todellakaan luule. Tiedän, että jokaisella on omat murheet kannettavanaan.
Siinäpä juuri tuo merkityksettömyyden ja turhuuden tunne, miksi ihmeessä meidän täytyy kärsiä? Tai mitä väliä millään vain on. Jotenkin vaikeaa vain ymmärtää.
-ap
Elät tietenkin itsellesi. Ja voit hyvin alkaa tekemään sitä mistä tykkäät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luuletko että tässä ei toisilla ole huolia, noi on pikku kitinää.
No en todellakaan luule. Tiedän, että jokaisella on omat murheet kannettavanaan.
Siinäpä juuri tuo merkityksettömyyden ja turhuuden tunne, miksi ihmeessä meidän täytyy kärsiä? Tai mitä väliä millään vain on. Jotenkin vaikeaa vain ymmärtää.
-ap
Mistä sinä siis kärsit?
Kyllä minustakin usein tuntuu, että kaikki on aivan turhaa. Sitten sitä jotenkin taas saa työnnettyä taka-alalle ajatukset elämän mielettömyydestä.
Niin kyllä merkityksellisyyden tunne on tärkeää ihmiselle. Mutta eikö sitä omaa merkityksellisyyttä saa aika helposti lisättyä? Kun keskittyy toisiin ihmisiin tai vaikka eläimiin ja tuomaan heille hyvää, siitä saa merkityksellisyyden tunnetta. Aika helposti siten saa itsestään todella tärkeän jollekkin ihmiselle tai ryhmälle.
Oman pään sisältä ei merkityksellisyyttä löydy. Sitä tulee vain ympäristön kanssa vuorovaikutuksessa olemisesta. Tämä ehkä on sellainen masennuksen oravanpyörä, että kun juuttuu miettimään vain itseään niin pian on syvällä siinä että millään ei ole mitään väliä. Ei olekaan, jos etsii sitä oman päänsä sisältä.
Hain autistisen esikoisemme ryhmäkodista kotilomalle. Juttelin hänen kanssaan.
Laitan leivinuuniin tulet.
Jos tästä vaikka leffailta kehkeytyisi, pitää kysyä lapsilta.
Juuri tuli yksi lapsista kotiin, käy lukiota naapuripitäjässä.
Elämän merkityksellisyys rakentuu pienistä, arkisista asioista.
Vähän samat fiilikset. Teit niin tai näin niin jostain suunnasta rojahtaa silti kilokaupalla pskaa niskaan. Mitä vaan pahaa voi tapahtua koska vaan, mutta mitään hyvää ei tunnu koskaan tapahtuvan spontaanisti. Elämässä ei ole oikeastaan mitään, mitä pystyisi itse täysin hallitsemaan. Kaikki on enemmän tai vähemmän jostain ulkoisesta seikasta kiinni.
Musta elämä on ihanaa, vaikka en elä kuin kuningatar. Puuttuuko ap:lta haastetta? Löytiskö vaikka jonkun harrastuksen kautta?
Vaikka vaihtaisin alaa tai saisit kaikki maailman rahat niin se ei ole se vastaus. Merkitys on löydettävä omasta sisimmästä.
Katso YouTube ja Jim Carrey niin löydät yhtä turhautuneen ihmisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi oli pakko ottaa rokote? Murruitko paineen alla vai köytettiinkö penkkiin ja kiilusilmäinen lääkäri työnsi väkisin piikin lihaan?
Sosiaalinen paine ja alanvalinta.
-ap
Ihan ensiksi sun pitäisi päästä eroon siitä sosiaalisesta paineesta, ei sen takia kannata alkaa omaa elämäänsä muokkaamaan.
Kai tämä jotain hormonaalista on.
Ei minulla hätää ole. Suututtaa vain enkä edes tiedä miksi. Raha-asiat kai sitten vaikka kaapissa on ruokaa ja kuun laskut maksettu.
Ensi viikolla näen miesystäväni. Viikonlopun olen töissä ja sitten alkaa vapaat.
Opiskelut sujuvat ja saan kehuja runsaasti työntekijöiltä sekä asiakkailta.
Olen vain niin keskeneräinen ja joskus ego vaan pimahtaa päästään kun en tiedä mikä suunta on oikea ja mikä väärä. Pelottaa, että olen tehnyt viimeaikaiset valintani ainoastaan muiden vuoksi mutta toisaalta olen paljon saanutkin.
Kai tarvitsisin jotain haastettakin, jotain omaa kenties. Täällä itken näköjään nyt, jotta tulisin nähdyksi ja kuulluksi, joten sitä kai tarvitsen ja siksi kaikki tuntuu niin turhalta - kun en tiedä miksi teen tätä kaikkea mitä teen.
-ap
Eli olet törmännyt ihmis elämän absurdiuuteen. Käyt työn ja kodin väliä, teet mitä teet, kuolet ja mitään et saa mukaasi. Ainut ratkaisu on löytää merkitystä omaan lyhyeen olemassa oloonsa. Jos elämä on ilman sen suurenpaa merkitystä, niin eipä tässä ainakaa epäonnistua voi.
Hommaa mies.
mies53v