Lue keskustelun säännöt.
Miten päästä takaisin sosiaaliseen elämään kiinni?
04.10.2021 |
Olen 21-vuotias, ja syrjäytymässä pahasti hyvää tahtia. Opiskelen nyt kolmatta vuotta yliopistolla, ja kontaktit sekä tuttavat siellä 404. Kun aloitin fuksina kaksi vuotta sitten, olin vielä armeijan harmaissa enkä päässyt osallistumaan lainkaan orientaatio-ja alkurientoihin, missä ne klikit fuksien välillä muodostuivat. Kun kesken syksyn saavuin yliopistolle, olin kuin ilmaa kaikille enkä hieman introverttinä luonteena viitsinyt tunkea väkisin mihinkään porukkaan mukaan. Olin käytännössä yksin yliopistolla koko ajan siihen asti, kun korona tuli ja katkaisi koko lähiopetuksen.
No, viime lukuvuonna en kertaakaan käynyt yliopistolla etäopetuksen vuoksi, enkä luonnollisesti tutustunut kehenkään uuteen ihmiseen. Nyt sitten kohtapuoliin ollaan palaamassa lähiopetukseen, eikä ongelma, yksinäisyys ole mihinkään poistunut. Minulla on joitakin vanhoja kavereita kyllä, joten täysin nollissa sosiaalinen elämäni ei ole, mutta ei paljoa puutu. Kaikki ovat lähteneet omille teilleen elämässään, kuka minnekin ja luonnollisesti yhteydenpito moniin ihmisiin on vähentynyt huomattavasti. Opiskelupiireistähän ne kontaktit tulevat varmaan 90-prosenttisesti tässä iässä, ja meikäläisellä niitä on tällä hetkellä pyöreä nolla.
En kuitenkaan ole mikään epäsosiaalinen luonne, pidän ihmisten seurasta kuitenkin enemmän kuin yksin olemisesta. Yksin oleminen on ollut henkisesti aika raskasta, ja kauhulla odotan jo kaikkia uuttavuotta, vappua tms. juhlia missä kaikki muut ovat juhlimassa opiskeluporukalla, ja minä istun yksin kotona. Se on ehkä sitä kaikkein pahinta, ja syö sisintä aika tehokkaasti. Myös kun katselee somesta muiden tuttujen, puolituttujen ym. kuvia missä ovat haalarit päällä kaupungilla, aina pieni pala kuolee sisältä. Itse en ole haalareita edes viitsinyt hommata, en tiedä onko niille käyttöä muutenkaan.
Huoh. Pari vuotta sitten vielä elämä hymyili, kun olin kotiutumassa armeijasta ja saanut itsevarmuutta rakennettua. No, vituiksi meni aika tehokkaasti, ja en tiedä että onko minulla kohta enää edes mitään taitoa keskustella ihmisten kanssa, kun sitä ei juurikaan pääse missään tekemään. Tuntuu, että se sosiaalinen itsevarmuus mitä oli, on jo kadonnut täysin.
Kommentit (8)
Ja ikää on kuitenkin jo sen verran, että monilla samaan aikaan aloittaneella on jo tukevat sosiaaliset verkostot opiskelumaailmassa. Nykyiset fuksit taas ovat jo aika paljon nuorempia, enkä tiedä sitten kuinka paljon minulla on heidän kanssaan yhteistä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole aktiivisempi. Ei ne tutut itsestään tule.
Opiskeluaikana oikeasti tuo on ihan helppoa, kun heität menemään tuon pessimismisi "kun kaikilla niillä on jo verkostot ja kun ne fuksit on nuorempia" tms. Sen kun menet sinne, tarvittaessa juot kielesi liukkaammaksi ja höpöttellet kaikille. Kyllä sieltä bileistä niitä kavereita löytyy! Itsekin löysin vaikka aloitin opinnot vasta 33-vuotiaana. En välittänyt hittojakaan siitä, että useimmat muut oli mua 10 v nuorempiia niissä bileissä.
Loppujen lopuksi se haalarijuhlijaporukka on suht pieni osa. Aika moni opiskelija viettää pääosin aikaa yksin, opiskellen tai töitä tehden. Monia ei edes kiinnosta juhlimiset, osaa sinänsä kiinnostaiisi mutta ei koe sopivansa porukkaan kun on kokeillut. Elämä voi olla ihan hyvää ilmankin opiskelukavereiden seuraa. Itse otin koiran ja aloin harrastaa sen kanssa asioita.
Vierailija kirjoitti:
Ja ikää on kuitenkin jo sen verran, että monilla samaan aikaan aloittaneella on jo tukevat sosiaaliset verkostot opiskelumaailmassa. Nykyiset fuksit taas ovat jo aika paljon nuorempia, enkä tiedä sitten kuinka paljon minulla on heidän kanssaan yhteistä.
ap
Olet vasta 21-vuotias ja koet olevasi liian vanha sosialisoimaan fuksien kanssa??! En tiedä missä koulutusohjelmassa opiskelet, mutta yleensä vuosikursseilla on eri ikäisiä laidasta laitaan. Sinähän olet ihan junnuosastoa vasta.
Yliopiston ja ylioppilaskunnan järkkäämät harrastusryhmät ja vastaavat ovat erinomainen keino tutustua kanssaopiskelijoihin. Tai mene mukaan ainejärjestötoimintaan. Tai aloita jokin sosiaalinen harrastus, vaikka näytelmäkerho tai urheilulaji tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Loppujen lopuksi se haalarijuhlijaporukka on suht pieni osa. Aika moni opiskelija viettää pääosin aikaa yksin, opiskellen tai töitä tehden. Monia ei edes kiinnosta juhlimiset, osaa sinänsä kiinnostaiisi mutta ei koe sopivansa porukkaan kun on kokeillut. Elämä voi olla ihan hyvää ilmankin opiskelukavereiden seuraa. Itse otin koiran ja aloin harrastaa sen kanssa asioita.
Sehän siinä on, kun se käytännössä tarkoittaa ettei ole seuraa laisinkaan. Sieltä opiskelupiireistä ne kontaktit pääosin tulevat tuossa elämänvaiheessa, ellei ole laajaa tuttavapiiriä jo ennestään jostain muualta. Ymmärrän AP:n huolen hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ikää on kuitenkin jo sen verran, että monilla samaan aikaan aloittaneella on jo tukevat sosiaaliset verkostot opiskelumaailmassa. Nykyiset fuksit taas ovat jo aika paljon nuorempia, enkä tiedä sitten kuinka paljon minulla on heidän kanssaan yhteistä.
ap
Olet vasta 21-vuotias ja koet olevasi liian vanha sosialisoimaan fuksien kanssa??! En tiedä missä koulutusohjelmassa opiskelet, mutta yleensä vuosikursseilla on eri ikäisiä laidasta laitaan. Sinähän olet ihan junnuosastoa vasta.
Yliopiston ja ylioppilaskunnan järkkäämät harrastusryhmät ja vastaavat ovat erinomainen keino tutustua kanssaopiskelijoihin. Tai mene mukaan ainejärjestötoimintaan. Tai aloita jokin sosiaalinen harrastus, vaikka näytelmäkerho tai urheilulaji tms.
No, ehkä sanoin hiukan liian jyrkästi. Turhauttaa kuitenkin se, että olen jo tavallaan kaksi vuotta perässä kaikessa niitä, joiden kanssa aloitin samaan aikaan. Ja on niillä fukseillakin jo omat porukkansa, kun heillä on ollut kaikki tutustumisviikot ja sen sellaiset. Kiitos kuitenkin neuvoista ja siitä että yrität auttaa.
ap
Mene mukaan kaikkiin ainejärjestön tapahtumiin! Uskon, että sieltä löytyy muita etäopetuksesta kärsineitä.