Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä pää kestää unikouluttaa???
03.12.2009 |
En tiiä mitä toivon tällä kirjotuksella mutta ku pää ei kestä huudattaa vauvaa ollenkaan yöllä.
Vauva menee yleensä (on mennyt aina) klo 22 aikoihin sänkyyn joskus nukkuu hyvin eli saattaa nukkua 4-7 asti joskus herää jo puolen tunnin kulttua sänkyyn laitosta. eilen heräs jo 1.
Rauhottuu jos annan tissiä, syliinkin rauhottuu mutta kun laitan sänkyyn alkaa huuto.
Ei auta paijaillut, ei viereen ottaminen. Jos antasin tissiä nukkuisi 3-4tuntia.
Eilen sitten yritin pitkittää etten heti antanu tissiä, syliin nukahti ja kun laitoin sänkyyn alko huuto.
Noh sitä huutoa en sitten jaksanu enää kuunnella ja annoin tissiä. Nukahti viereen ja kun yritin laittaa sänkyyn alko huutaminen, aina on nukkunu vieressä ekan yösyötön jälkeen oli kello mitä tahansa.
Välillä nukkuu sitten hyvin välillä heräilee monta kertaa syömään.
Alkaa vaan olee jo ihan poikki tähän heräilyyn.
Mieheltä en saa apuja yöheräilyyn.
Kommentit (52)
Vaikka jotkut alkavatkin nukkumaan ihan itsekseen kovin pieninäkin täysiä öitä niin meillä on kaksi lasta nukkunut aika risaisesti pitkään ja ekat täydet yöt on tullu vasta sen jälkeen kun ovat jo täyttäneet kaksi vuotta. Vieläkin joka yö 3-vuotias kömpii äidin kainaloon. Mun mielestä kannattais nyt jaksaa vaan pinnistää vaikka vauva heräilee. Me teimme vuoropäivinä viikonloppuna niin että toisena aamuna mies sai jäädä nukkumaan pidempään, toisena minä. Sekin helpottaa vähän kun tietää että viikonloppuna saa muutaman tunnin kölliä pidempään.
Mun mielestä enemmän paineita voi tulla siitä kun kaikkialla toitotetaan että "puolivuotias ei tarvitse enää yösyöttöjä" ja jotenkin siihen mantraan tartutaan ja kuvitellaan että puolivuotiaan pitäisi nukkua läpi yön. Itse uskon että aamupuolella vauvoilla ja isommillakin on ihan rehellinen nälkä mutta toki pienet usein hakevat sitä lohtua ja unta äidin tissiltä, tavallaan"turhaan". Mutta sitten voi miettiä miten turhaa se on kenenkin mielestä. Jos lapset on tehny hampaita tai ollu nuhaisia, oppineet uusia taitoja jne. niin aina yöt on ollu täyttä hulinaa ja tissittelyä. Mutta muuten ovat nukkuneet edes pari-kolme tuntia putkeen kerrallaan.
Itse valitsin sen taktiikan että parasta antaa tissiä niin saamme kaikki nukkua. Lapset ovat nukkuneet vieressä joten imetys on hoitunut kylkeä kääntämällä. Se on ollut meillä toimiva tapa. Uskon että olet väsynyt ja olisi kiva saada joskus nukkuakin mutta kyllä jossain vaiheessa helpottaa! Meillä on nyt kolmas vauva enkä edes haaveile että alkaisi nukkua nopeammin kun noi kaksi edellistä. Aikansa kutakin.
Yksi käytännön vinkki vielä: Meillä on unipussi joka rauhoittaa vähän öistä liikkumista. Eka ja tää kolmas nukkuvat pussissa, tokalle en huomannut aloittaa sitä pienempänä niin isompana vain suuttui eikä nukkunut jos laitoin pussiin. Kannattaa kuitenkin kokeilla jos ette ole vielä kokeilleet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vatsa tottuu siihen nopeasti eikä täytä vatsaa kuten maito. Meillä toimi!
Eikö kyseessä ole ihan aikuinen mies kuitenkin?
Ihan käsittämätöntä, että heräilisit edelleen useita kertoja yössä töihin mentyäsi, eikä mies ottaisi 50% heräilyistä silloin omalle vastuulleen.
Ethän ala ovimatoksi?
Meillä lopetettiin yösyöttö (yksi pullo 12 aikoihin) vuoden iässä. Siihen saakka sai maitonsa kun en halunnut että nälkäänsä herää.. Söi kuitenkin jo mukavat määrät päivisin siinä vaiheessa että pullo taisi olla tapa. On ollut syntymästään asti erittäin huono nukkuja, niin päivin kuin öin. Nukahtamisesta jo 45min jlk heräili, joskus 5 krt yössä. Ruokavalio kokeiluja, (allergiaa?) ja unikouluja kokeiltiin, tassutteluja,huudatustakin.Viereen päästetessään usein heräsi kokonaan valvomaan.. Kamalaa hommaa. Kun lapsi 1,5v nukkui ensimmäisen kerran koko yön. Oli se vaan juhlaa!
Kyseessä kolmas lapsemme , ja ensimmäinen huono nukkuja. Olimme ymmällämme!
Ei voi muuta sanoa kuin VOIMIA ja Kärsivällisyyttä! Hetkessä ne lapset kuitenkin kasvaa vauva-iästään pois.
ps. oletko kokeillut tarjota yöllä maitoa rinnan sijaan? Voin kertoa ettei vauva siitä tykkää, mutta ole johdonmukainen. Kun sinä päätät että yösyöminen loppuu se myös loppuu.
Meillä lopetettiin yösyöttö (yksi pullo 12 aikoihin) vuoden iässä. Siihen saakka sai maitonsa kun en halunnut että nälkäänsä herää.. Söi kuitenkin jo mukavat määrät päivisin siinä vaiheessa että pullo taisi olla tapa. On ollut syntymästään asti erittäin huono nukkuja, niin päivin kuin öin. Nukahtamisesta jo 45min jlk heräili, joskus 5 krt yössä. Ruokavalio kokeiluja, (allergiaa?) ja unikouluja kokeiltiin, tassutteluja,huudatustakin.Viereen päästetessään usein heräsi kokonaan valvomaan.. Kamalaa hommaa. Kun lapsi 1,5v nukkui ensimmäisen kerran koko yön. Oli se vaan juhlaa!
Kyseessä kolmas lapsemme , ja ensimmäinen huono nukkuja. Olimme ymmällämme!Ei voi muuta sanoa kuin VOIMIA ja Kärsivällisyyttä! Hetkessä ne lapset kuitenkin kasvaa vauva-iästään pois.
ps. oletko kokeillut tarjota yöllä maitoa rinnan sijaan? Voin kertoa ettei vauva siitä tykkää, mutta ole johdonmukainen. Kun sinä päätät että yösyöminen loppuu se myös loppuu.
Siis VETTÄ rinnan sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta et vastaa lapsesi tarpeeseen, siksi hän itkee. Ysikuisen kuuluukin saada rintaa silloin kuin haluaa ja olla äidin lähellä koko ajan. Jos jommasta kummasta tingit, lapsi itkee. Ihmislapselle on ihan normaalia imeä pitkään rintaa syntymänsä jälkeen. Minusta tuntuu, että ongelmana ei ole vauvasi, vaan se että sinä et tyydy rooliisi äitinä ja imettäjänä.
Ja mies on sitä mieltä että mun täytyy ottaa vauvasta vastuu Myös yöllä.
Joten taidampi olla jo ovimattona..
ap
Eikö kyseessä ole ihan aikuinen mies kuitenkin? Ihan käsittämätöntä, että heräilisit edelleen useita kertoja yössä töihin mentyäsi, eikä mies ottaisi 50% heräilyistä silloin omalle vastuulleen. Ethän ala ovimatoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enkä ole valittanut enkä valita muuta kuin noista öistä.. :/
Omasta mielestäni olen "tyydyttänyt" aina vauvani tarpeet paitsi nyt alkanut sitten enempi miettimään ja TOIVOMAAN yhtenäisiä öitä.
En vaan tiedä onko se vauvankaan mielestä kiva/oikein jos äiti ei ole kotona kun on tissi aika siis kun töihin palaan.
ap
Mutta et vastaa lapsesi tarpeeseen, siksi hän itkee. Ysikuisen kuuluukin saada rintaa silloin kuin haluaa ja olla äidin lähellä koko ajan. Jos jommasta kummasta tingit, lapsi itkee. Ihmislapselle on ihan normaalia imeä pitkään rintaa syntymänsä jälkeen. Minusta tuntuu, että ongelmana ei ole vauvasi, vaan se että sinä et tyydy rooliisi äitinä ja imettäjänä.
jos on pakko.
Itse sairastuin vakavasti kuopuksen vauva-aikana ja jouduin lääkityksen takia lopettamaan imetyksen ihan yhtäkkiä. Sain silloin pahan sairaskohtauksen eikä vaihtoehtoja ollut, lääkitys oli pakko aloittaa heti.
Vauva huusi pää punaisena kaksi yötä, mies häntä kanniskeli ne yöt.
Tällekään vauvalle ei mitkään tassuttelut toimineet. Suuttui vain entistä pahemmin jos yritti koskea eikä antanut rintaa suuhun. Meillä oli sitten tuommoinen kylmäkiskoinen unikoulu :/
Pahallehan se tuntui mutta onneksi kolmas yö oli lopulta rauhallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja vauva eri huoneeseen. Näin meillä tehtiin, kun loppu voimat.
Voisinhan jatkaa imetystä ja yöheräilyä vaikka palaankin töihin mutta kenen kannalta se sitten on hyvä???
ap
jos on pakko. Itse sairastuin vakavasti kuopuksen vauva-aikana ja jouduin lääkityksen takia lopettamaan imetyksen ihan yhtäkkiä. Sain silloin pahan sairaskohtauksen eikä vaihtoehtoja ollut, lääkitys oli pakko aloittaa heti. Vauva huusi pää punaisena kaksi yötä, mies häntä kanniskeli ne yöt. Tällekään vauvalle ei mitkään tassuttelut toimineet. Suuttui vain entistä pahemmin jos yritti koskea eikä antanut rintaa suuhun. Meillä oli sitten tuommoinen kylmäkiskoinen unikoulu :/ Pahallehan se tuntui mutta onneksi kolmas yö oli lopulta rauhallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olis mukava palata töihin, kun vauva on n. vuoden ikäinen. Mutta kun se vauva sitten olikin tosi valvottava, ja yöunet oli aivan olemattomia koko sen ekan vuoden, niin enhän mä ollut missään työkunnossa silloin, enkä sitten mennyt töihin.
Sitten kun se vauva kasvoi isommaksi, niin se oli superarka puntissa roikkuja, joten ei sille voinut ajatellakaan mitään päivähoitoa, kun parkui mummoillakin ne vähät ajat, mitä niissä oli hoidossa. Kerhoonkaan sitä ei voinut kuvitellakaan viedä 3-vuotiaana, kun oli aivan säikky.
Niin sitä vaan piti muokata omat suunnitelmat uusiksi ihan vain sen vuoksi, että lapsi ei olisi sopeutunut mun töihinmenoon. Lopulta lapsi oli kouluikään asti kotihoidossa, kerhossa ja harrastuksissa kävi, missä oli kovin varovainen. Syy tähän säikkyilyyn ja varovaisuuteen löytyi 5-vuotiaana, kun lapsella tajuttiin olevan aistihäiriö, ja esim. kauppakeskusten hälinä sai lapsen aivan paniikkiin, kuin olisi ollut räjähtelevien pommien keskellä. Sellaiselta aistihäiriöisestä tuntuu.
Kyllä silloin kiitin itseäni, että olin kuunnellut vaistojani siinä, että lapsi ei pärjää esim. päiväkodissa. Sillä äänimaailma olisi kuulostanut pojan korviin varmaan samalta kuin meille muille suihkukoneiden taitolentonäytös. Ja sitä päivästä toiseen vuosien ajan, niin olisipa ollut kidutusta.
Kaikki lapset eivät siis toimi samalla tavalla. Yleensä lapset kuitenkin ovat hyviä joustamaan ja sopeutumaan tilanteisiin. Mutta joskus on mietittävä sitäkin, josko aikuinen voisi olla se, joka joustaa.
Olin myös ihan sippi kuukauden unikoulutuksen jälkeen, kun 9 kuinen ei vain nukkunut ja yöllä nukahti vain tissille. Tajusin sitten aloittaa sängyssä nukuttamisen päiväunista: Uniajan lähestyessä laitoin iloisen ja riehakkaan muksun sänkyyn ja pötkähdin siihen viereen sängylle kirjan kanssa. Kun muksu oli riekkunut aikansa ja alkoi kitisemään laitoin hänet pötkölleen, otin kädestä kiinni ja pidin toisella kädellä lonkasta, ettei pääse kääntymään. Jos alkoi rimpuilla, annoin nousta ylös, mutta kiepsautin samantien taas pitkälleen. Aikansa kieputtuaan muksu nukahti ensimmäistä kertaa omaan sänkyyn. Jonkin aikaa nukautin lapsen vain päiväunille näin. Ja kun päiväunet alkoivat sujua, niin aloin nukuttamaan yöunillekin näin. Ja nyt yöllä lapselle riittää, että annan hänelle käden hiplattavaksi, niin nukahtaa uudelleen.
Eli lyhyesti: aloita treenaus päiväunista, koska olet itse silloin virkeimmilläsi. Meillä toimi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yösyötöt lopetin kun täytti vuoden, ihan vaan semmoisella metodilla että tissiä ei annettu vaan parina ekana yönä hyssytettiin vaunussa kun siihen nukahti päiväunillekin. Hyvin meni. Tissi unohtui vajaassa viikossa.
Mutta mutta...yöheräilyt vaan paheni. Ainakin mun kannalta. Mua ei hirveästi rasittanut se yösyöttäminen kun mulla se toimii niin että tissi suuhun ja jatketaan unia. En edes kunnolla herää.
No, nyt kun vauva ei saanut sitä tissiä niin eipä se osannut muillakaan keinoilla nukahtaa. Sai kamalia raivareita ja huutokohtauksia öisin. Kun en hirveän pitkään jaksanut sitä vaunuissa hyssyttelyä jatkaa, vain sen siirtymävaiheen yli että unoftaa sen tissittelyn.
Tällä hetkellä "vauva" on 1v4kk ja tilanne on kohtalaisen rauhallinen JOS hän saa nukkua tiukasti mun kyljessä kiinni. Yöllä havahtuu useita kertoja tarkistamaan äidin sijainnin ja voi kamala jos huomaa pinnarivistön äidin ja itsensä välissä (pinnis meidän sängyssä kiinni).
Poika huusi joka yö 0-3 vuotiaana, eikä senkään jälkeen ole oppinut nukkumaan kokonaisia öitä. Nyt on 6-vuotias, ja edelleen heräilee öisin, tosin ei tietenkään enää vaikuta meidän vanhempien nukkumiseen. Välillä vaan herään kun poika leikkii huoneessaan keskellä yötä, jolloin toki ohjaan hänet heti takaisin nukkumaan. Nukkuu minkä nukkuu, se nyt vaan oikeasti hälle riittää. Lapset todellakin on erilaisia myös unitarpeiltaan.
meillä kun joko nukahtaa vaunuihin päikkäreillä tai sitten mun sänkyyn..
Kyl sitä tietää että vauvat ja unet on niin erillaisia ja yrittää sitten itelle muistuttaa tätä asiaa. Ja joskushan se valvominen loppuu, kait.. :)
Ja tää vauva aika on niin lyhyt, just kun on puolenvuoden sumun jälkeen alkanu tottua valvomiseen ni joutuu miettimään työkuvioita.
ap
Olin myös ihan sippi kuukauden unikoulutuksen jälkeen, kun 9 kuinen ei vain nukkunut ja yöllä nukahti vain tissille. Tajusin sitten aloittaa sängyssä nukuttamisen päiväunista: Uniajan lähestyessä laitoin iloisen ja riehakkaan muksun sänkyyn ja pötkähdin siihen viereen sängylle kirjan kanssa. Kun muksu oli riekkunut aikansa ja alkoi kitisemään laitoin hänet pötkölleen, otin kädestä kiinni ja pidin toisella kädellä lonkasta, ettei pääse kääntymään. Jos alkoi rimpuilla, annoin nousta ylös, mutta kiepsautin samantien taas pitkälleen. Aikansa kieputtuaan muksu nukahti ensimmäistä kertaa omaan sänkyyn. Jonkin aikaa nukautin lapsen vain päiväunille näin. Ja kun päiväunet alkoivat sujua, niin aloin nukuttamaan yöunillekin näin. Ja nyt yöllä lapselle riittää, että annan hänelle käden hiplattavaksi, niin nukahtaa uudelleen. Eli lyhyesti: aloita treenaus päiväunista, koska olet itse silloin virkeimmilläsi. Meillä toimi!
meillä kun joko nukahtaa vaunuihin päikkäreillä tai sitten mun sänkyyn..
Kyl sitä tietää että vauvat ja unet on niin erillaisia ja yrittää sitten itelle muistuttaa tätä asiaa. Ja joskushan se valvominen loppuu, kait.. :)
Ja tää vauva aika on niin lyhyt, just kun on puolenvuoden sumun jälkeen alkanu tottua valvomiseen ni joutuu miettimään työkuvioita.ap
Minä olin jo luopunut toivosta ja meillä oli myös se tilanne, että mies ei voinut olla joka yö auttamassa, kun oli öitä töissä. Ratkaisevaa meillä oli tosiaan tuo muutos nukuttamisessa. Ja kun sen tosiaan aloitti päiväunista, niin itse jaksoi istua vuoteen viereessä. Ja huomasin myös, että lapsen pitää olla ihan sippi, kun sen vie nukkumaan. Eli anna lapsen riekkua sängyssä ja lue vaikka sitä kirjaa äläkä ota katsekontaktia, sillä meidän muksu ainakin tulkitsi sen seurustelun aloitukseksi. Sitten kun tosiaan päiväunille käynti luonnistuu, niin aloita sama homma iltaisin.
Olin myös ihan sippi kuukauden unikoulutuksen jälkeen, kun 9 kuinen ei vain nukkunut ja yöllä nukahti vain tissille. Tajusin sitten aloittaa sängyssä nukuttamisen päiväunista: Uniajan lähestyessä laitoin iloisen ja riehakkaan muksun sänkyyn ja pötkähdin siihen viereen sängylle kirjan kanssa. Kun muksu oli riekkunut aikansa ja alkoi kitisemään laitoin hänet pötkölleen, otin kädestä kiinni ja pidin toisella kädellä lonkasta, ettei pääse kääntymään. Jos alkoi rimpuilla, annoin nousta ylös, mutta kiepsautin samantien taas pitkälleen. Aikansa kieputtuaan muksu nukahti ensimmäistä kertaa omaan sänkyyn. Jonkin aikaa nukautin lapsen vain päiväunille näin. Ja kun päiväunet alkoivat sujua, niin aloin nukuttamaan yöunillekin näin. Ja nyt yöllä lapselle riittää, että annan hänelle käden hiplattavaksi, niin nukahtaa uudelleen. Eli lyhyesti: aloita treenaus päiväunista, koska olet itse silloin virkeimmilläsi. Meillä toimi!
Se on lempeä unikoulu, jossa lasta ei jätetä yksin huutamaan. Toimii todella uskomattoman hyvin! Kun olet sinnikäs ja pysyt rauhallisena noudattaen ohjeita, lapsesi nukkuu viikon kuluttua täydet yöunet. Voin melkein luvata.
kestäkään: siksi syötän edelleen öisin, kun se on mulle kuitenkin se helpompi tapa.
Töihinpaluuni jälkeen ollaan sovittu miehen kanssa (joka on vauvan kanssa päivät), että hän huolehtii vauvan siirtelystä/peittelystä/taputtelusta yöaikaan ja minä hoidan pelkän imetyksen.
Noin niinkuin esikoiseni kokemuksella. Häntä unikoulutettiin tassutuksen ohjeilla kotona kolmesti, ihan tarkkaan ohjeiden mukaan (me kun olimme ensimmäistä kertaa vanhempina, niin teimme juuri kuten neuvottiin), ekalla kerralla kaksi viikkoa, toisella ja kolmannella kerralla viikko. Sitten lähdettiin ihan ensikodille unikouluun, ja mentiin toisen ja kolmannenkin kerran. Eka kotiunikoulujakso auttoi viikoksi, sitten yöt palasivat risaisiksi. Kaksi seuraavaa keskeytettiin yksinkertaisesti unenpuutteen vuoksi, ilman mitään vaikutuksia. Ensikodin jaksoista jokainen tavallaan keskeytyi, ensikodin päässä siis todettiin, että he eivät pysty nyt asialle tekemään mitään, palataan asiaan myöhemmin. Papereissa taisi lukea jotakin tyyliin "ilmeisesti lapsi vielä kuitenkin iästään huolimatta liian kypsymätön nukkumaan kokonaisia öitä, unikoulu ei tepsi. Yritetään kuukauden päästä uudemman kerran."
No, tänä päivänä meillä on vissiin 4-vuotias iästään huolimatta kypsymätön nukkumaan kokonaisia öitä... niitä ei siis ole edelleenkään, vaikka ei tuo toki enää syötävää tai juotavaa yötä myöten huuda. Mutta huutaa kuitenkin.