Lue keskustelun säännöt.
Kun puoliso tuntuu kämppiskaverilta?...
06.10.2021 |
Ollaan 22 ja 30 vuotiaita ja oltu yhessä 6 vuotta. Alussa toki kesti monta vuotta sitä kutkuttavaa ihastumisen tunnetta. Nyt 1,5 kk meininki alkanut olemaan kuin oltais kämppiksiä eikä pariskunta. Kipinä on hukassa ja seksiä ja läheisyyttä on edelleen mutta se intohimo siihen puuttuu ja halailut + halun osoittaminen ja vielä vuosi sitten sitä oli paljon enemmän. Puhun välillä koulukaverien ja työkaverien kans enemmän kuin kumppanin. Kaikissa suhteissa varmasti suhde " arkeentuu" ja muuttuu ja tulee kuivia kausia mutta haluaisin oikeasti tuntea intohimoa toista kohtaan ja pussailla sekä muuta romantiikkaa.. :( . Tuntuu oudolta miten osaan olla kenenkään kanssa loppuelämää jos tämä " arkiintuminen" tuleekin yllättäen vastaan. Onko teillä ollut pitkään kuivaa kautta ja olettekin saaneet kipinän taas jotenkin pintaan?? Miten olette toimineet vastaavassa tilanteessa??
Kaikki on "paperilla" hyvin ja luottamus yms pelaa mut silti jotain puuttuu :/
Kommentit (49)
Täällä 9 vuotta yhdessä ja luetaan vähän toistemme ajatuksia. Mitään läheisyyttä ei juuri ole ja mieskin kuorsaa pahasti niin oli pakko alkaa nukkua eri huoneissa. Yritän kyllä halia ja pusia mutta miestä ei oikein moinen hellyys kiinnosta. Mitään ei tehdä yhdessä. Kuitenkin joku vahva pohja on kun on koettu kaikenlaista yhdessä. Mies sanoo ettei halua erota mutta välillä tuntuu että onko tässä järjen häivää? Ikävöin, arvostan ja rakastan kuitenkin miestäni vaikka on välillä kuin kylmä kalikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tilanne, 5 vuotta suhdetta takana, minä alle 30v ja mies vähän päälle. Tuntuu pahalta, kun kaikki läheisyys tyrmätään, paitsi halaaminen. Olen alkanut ulkona käydessäni flirttailemaan aika avoimesti muille miehille.
Somessa on se jännä juttu että mitä enemmän tunnetaan tarvetta esittää siellä täydellistä elämää tai parisuhdetta niin sitä enemmän perseellään asiat on oikeasti 😄 Tämän huomaat helposti, jos kiinnität huomiota tarpeeksi hyvin tuntemiesi ihmisten päivityksiin
Vierailija kirjoitti:
Somessa on se jännä juttu että mitä enemmän tunnetaan tarvetta esittää siellä täydellistä elämää tai parisuhdetta niin sitä enemmän perseellään asiat on oikeasti 😄 Tämän huomaat helposti, jos kiinnität huomiota tarpeeksi hyvin tuntemiesi ihmisten päivityksiin
Ethän tunne oikeasti yhtään ketään täällä, joten miten voit antaa lausuntoja siitä miten kullakin "oikeasti menee".
Vierailija kirjoitti:
Somessa on se jännä juttu että mitä enemmän tunnetaan tarvetta esittää siellä täydellistä elämää tai parisuhdetta niin sitä enemmän perseellään asiat on oikeasti 😄 Tämän huomaat helposti, jos kiinnität huomiota tarpeeksi hyvin tuntemiesi ihmisten päivityksiin
Suomalainen sananlasku: Se jolla onni on onnen kätkeköön. Pitänee hyvin paikkansa ja pätee siihenkin, että silloin kun menee oikeasti hyvin, sitä ei tartte somessa olla hehkuttamassa, eikä hakemassa hyväksyntää. Hyväksyntä pitää hakea puolisolta.
Läheisyydestä kannattaa pitää visusti kiinni. Kun se katoaa katoaa kaikki seksiä myöten. Vaimolla oli stressiä ja paineita 25v sitten. Alkoi sängyssä siirtymään toiselle reunalla ja karttamaan läheistyyttä. Hänelle oli tullut paineita siitä, että pitäisi aina olla seksiä jos olen iholla ja kaluni alkaa keulimaan. Vaadin ja sovittiin, että on halauspakko, kun minulla oli halipula. Mutta hänen ei tarvinnut suostua seksiin, jos ei itseä haluttanut. Sovittiin, että hän päättää milloin on seksiä. Ongelma poistui, läheisyys lisääntyi, samoin seksikerrat. Tällä menty viimeiset 25 vuotta. Seksikerrat vähän vähentyneet, mutta ne taitaa riippua enemmän naisten jutuista. Toki välillä riippii kun on itsellä painetta, mutta olen senkin huomannut, että parempi pitää mölyt mahassa, odottaa vaimon haluja ja harrastaa parempaa seksiä, kuin puoliväkisin yrittää. On opettanut nöyryyttä ja sitä, että on pitänyt tehdä asioita millä herättänyt toisen halut. Mutta tällä varmistanut hyvän parisuhteen, jossa seksiä on ollut aina säännöllisesti.
Se on ihan sama kumpi puoliso on haluton, enemmän haluavan pitää saada toinen mukaan tavalla tai toisella. Useinkin vaatii kompromisseja ja nöyrtymistä omista eduista, mutta vastaavasti saa nauttia toisen naitinnon kautta. Parisuhteen eteen joutuu kumminkin tekemään töitä, ei ne itsestään pysy virkeinä. Sitä voi aina miettiä sellaistakin, että mikä on tärkeintä, netti some vai oma puoliso. Jos omasta puolisosta tulee etäinen pitää hänet valloittaa uudestaan. Ihan voi esittää vaatimuksiakin, kuten itse tein. Sanoin, että minulla on halipula ja halaaminen on pakollista. Tämä palautti läheisyyden. Koko ikäni mennyt joka ilta vaimon kylkeen nukkumaan ja niin vieläkin. Siellä ajantaju katoaa ja kaikki paha maailman ympäriltä. Sieluni lepää. Yleensä 15min riittää akkujen lataukseen, ennen kuin käännyt omalle puolelle sänkyä. Silittelen hissukseen vaimoa ja hän nukahtaa aina 5min sisään. Sanoisin, että niin kauan kuin on läheisyyttä parisuhde voi hyvin. Siitä kannattaa pitää kiinni, tavalla tai toisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä 9 vuotta yhdessä ja luetaan vähän toistemme ajatuksia. Mitään läheisyyttä ei juuri ole ja mieskin kuorsaa pahasti niin oli pakko alkaa nukkua eri huoneissa. Yritän kyllä halia ja pusia mutta miestä ei oikein moinen hellyys kiinnosta. Mitään ei tehdä yhdessä. Kuitenkin joku vahva pohja on kun on koettu kaikenlaista yhdessä. Mies sanoo ettei halua erota mutta välillä tuntuu että onko tässä järjen häivää? Ikävöin, arvostan ja rakastan kuitenkin miestäni vaikka on välillä kuin kylmä kalikka.
Täällä reilu 10 vuotta yhdessä. Halailua ja pussailua vähenemässä määrin. Rouvaa ei kiinnosta ne enää kovin paljoa. Yleisin oletus jos menen pussailemaan on, että olen seksiä vailla. Ja heti tulee yleensä ilmoitus, ettei seksiä tipu. Samoin hyvissä ajoin ennen iltaa alkaa se väsymyksen voivottelu, jotta tajuaisin olla haluamatta seksiä.
Moni asia mitä ennen tehtiin yhdessä on muuttunut rouvan silmissä inhottavaksi toiminnaksi. Eli emme tee yhdessä juuri muuta kuin katsomme televisiota, jos minulle kelpaa hänen valitsemansa sisältö.
Suhteen eteen pitää tehdä töitä, ei se kipinä itsestään säily. Suhde myös arkipäiväistyy alun kiihkon jälkeen. Jos toista alkaa pitää itsestäänselvyytenä ja kommunikaatio lakkaa, pikkuhiljaa sitten vähenee seksi ja läheisyyskin. Meillä on takana yli 20 yhteistä vuotta ja siihen mahtuu muutamakin tällainen heikompi jakso. Kokemuksena voin sanoa että kannattaa nostaa kissa pöydälle ja keskustella puolison kanssa suhteen kurssin korjaamisesta, sen sijaan että hankitte ulkopuolisia juttukavereita. Itse tein näin yli 15 vuoden jälkeen kun puolison kanssa ei kommunikaatio pelannut ja menin sitten ihastumaan työkaveriin, naiseen jonka kanssa tuli jaettua huolet ja murheet kun molemmilla oli suhde huonossa jamassa. Tästä selvittiin henkisellä pettämisellä, joka on sitä pahempaa pettämistä, mutta viime vuosina lasten myötä on välillä jälleen luisuttu siihen että kommunikaatio on pelkästään kodin ja lasten hoitoon liittyvää ja parisuhde on jäänyt taustalle. Onneksi nyt on ajoissa havahduttu asiaaan, kun kuopuskaan ei ole enää vauva ja tilanne on taas parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M43 kirjoitti:
Suhteen eteen pitää tehdä töitä, ei se kipinä itsestään säily. Suhde myös arkipäiväistyy alun kiihkon jälkeen. Jos toista alkaa pitää itsestäänselvyytenä ja kommunikaatio lakkaa, pikkuhiljaa sitten vähenee seksi ja läheisyyskin. Meillä on takana yli 20 yhteistä vuotta ja siihen mahtuu muutamakin tällainen heikompi jakso. Kokemuksena voin sanoa että kannattaa nostaa kissa pöydälle ja keskustella puolison kanssa suhteen kurssin korjaamisesta, sen sijaan että hankitte ulkopuolisia juttukavereita. Itse tein näin yli 15 vuoden jälkeen kun puolison kanssa ei kommunikaatio pelannut ja menin sitten ihastumaan työkaveriin, naiseen jonka kanssa tuli jaettua huolet ja murheet kun molemmilla oli suhde huonossa jamassa. Tästä selvittiin henkisellä pettämisellä, joka on sitä pahempaa pettämistä, mutta viime vuosina lasten myötä on välillä jälleen luisuttu siihen että kommunikaatio on pelkästään kodin ja lasten hoitoon liittyvää ja parisuhde on jäänyt taustalle. Onneksi nyt on ajoissa havahduttu asiaaan, kun kuopuskaan ei ole enää vauva ja tilanne on taas parempi.
Nostitko itse asian esiin ihastumisen aikana vai vaimo? Oma mies ihastui työkaveriinsa. Nainen muutti muualle ja mies ei halu asiasta puhua. Ei kuulemma tehnyt mitään. Tuntuu pahalta kun toinen ei edes halua avata mikä meillä pielessä ja pitäisi jatkaa kuten ennekin. Mies ehkä asian jo parissa vuodessa unihtanut, minä en. Kaivelee luottamuspula aika ajoin.
Vierailija kirjoitti:
M43 kirjoitti:
Suhteen eteen pitää tehdä töitä, ei se kipinä itsestään säily. Suhde myös arkipäiväistyy alun kiihkon jälkeen. Jos toista alkaa pitää itsestäänselvyytenä ja kommunikaatio lakkaa, pikkuhiljaa sitten vähenee seksi ja läheisyyskin. Meillä on takana yli 20 yhteistä vuotta ja siihen mahtuu muutamakin tällainen heikompi jakso. Kokemuksena voin sanoa että kannattaa nostaa kissa pöydälle ja keskustella puolison kanssa suhteen kurssin korjaamisesta, sen sijaan että hankitte ulkopuolisia juttukavereita. Itse tein näin yli 15 vuoden jälkeen kun puolison kanssa ei kommunikaatio pelannut ja menin sitten ihastumaan työkaveriin, naiseen jonka kanssa tuli jaettua huolet ja murheet kun molemmilla oli suhde huonossa jamassa. Tästä selvittiin henkisellä pettämisellä, joka on sitä pahempaa pettämistä, mutta viime vuosina lasten myötä on välillä jälleen luisuttu siihen että kommunikaatio on pelkästään kodin ja lasten hoitoon liittyvää ja parisuhde on jäänyt taustalle. Onneksi nyt on ajoissa havahduttu asiaaan, kun kuopuskaan ei ole enää vauva ja tilanne on taas parempi.
Nostitko itse asian esiin ihastumisen aikana vai vaimo? Oma mies ihastui työkaveriinsa. Nainen muutti muualle ja mies ei halu asiasta puhua. Ei kuulemma tehnyt mitään. Tuntuu pahalta kun toinen ei edes halua avata mikä meillä pielessä ja pitäisi jatkaa kuten ennekin. Mies ehkä asian jo parissa vuodessa unihtanut, minä en. Kaivelee luottamuspula aika ajoin.
En vaan puoliso sen huomasi. Omasta mielestä silloin en tehnyt mitään väärää, mutta jälkikäteen ymmärrän pettäneeni puolisoani, vaikken koskaan mitään fyysistä työkaverin kanssa tehnytkään. Tajusin vasta jälkikäteen itsekin sen että itse asiassa puolison pelkkä seksi ulkopuolisen kanssa ei haittaisi ollenkaan niin paljon kuin henkilökohtaisten ja myös parisuhdeasioiden jakaminen jonkun muun kanssa. Asia on puhuttu läpi puolison kanssa enkä juuri pidä yhteyttä jo entiseen työkaveriin sometykkäyksien lisäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M43 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M43 kirjoitti:
Suhteen eteen pitää tehdä töitä, ei se kipinä itsestään säily. Suhde myös arkipäiväistyy alun kiihkon jälkeen. Jos toista alkaa pitää itsestäänselvyytenä ja kommunikaatio lakkaa, pikkuhiljaa sitten vähenee seksi ja läheisyyskin. Meillä on takana yli 20 yhteistä vuotta ja siihen mahtuu muutamakin tällainen heikompi jakso. Kokemuksena voin sanoa että kannattaa nostaa kissa pöydälle ja keskustella puolison kanssa suhteen kurssin korjaamisesta, sen sijaan että hankitte ulkopuolisia juttukavereita. Itse tein näin yli 15 vuoden jälkeen kun puolison kanssa ei kommunikaatio pelannut ja menin sitten ihastumaan työkaveriin, naiseen jonka kanssa tuli jaettua huolet ja murheet kun molemmilla oli suhde huonossa jamassa. Tästä selvittiin henkisellä pettämisellä, joka on sitä pahempaa pettämistä, mutta viime vuosina lasten myötä on välillä jälleen luisuttu siihen että kommunikaatio on pelkästään kodin ja lasten hoitoon liittyvää ja parisuhde on jäänyt taustalle. Onneksi nyt on ajoissa havahduttu asiaaan, kun kuopuskaan ei ole enää vauva ja tilanne on taas parempi.
Nostitko itse asian esiin ihastumisen aikana vai vaimo? Oma mies ihastui työkaveriinsa. Nainen muutti muualle ja mies ei halu asiasta puhua. Ei kuulemma tehnyt mitään. Tuntuu pahalta kun toinen ei edes halua avata mikä meillä pielessä ja pitäisi jatkaa kuten ennekin. Mies ehkä asian jo parissa vuodessa unihtanut, minä en. Kaivelee luottamuspula aika ajoin.
En vaan puoliso sen huomasi. Omasta mielestä silloin en tehnyt mitään väärää, mutta jälkikäteen ymmärrän pettäneeni puolisoani, vaikken koskaan mitään fyysistä työkaverin kanssa tehnytkään. Tajusin vasta jälkikäteen itsekin sen että itse asiassa puolison pelkkä seksi ulkopuolisen kanssa ei haittaisi ollenkaan niin paljon kuin henkilökohtaisten ja myös parisuhdeasioiden jakaminen jonkun muun kanssa. Asia on puhuttu läpi puolison kanssa enkä juuri pidä yhteyttä jo entiseen työkaveriin sometykkäyksien lisäksi.
Miksi ihmeessä pitää seurata ihastustaan vielä somessa tuon jälkeen? Onko tämä vaimollesi ok?
Vierailija kirjoitti:
M43 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M43 kirjoitti:
Suhteen eteen pitää tehdä töitä, ei se kipinä itsestään säily. Suhde myös arkipäiväistyy alun kiihkon jälkeen. Jos toista alkaa pitää itsestäänselvyytenä ja kommunikaatio lakkaa, pikkuhiljaa sitten vähenee seksi ja läheisyyskin. Meillä on takana yli 20 yhteistä vuotta ja siihen mahtuu muutamakin tällainen heikompi jakso. Kokemuksena voin sanoa että kannattaa nostaa kissa pöydälle ja keskustella puolison kanssa suhteen kurssin korjaamisesta, sen sijaan että hankitte ulkopuolisia juttukavereita. Itse tein näin yli 15 vuoden jälkeen kun puolison kanssa ei kommunikaatio pelannut ja menin sitten ihastumaan työkaveriin, naiseen jonka kanssa tuli jaettua huolet ja murheet kun molemmilla oli suhde huonossa jamassa. Tästä selvittiin henkisellä pettämisellä, joka on sitä pahempaa pettämistä, mutta viime vuosina lasten myötä on välillä jälleen luisuttu siihen että kommunikaatio on pelkästään kodin ja lasten hoitoon liittyvää ja parisuhde on jäänyt taustalle. Onneksi nyt on ajoissa havahduttu asiaaan, kun kuopuskaan ei ole enää vauva ja tilanne on taas parempi.
Nostitko itse asian esiin ihastumisen aikana vai vaimo? Oma mies ihastui työkaveriinsa. Nainen muutti muualle ja mies ei halu asiasta puhua. Ei kuulemma tehnyt mitään. Tuntuu pahalta kun toinen ei edes halua avata mikä meillä pielessä ja pitäisi jatkaa kuten ennekin. Mies ehkä asian jo parissa vuodessa unihtanut, minä en. Kaivelee luottamuspula aika ajoin.
En vaan puoliso sen huomasi. Omasta mielestä silloin en tehnyt mitään väärää, mutta jälkikäteen ymmärrän pettäneeni puolisoani, vaikken koskaan mitään fyysistä työkaverin kanssa tehnytkään. Tajusin vasta jälkikäteen itsekin sen että itse asiassa puolison pelkkä seksi ulkopuolisen kanssa ei haittaisi ollenkaan niin paljon kuin henkilökohtaisten ja myös parisuhdeasioiden jakaminen jonkun muun kanssa. Asia on puhuttu läpi puolison kanssa enkä juuri pidä yhteyttä jo entiseen työkaveriin sometykkäyksien lisäksi.
Miksi ihmeessä pitää seurata ihastustaan vielä somessa tuon jälkeen? Onko tämä vaimollesi ok?
Aina kantsii pitää varallla joku jos homma nykysen kans ei toimi😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
M43 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M43 kirjoitti:
Suhteen eteen pitää tehdä töitä, ei se kipinä itsestään säily. Suhde myös arkipäiväistyy alun kiihkon jälkeen. Jos toista alkaa pitää itsestäänselvyytenä ja kommunikaatio lakkaa, pikkuhiljaa sitten vähenee seksi ja läheisyyskin. Meillä on takana yli 20 yhteistä vuotta ja siihen mahtuu muutamakin tällainen heikompi jakso. Kokemuksena voin sanoa että kannattaa nostaa kissa pöydälle ja keskustella puolison kanssa suhteen kurssin korjaamisesta, sen sijaan että hankitte ulkopuolisia juttukavereita. Itse tein näin yli 15 vuoden jälkeen kun puolison kanssa ei kommunikaatio pelannut ja menin sitten ihastumaan työkaveriin, naiseen jonka kanssa tuli jaettua huolet ja murheet kun molemmilla oli suhde huonossa jamassa. Tästä selvittiin henkisellä pettämisellä, joka on sitä pahempaa pettämistä, mutta viime vuosina lasten myötä on välillä jälleen luisuttu siihen että kommunikaatio on pelkästään kodin ja lasten hoitoon liittyvää ja parisuhde on jäänyt taustalle. Onneksi nyt on ajoissa havahduttu asiaaan, kun kuopuskaan ei ole enää vauva ja tilanne on taas parempi.
Nostitko itse asian esiin ihastumisen aikana vai vaimo? Oma mies ihastui työkaveriinsa. Nainen muutti muualle ja mies ei halu asiasta puhua. Ei kuulemma tehnyt mitään. Tuntuu pahalta kun toinen ei edes halua avata mikä meillä pielessä ja pitäisi jatkaa kuten ennekin. Mies ehkä asian jo parissa vuodessa unihtanut, minä en. Kaivelee luottamuspula aika ajoin.
En vaan puoliso sen huomasi. Omasta mielestä silloin en tehnyt mitään väärää, mutta jälkikäteen ymmärrän pettäneeni puolisoani, vaikken koskaan mitään fyysistä työkaverin kanssa tehnytkään. Tajusin vasta jälkikäteen itsekin sen että itse asiassa puolison pelkkä seksi ulkopuolisen kanssa ei haittaisi ollenkaan niin paljon kuin henkilökohtaisten ja myös parisuhdeasioiden jakaminen jonkun muun kanssa. Asia on puhuttu läpi puolison kanssa enkä juuri pidä yhteyttä jo entiseen työkaveriin sometykkäyksien lisäksi.
Miksi ihmeessä pitää seurata ihastustaan vielä somessa tuon jälkeen? Onko tämä vaimollesi ok?
On ok, kunhan en pidä yhteyttä henkilökohtaisesti. Enkä pidäkään, kun olen päässyt yli ihastuksesta ja hänellä on uusi parisuhde tahollaan. Tästä on nyt jo vuosia aikaa, joten homma on sinänsä ok.
Vierailija kirjoitti:
M43 kirjoitti:
Suhteen eteen pitää tehdä töitä, ei se kipinä itsestään säily. Suhde myös arkipäiväistyy alun kiihkon jälkeen. Jos toista alkaa pitää itsestäänselvyytenä ja kommunikaatio lakkaa, pikkuhiljaa sitten vähenee seksi ja läheisyyskin. Meillä on takana yli 20 yhteistä vuotta ja siihen mahtuu muutamakin tällainen heikompi jakso. Kokemuksena voin sanoa että kannattaa nostaa kissa pöydälle ja keskustella puolison kanssa suhteen kurssin korjaamisesta, sen sijaan että hankitte ulkopuolisia juttukavereita. Itse tein näin yli 15 vuoden jälkeen kun puolison kanssa ei kommunikaatio pelannut ja menin sitten ihastumaan työkaveriin, naiseen jonka kanssa tuli jaettua huolet ja murheet kun molemmilla oli suhde huonossa jamassa. Tästä selvittiin henkisellä pettämisellä, joka on sitä pahempaa pettämistä, mutta viime vuosina lasten myötä on välillä jälleen luisuttu siihen että kommunikaatio on pelkästään kodin ja lasten hoitoon liittyvää ja parisuhde on jäänyt taustalle. Onneksi nyt on ajoissa havahduttu asiaaan, kun kuopuskaan ei ole enää vauva ja tilanne on taas parempi.
Nostitko itse asian esiin ihastumisen aikana vai vaimo? Oma mies ihastui työkaveriinsa. Nainen muutti muualle ja mies ei halu asiasta puhua. Ei kuulemma tehnyt mitään. Tuntuu pahalta kun toinen ei edes halua avata mikä meillä pielessä ja pitäisi jatkaa kuten ennekin. Mies ehkä asian jo parissa vuodessa unihtanut, minä en. Kaivelee luottamuspula aika ajoin.
En usko, että minkään tarvitsee olla sen kummemmin pielessä. Joskus vaan kemiat kohtaa ja mies jotenkin hullaantuu kun joku muu hänestä kiinnostuu ja antaa huomiotaan.
Minuun ihastui töissä eräs minua vanhempi mies ja ihastuin minäkin vaikka tiesin ettei siitä varmaan seuraa mitään.
Oli flirttiä ja muutaman kerran kiihkeää suutelua. Seksuaalista vetovoimaa olisi ollut paljon. Mies soitteli minulle usein, myös kotoaan.
Kerran kai puoliso tuli kotiin puhelun aikana, koska mies vaan sulki puhelimen ja katosi. Hän esti minut somessa, lähti työpaikasta pois. Sinänsä surullista ja turhaa, ei olisi tarvinnut. Olisimme voineet vaan sopia että ei enää.
Että en tiedä mikä jutussa oli takana, luulen että huomion kaipuu. Jospa ovat puolison kanssa saaneet tämän keskusteltua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
M43 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M43 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M43 kirjoitti:
Suhteen eteen pitää tehdä töitä, ei se kipinä itsestään säily. Suhde myös arkipäiväistyy alun kiihkon jälkeen. Jos toista alkaa pitää itsestäänselvyytenä ja kommunikaatio lakkaa, pikkuhiljaa sitten vähenee seksi ja läheisyyskin. Meillä on takana yli 20 yhteistä vuotta ja siihen mahtuu muutamakin tällainen heikompi jakso. Kokemuksena voin sanoa että kannattaa nostaa kissa pöydälle ja keskustella puolison kanssa suhteen kurssin korjaamisesta, sen sijaan että hankitte ulkopuolisia juttukavereita. Itse tein näin yli 15 vuoden jälkeen kun puolison kanssa ei kommunikaatio pelannut ja menin sitten ihastumaan työkaveriin, naiseen jonka kanssa tuli jaettua huolet ja murheet kun molemmilla oli suhde huonossa jamassa. Tästä selvittiin henkisellä pettämisellä, joka on sitä pahempaa pettämistä, mutta viime vuosina lasten myötä on välillä jälleen luisuttu siihen että kommunikaatio on pelkästään kodin ja lasten hoitoon liittyvää ja parisuhde on jäänyt taustalle. Onneksi nyt on ajoissa havahduttu asiaaan, kun kuopuskaan ei ole enää vauva ja tilanne on taas parempi.
Nostitko itse asian esiin ihastumisen aikana vai vaimo? Oma mies ihastui työkaveriinsa. Nainen muutti muualle ja mies ei halu asiasta puhua. Ei kuulemma tehnyt mitään. Tuntuu pahalta kun toinen ei edes halua avata mikä meillä pielessä ja pitäisi jatkaa kuten ennekin. Mies ehkä asian jo parissa vuodessa unihtanut, minä en. Kaivelee luottamuspula aika ajoin.
En vaan puoliso sen huomasi. Omasta mielestä silloin en tehnyt mitään väärää, mutta jälkikäteen ymmärrän pettäneeni puolisoani, vaikken koskaan mitään fyysistä työkaverin kanssa tehnytkään. Tajusin vasta jälkikäteen itsekin sen että itse asiassa puolison pelkkä seksi ulkopuolisen kanssa ei haittaisi ollenkaan niin paljon kuin henkilökohtaisten ja myös parisuhdeasioiden jakaminen jonkun muun kanssa. Asia on puhuttu läpi puolison kanssa enkä juuri pidä yhteyttä jo entiseen työkaveriin sometykkäyksien lisäksi.
Miksi ihmeessä pitää seurata ihastustaan vielä somessa tuon jälkeen? Onko tämä vaimollesi ok?
On ok, kunhan en pidä yhteyttä henkilökohtaisesti. Enkä pidäkään, kun olen päässyt yli ihastuksesta ja hänellä on uusi parisuhde tahollaan. Tästä on nyt jo vuosia aikaa, joten homma on sinänsä ok.
Olen tuo nainen joka ensinmäisen kysymyksen sinulle laittoi. Hienoa jos teillä päästy asian yli molemmat ja vaimosi luottaa sinuun ja asiat ok. Meillä ei mies tosiaan koskaan asiaa halunnut minulle avata ja siksi asia jäänyt kaivelemaan ja en uskalla luottaa enää mieheeni täysin. Kuten sinä hänkin seuraa ihastustaan somessa ja tykkäilee tämän kuvista. Miksi, en tiedä. Asiasta kulunut jo muutama vuosi meilläkin mutta asia nostaa päätään mielessäni aina silloin tällöin. Ehkäpä juuri se, ettei asioista puhuta pilaa kaiken lopullisesti. Rakastan miestäni, mutta se asia ettei avoimuutta ja puheyhteyttä ole taitaa olla suhteen tuho.
Minäkin ihastuin yhteen uuteen työkaveriin. Aloin flirttailemaan ja ajattelin, että voisin vihdoin viimein saada vierasta naista. Näin tarina eteni, mutta sitten alkoi hieman epäilyttämään. Työkaverina ollut nainen tuntui aivan liian hyvältä ja jo lähes sielunkumppanilta. Meillä menin jutut ja ajatukset täysin yksiin. Minua reilusti nuorempi nainen yritti politiikkaankin ja annoin hänelle isällisiä neuvoja. Tuli keskusteltua kotonakin, kun kuulin hyviä jouruja. Vaimo ehkä aavisti ihastukseni, muttei sanonut mitään. Hälytyskellot alkoi itsellä soimaan siinä vaiheessa, kun toinen olisi vaatinut paljon vapaa-ajastani ja menemisiä sinne tänne. Sitä aikaa ei ollut, koska enimmäkseen olin vaimon kanssa tai sitten oikeasti harrastamassa. Ylimääräistä aikaa mitä jakaa ei ollut, enkä siihen halunnut ryhtyä. Nainen oli varsinainen seireeni ja totta kai huomio ja ihailu tuntui hyvältä. Kerran totesin hänelle, että hänestä tulisi hyvä kakkosvaimo. Siitäkö innostui, eikä häntä vaimoni haitannut yhtään. Sanoi vielä houkutellakseen, että hänelle kelpaa kaikkiin reikiin. Silloin tiesin, että jos siihen ryhdyn jään varmasti kiinni ja pahimmassa tapauksessa hajotan hyvän parisuhteeni. Pistin jarrut päälle ja hän otti selvästi herneen nenäänsä ja homma oli kutakuinkin ohi. Onneksi hän oli vältellyt suudelmia, koska olin sanonut, että ne ovat sielun peili ja kertovat kaiken. Olisi voinut olla menoa. Sen jälkeen poistin hänen seurannan facesta. Joskus kun panettanut tehnyt mieli soittaa, mutta aina se on jäänyt. Nyt on aikaa kulunut jo niin paljon, että peli ohi lopullisesti.
Ei minullakaan ollut mitään muuta syytä, kun vieras pillun houkutus. Kotona ihan tarpeeksi seksiä ja parisuhde voi hyvin. Sen verran pitää miehessä olla miestä, että puhaltaa pelin itse poikki, jos menee liian vakavasti. Mutta kaipa tuo riippuu silti siitä, mikä on rakkauden määrä omaan puolisoaan kohtaan. Minulla se on niin suuri, että syrjähyppyihin yritykset ovat kaatuneet kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihastuin yhteen uuteen työkaveriin. Aloin flirttailemaan ja ajattelin, että voisin vihdoin viimein saada vierasta naista. Näin tarina eteni, mutta sitten alkoi hieman epäilyttämään. Työkaverina ollut nainen tuntui aivan liian hyvältä ja jo lähes sielunkumppanilta. Meillä menin jutut ja ajatukset täysin yksiin. Minua reilusti nuorempi nainen yritti politiikkaankin ja annoin hänelle isällisiä neuvoja. Tuli keskusteltua kotonakin, kun kuulin hyviä jouruja. Vaimo ehkä aavisti ihastukseni, muttei sanonut mitään. Hälytyskellot alkoi itsellä soimaan siinä vaiheessa, kun toinen olisi vaatinut paljon vapaa-ajastani ja menemisiä sinne tänne. Sitä aikaa ei ollut, koska enimmäkseen olin vaimon kanssa tai sitten oikeasti harrastamassa. Ylimääräistä aikaa mitä jakaa ei ollut, enkä siihen halunnut ryhtyä. Nainen oli varsinainen seireeni ja totta kai huomio ja ihailu tuntui hyvältä. Kerran totesin hänelle, että hänestä tulisi hyvä kakkosvaimo. Siitäkö innostui, eikä häntä vaimoni haitannut yhtään. Sanoi vielä houkutellakseen, että hänelle kelpaa kaikkiin reikiin. Silloin tiesin, että jos siihen ryhdyn jään varmasti kiinni ja pahimmassa tapauksessa hajotan hyvän parisuhteeni. Pistin jarrut päälle ja hän otti selvästi herneen nenäänsä ja homma oli kutakuinkin ohi. Onneksi hän oli vältellyt suudelmia, koska olin sanonut, että ne ovat sielun peili ja kertovat kaiken. Olisi voinut olla menoa. Sen jälkeen poistin hänen seurannan facesta. Joskus kun panettanut tehnyt mieli soittaa, mutta aina se on jäänyt. Nyt on aikaa kulunut jo niin paljon, että peli ohi lopullisesti.
Ei minullakaan ollut mitään muuta syytä, kun vieras pillun houkutus. Kotona ihan tarpeeksi seksiä ja parisuhde voi hyvin. Sen verran pitää miehessä olla miestä, että puhaltaa pelin itse poikki, jos menee liian vakavasti. Mutta kaipa tuo riippuu silti siitä, mikä on rakkauden määrä omaan puolisoaan kohtaan. Minulla se on niin suuri, että syrjähyppyihin yritykset ovat kaatuneet kaikki.
Niin suuri että olet yrittänyt kuitenkin vierasta pil*lua. Miesten rakkaus on kyllä ihan täyttä pas*kaa
"Kun puoliso tuntuu kämppiskaverilta" ? Mikä tuossa on niin kummallista? Ilmeisesti ainoastaan se että ap on niin nuori ettei tiedä likipitäen kaikkien suhteitten liukuvan tuontyyppiseen suuntaan. "Kun on sinkku,niin seksistä on usein pula. Kun on parisuhteessa, niin ei ole pula. Tämä ei tarkoita sitä,että seksiä olisi enemmän, vaan sitä että seksiä haluaa silloin aivat helkkaristi vähemmän!" Näin totesi asiasta taannoin Ismo Leikola, ja mikäli iltalehtien taannoisista otsikoista voi päätellä niin hänellä oli asiasta omakohtaista kokemusta, kuten valtaosalla täysiaikaisista ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
"Kun puoliso tuntuu kämppiskaverilta" ? Mikä tuossa on niin kummallista? Ilmeisesti ainoastaan se että ap on niin nuori ettei tiedä likipitäen kaikkien suhteitten liukuvan tuontyyppiseen suuntaan. "Kun on sinkku,niin seksistä on usein pula. Kun on parisuhteessa, niin ei ole pula. Tämä ei tarkoita sitä,että seksiä olisi enemmän, vaan sitä että seksiä haluaa silloin aivat helkkaristi vähemmän!" Näin totesi asiasta taannoin Ismo Leikola, ja mikäli iltalehtien taannoisista otsikoista voi päätellä niin hänellä oli asiasta omakohtaista kokemusta, kuten valtaosalla täysiaikaisista ihmisistä.
Ei se aina menen noin. Meillä oli seksiä reilusti 44 vuotta ja nyt vasta 45v jälkeen vähän hiipunut. Viimeksi oli jopa 2 vkon väli. Vähän vaikea tottua, kun ollut koko ikä viikoittain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin ihastuin yhteen uuteen työkaveriin. Aloin flirttailemaan ja ajattelin, että voisin vihdoin viimein saada vierasta naista. Näin tarina eteni, mutta sitten alkoi hieman epäilyttämään. Työkaverina ollut nainen tuntui aivan liian hyvältä ja jo lähes sielunkumppanilta. Meillä menin jutut ja ajatukset täysin yksiin. Minua reilusti nuorempi nainen yritti politiikkaankin ja annoin hänelle isällisiä neuvoja. Tuli keskusteltua kotonakin, kun kuulin hyviä jouruja. Vaimo ehkä aavisti ihastukseni, muttei sanonut mitään. Hälytyskellot alkoi itsellä soimaan siinä vaiheessa, kun toinen olisi vaatinut paljon vapaa-ajastani ja menemisiä sinne tänne. Sitä aikaa ei ollut, koska enimmäkseen olin vaimon kanssa tai sitten oikeasti harrastamassa. Ylimääräistä aikaa mitä jakaa ei ollut, enkä siihen halunnut ryhtyä. Nainen oli varsinainen seireeni ja totta kai huomio ja ihailu tuntui hyvältä. Kerran totesin hänelle, että hänestä tulisi hyvä kakkosvaimo. Siitäkö innostui, eikä häntä vaimoni haitannut yhtään. Sanoi vielä houkutellakseen, että hänelle kelpaa kaikkiin reikiin. Silloin tiesin, että jos siihen ryhdyn jään varmasti kiinni ja pahimmassa tapauksessa hajotan hyvän parisuhteeni. Pistin jarrut päälle ja hän otti selvästi herneen nenäänsä ja homma oli kutakuinkin ohi. Onneksi hän oli vältellyt suudelmia, koska olin sanonut, että ne ovat sielun peili ja kertovat kaiken. Olisi voinut olla menoa. Sen jälkeen poistin hänen seurannan facesta. Joskus kun panettanut tehnyt mieli soittaa, mutta aina se on jäänyt. Nyt on aikaa kulunut jo niin paljon, että peli ohi lopullisesti.
Ei minullakaan ollut mitään muuta syytä, kun vieras pillun houkutus. Kotona ihan tarpeeksi seksiä ja parisuhde voi hyvin. Sen verran pitää miehessä olla miestä, että puhaltaa pelin itse poikki, jos menee liian vakavasti. Mutta kaipa tuo riippuu silti siitä, mikä on rakkauden määrä omaan puolisoaan kohtaan. Minulla se on niin suuri, että syrjähyppyihin yritykset ovat kaatuneet kaikki.
Niin suuri että olet yrittänyt kuitenkin vierasta pil*lua. Miesten rakkaus on kyllä ihan täyttä pas*kaa
Sinulla on tietenkin niin ihana mies ja sait juuri orgasmin, silti raivoat täällä.
Ei se suhde itsekseen vaan taida kukoistaa, jos arjessa mennään siitä missä aita on matalin. Siinä missä hampaat pitäisi pestä 2 kertaa päivässä ja renkaat vaihtaa tietyllä aikataululla jne, voisi parisuhteessakin miettiä vähön vastaavaa. Mikä alussa oli kivaa? Mikä tuntuu hyvältä.
Meidän 6kk tapailun (ja vielä etäsuhde) kulmakiviä on se läheisyys, kun toistaiseksi ehditään nähdä vain ehkä joka toinen viikonloppu. Halataan, pussataan, kävellään käsi kädessä. Käydään treffeillä, museoissa, syömässä, teatterissa. Kehutaan puolin ja toisin. Näytät kivalta, tunnutpa hyvältä, on ikävä. istutaan lähekkäin sohvalla.