Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Meillä suuri suru perheessä ja kasiluokkalaisen koenumerot romahtaneet seiskasta kutoseen
07.10.2021 |
Matikan kokeesta oli tullut 5+.
Meillä on perheessä valtava suru ja koulunkäynti ei tällä hetkellä oikein kiinnosta. Poika kuitenkin käy siellä kavereita tapaamassa mutta ei vielä kykene oppimaan mitään. Matikan ope soitti eilen ja kysyi, että hän voi järjestää pojalle tänään tukiopetusta ja otti osaa. Oli todella ymmärtäväinen. Kiitos hänelle siitä. Lapsi ei ollut kuitenkaan sinne halunnut mennä. Kohta jää valtavasti jälkeen, vaikka se tässä tilanteessa on pienin murheista, niin myöhemmin kaduttaa. Vaikeaa on.
Kommentit (61)
Pääasia, että pysyy jotenkin normaalissa elämässä kiinni ja näkee kavereita. Kaikki muu on plussaa. Jaksamista teille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaako sinne kouluun mennä, jos ei kiinnosta oppia? Parempi jäädä kotiin nukkumaan kuin tuhlata muiden aikaa.
Miksi lapsi kieltäytyi tukiopetuksesta? Hän kuitenkin jaksaa tavata kavereita. Elämän täytyy jatkua ja tuossa on riski syrjäytymisen alulle, jos oppiminen jää pitkäksi aikaa väliin.
Tunteet vaikuttavat oppimiseen, käsitelkää surua perusteellisesti ei suorituksilla painostamalla vaan tutkikaa pojan kanssa yhdessä suhdetta vainajaan. Se on tärkeintä. osanotto ja voimia ja rakkautta teille. Kyllä se siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulun ehtii korjata myöhemmin. Kaikki muu jaksaminen on paljon tärkeämpää. Kertaa sitten vaikka kasiluokan jos ihan penkin alle menee. Osanotto suruun.
Niin onhan tuo kertaaminenkin yksi vaihtoehto. Katsotaan miten se tästä lähtee menemään. Mullakaan ei ole oikein voimia auttaa eikä lapsellakaan voimaa opiskella. Onneksi lapsella on ihania ystäviä. Ne on nyt todella tärkeitä. Ja kiitos! ap
Otan osaa. Tuo on täysin normaalia. Eikä noin pieni pudotus ole mikään romahdus edes ilman surua. Onhan lapsi ja muu perhe saanut surutyöhön apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hamsteriko kuoli? Onhan se ensimmäisen lemmikin poismeno ihan kamalaa. Otan osaa!
Lemmikkien kuolema on ihan kamalaa, oli se sitten marsu tai koira. Molemmista on kokemusta.
Tässä tuskin siitä kyse ja kun ei tiedetä, ei arvostella. Eikö niin?
Osanotto suruun!
Vierailija kirjoitti:
Hamsteriko kuoli? Onhan se ensimmäisen lemmikin poismeno ihan kamalaa. Otan osaa!
Ääliö. Älä tule purkamaan omaa pahaa oloasi tänne.
Voimia ja jaksamista teille ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä painosta lasta. Jos nyt menee vähän "läskiksi" niin ei mitään peruuttamatonta pääse kuitenkaan tapahtumaan. Numerot ehtii kyllä vielä saada kuntoon, kunhan pahin suru väistyy. Lämmin osanottoni ja voimia koko perheelle surutyöhön <3
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsi kieltäytyi tukiopetuksesta? Hän kuitenkin jaksaa tavata kavereita. Elämän täytyy jatkua ja tuossa on riski syrjäytymisen alulle, jos oppiminen jää pitkäksi aikaa väliin.
Todennäköisesti siksi, ettei surultaan nyt jaksa mitään ekstraopetusta. Eikä tarvitsekaan jaksaa. Kaverien tapaaminen on eri asia kuin matematiikan opiskelu. Kun lapsella on kotiasiat kunnossa ja kavereita ja koulussakin tukea ei mitään riskiä syrjäytymiselle tule, jos antaa surulle aikaa ja jättää hetkeksi opinnot vaikka kokonaan tauolle. Ei ne jo opitut asiat muutamassa viikossa unohdu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on ihan fine. Tuohan on jo paljon, että jaksaa käydä koulussa. Olette vahvoja ja selviätte kyllä ❤️
Lapsi joutuu menemään kouluun sellaisessa tilanteessa, missä aikuinen jäisi jopa viikkojen saikulle.
Joo toki arjessa täytyy pysyä kiinni, mutta silti lapsille pitäisi antaa enemmän armoa.
Oma lapseni jäisi tuossa tilanteessa sairauslomalle kotiin, koska pystyn auttamaan läksyissä, ei jäisi opetuksessa niin paljoa jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa ei tarvi pärjätä koulussa. Täällä saa duunarin ammatin kuka tahansa, joka vaan jaksaa käydä koulussa. Lisäksi duunarit tienaavat keskimäärin elämänsä aikana enemmän kuin korkeasti koulutetut. Stressiäkin on moninkertaisesti vähemmän.
Meillä lasten isä kuoli ja molemmilla lapsilla laski arvosanat vähintään numerolla. Mielestäni on pääasia, että lapsi käy koulussa ja normaaliarki pysyy sillä lailla yllä. Se luo myös turvallisuuden tunnetta ja jatkuvuutta, kun arjessa on jotain tuttua. Luokkia voi uusia tai käydä peruskoulun jälkeen kymppiluokan, joten mitään peruuttamatonta ei tapahdu.
Voimia suruun!
Vierailija kirjoitti:
Lapsi joutuu menemään kouluun sellaisessa tilanteessa, missä aikuinen jäisi jopa viikkojen saikulle.
Joo toki arjessa täytyy pysyä kiinni, mutta silti lapsille pitäisi antaa enemmän armoa.
Oma lapseni jäisi tuossa tilanteessa sairauslomalle kotiin, koska pystyn auttamaan läksyissä, ei jäisi opetuksessa niin paljoa jälkeen.
Itse antaisin jonkin aikaa myös niiden läksyjen olla. Kuten sanoit, aikuinenkin jäisi sairauslomalle (lue: ei tee töitä) ,joten vähintäänkin kohtuullista, ettei lapsenkaan tarvitse saikulla töitä eli läksyjä tehdä. Ne ehtii sitten, kun on paremmin voimia. Toki jos itse haluaa sitten eri asia.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi joutuu menemään kouluun sellaisessa tilanteessa, missä aikuinen jäisi jopa viikkojen saikulle.
Joo toki arjessa täytyy pysyä kiinni, mutta silti lapsille pitäisi antaa enemmän armoa.
Oma lapseni jäisi tuossa tilanteessa sairauslomalle kotiin, koska pystyn auttamaan läksyissä, ei jäisi opetuksessa niin paljoa jälkeen.
Lapsi halusi itse jatkaa koulussa normaalisti. Mä itse olen kotona enkä kykene menemään töihin. Ei mulla ole myöskään jaksamista auttaa poikaa tehtävissä. Mutta olen samaa mieltä että lapsille pitää antaa myös aikaa ja tilaa kerätä voimia ja saa kyllä jäädä hetkeksi kotiin jos haluaa, mutta itse haluaa mennä kouluun ja nähdä kavereita. ap
Muistan kun eräs poika ei tullut enää ollenkaan kouluun sen jälkeen kun isänsä kuoli, jätti ysiluokan kesken... :(
Se on jo paljon, että lapsi jaksaa sinne kouluun ylipäänsä raahautua. Ja auttaa orientoitumaan uuteen elämänvaiheeseen, vaikka se uusi arki onkin erilaista. Jotain kuitenkin pysyy melko samanlaisena elämässä. Ja ne kaverit on nyt varmaan ihan korvaamattoman tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi joutuu menemään kouluun sellaisessa tilanteessa, missä aikuinen jäisi jopa viikkojen saikulle.
Joo toki arjessa täytyy pysyä kiinni, mutta silti lapsille pitäisi antaa enemmän armoa.
Oma lapseni jäisi tuossa tilanteessa sairauslomalle kotiin, koska pystyn auttamaan läksyissä, ei jäisi opetuksessa niin paljoa jälkeen.
Itse antaisin jonkin aikaa myös niiden läksyjen olla. Kuten sanoit, aikuinenkin jäisi sairauslomalle (lue: ei tee töitä) ,joten vähintäänkin kohtuullista, ettei lapsenkaan tarvitse saikulla töitä eli läksyjä tehdä. Ne ehtii sitten, kun on paremmin voimia. Toki jos itse haluaa sitten eri asia.
Töissä joku tekee ne työt, kun ne on pakko tehdä, mutta oppimista ei tee kukaan sinun puolestasi.
Siinä se ero.
Alue: Aihe vapaa
Koulun ehtii korjata myöhemmin. Kaikki muu jaksaminen on paljon tärkeämpää. Kertaa sitten vaikka kasiluokan jos ihan penkin alle menee. Osanotto suruun.