Lue keskustelun säännöt.
Painostava olo naimisiinmenosta?
04.10.2021 |
Naiseni haluaisi jo naimisiin ja itse en koe olevani valmis. Meillä on pieni ikäero ja meistä minä en ole vielä täyttänyt edes kolmeakymmentä.
Saan kuulla tuosta nykyisin aika usein, että miksei mentäisi naimisiin. Meillä on ollut suhteessa jonkin verran melko rajuja huonoja jaksoja. Yhteen väliin meni jo niin huonosti, että molemmat väläyttivät erokortteja. Taisi olla hiuskarvan varassa ettei erottu. Yhdessä kuitenkin pysyttiin, mutta suoraan sanottuna minulle se toi silloin hieman epävarmuutta ja osittain se epävarmuus taitaa kolkutella edelleen takaraivossa. Rakastan kyllä naistani ja koen olevani muuten häneen muuten täysin sitoutunut, mutta en vaan yksinkertaisesti ole valmis vielä alttarille asti.
Itsellä on aika paljon pahoja kokemuksia ihmissuhteista. Ihmissuhteita on napsunut paljonkin poikki, sellaisiakin joiden kuvittelin olevan niitä luotettavia ja kestäviä ihmissuhteita. Olen vasta nyt myöhemmällä iällä alkanut saada muitakin positiivisia kokemuksia ihmisistä (siis muitaskin kuin omasta naisestani). Pitkään pelkäsin sitäkin, että jos mennään naimisiin niin mitä minulle sitten jää, ja satuttaako se entistä enemmän, jos ero tulee siitä naimisiinmenosta huolimatta. Se tuntuisi siltä, että aivan kuin lyötyä lyötäisiin uudestaan. Tuntuu ettei se naimisiinmeno ole tae mistään pysyvästä kun lähipiirissä on paljon eroperheitä, eli ehkä jollain tavalla osittain pelkään sitä, että entä jos takkiin tulee kuitenkin. Nyt meillä menee hyvin, mutta mitä jos tulee taas se huono kausi jolloin pohditaan eroa ja sitten sitä ollaankin jo ehditty naimisiin asti? Jostain syystä tämä tuntuu nyt isolta riskiltä. Outo juttu, mutta minusta meidän suhde tuntuu tällä hetkellä paljon vapauttavammalta, turvallisemmalta ja pysyvämmältä ilman naimisiinmenoa. En katsele muita, ja haluan kaikesta huolimatta suunnitella tulevaisuutta naiseni kanssa, mutta en vaan saa naimisiinmenoa ympättyä niihin meidän tulevaisuudensuunnitelmiin.
No suhde on kuitenkin jatkunut ja lähennytään pian tuota yhteistä kymmenettä vuotta, joten nyt en enää itsekään tiedä mitä jarruttelen. Olin tosi pitkään nuorempana ahdistunut ja masentunut ja koen, että aloin tuntea elämäniloa vasta yli parikymppisenä. Tuntuu, että ihan kuin olisin ollut oikeasti elossa vasta noin 8 vuotta elämästäni ja yhtäkkiä tässä pitäisi jo tehdä noin isoja päätöksiä. Ihailen naistani ja ymmärrän myös toisen pettymyksen ettei tässä vieläkään "edetä". Haluan vieläkin vaan ikään kuin katsella rauhassa, että missä me ollaan esimerkiksi muutaman vuoden päästä, koska tuota hyvää TASAISTA aikaa on periaatteessa ollut mielestäni varsin vähän aikaa.
Olen myös tosi stressaantunut nykyisistä työkuvioista sun muista, minulla on todella epävarmat ja epäsäännölliset tulot. Olen yrittänyt etsiä muuta työtä, mutta tällä hetkellä ei ole tärpännyt. Ihan kuin olisin muutenkin siis tällä hetkellä elämäntilanteessa mistä en ihan täysillä pidä. En onneksi koe olevani nyt masentunut, mutta kurkkua on alkanut kuristaa, niin en näe varsinkaan tätä hetkeä jotenkin romanttisena ajankohtana mennä naimisiin.
Ahdistaa kun en ole onnistunut muotoilemaan tätä naiselleni ymmärrettävään muotoon. Mikä tässä olisi ratkaisu? Välillä nainen provosoituu, ja epäilee että minä vaan leikin hänen kanssaan. Ihan kuin kaikki sanat menisivät kuuroille korville.
Onko muita vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (19)
Vierailija kirjoitti:
Jos ette ole lapsia suunnittelemassa, en menisi naimisiin.
Mikset? Nykyään moni menee naimisiin silti vaikka haluaisivat pysyä lapsettomina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö sinulle ole kerrottu, että kun on 18, päättää itse asioistaan? Jos et halua naimisiin, et halua. Piste.
0/5
Porvoolaisten ei kannata mennä naimisiin.
Novelli kirjailijan paluu...näitä ei vähään aikaan olekaan ollut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
näytä tuo teksti hänelle,ehkä hän sitten ymmärtää..... mutta hiljaa hyvä tulee
Jos et halua mennä naimisiin niin älä mene. Mutta ehkä kannattaa analysoida sitä mikä siinä sinua lopulta ahdistaa niin paljon? Mikä on oma kuvasi siitä mitä avioliitto on ja mitä se ei ole? Ja miksi ajattelet juuri niin? Kuten myös miettä että muuttaako vaikkapa vuosi tai pari oikeasti asioita niin paljon että äkkiä ajattelisit avioliitosta ihan eri tavalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä voisit antaa tuon aloituksen tekstin naisellesi luettavaksi? Joskus kirjeen kirjoittaminen vaikeasta asiasta on helpompaa kuin ääneen puhuminen, silloin toinen ei voi tunnekuohussa keskeyttää ja voi ottaa vähän enemmän aikaa lukemansa käsittelyyn.
Muutama neuvo:
1. Älä mene naimisiin, jos olet epävarma haluatko. Äläkä varsinkaan akan painostuksesta.
2. Jos menet naimisiin, tee avioehto. Kuten kaikki täysjärkiset miehet tekevät.
3. Mieti todella, onko kyseisestä suhteesta sinulle enemmän hyötyä kuin haittaa pitkällä tähtäimellä. Olet sen verran nuori vielä, että voit tehdä elämälläsi mitä vaan, joten älä tuhlaa sitä johonkin nalkuttavaan akkaan.
T. Kokoomussika
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä anna painostaa itseäsi. Moni nainen painostaa miehen naimisiin.
Mies voi yrittää varmistella oikeuttaan olla läsnä lapselleen menemällä naimisiin lapsen äidin kanssa. Mitä nainen hyötyy naimisiin menosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä itsellä pitäisi olla selkeä halu mennä naimisiin sen oman puolison kanssa, muussa tilanteessa ei kannata mennä, ei varsinkaan painostettuna.
Mikään määrä yhteisiä vuosia ei edellytä naimisiinmenoa, jos ei ole hyvää fiilistä asiasta.
Tuo teidän suhde ei muutenkaan kuulosta kovin idylliseltä, haluatko tosiaan viettää loppuelämäsi tämän naisen kanssa.
On nimittäin aivan erilainen kokemus olla parisuhteessa jossa on positiivinen meininki ja yhteinen tulevaisuus näyttää valoisalta. Ei kannata tyytyä vähempään.
Sano naisellesi,että et halua koskaan naimisiin, mutta että voitte mennä ikikihloihin. Hän tietää tilanteen silloin ja voi edetä sen mukaan.
Jos joskus muutat mielesti ja haluatkin mennä hänen kanssaan naimisiin, se on ihan ok. Tärkeintä on, ettei kumppanisi enää odota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naimisiin ei mennä kenenkään toisen painostuksesta. Naimisiin mennään omasta halusta, eikä niin, että kumppani, suku tai ystävät painostavat.
Suomessa sekä mies että nainen voivat naida vain yhden kerrallaan. Nainen tahtoo tunnustusta sille, että olet juuri hänen kanssaan etkä hässi useamman kanssa? Näyttää hyvältä naisen ystävien ja sukulaisten silmissä, kun kosit. Kyse on statuksesta naitu vs naimaton. Jos naiskentelee, mutta ei ole naimisissa, niin voi tulla raskaaksi, vaikka käyttäisi ehkäisyä, ja siinä on sitten henkinen ongelma, kun ei tahdo yksinhuoltajaksi. Ainakin päällisin puolin siveellinen nainen.
Minä olen 48v nainen ja vasta nyt, ensimmäisen kerran elämässäni joten olevani valmis avioliittoon.
Joo, olen minä sitä joskus hinkunut, mutta vääristä syistä ja homma kaatui omaan mahdottomuuteensa, onneksi.
Joten jos et koe olevasi valmis, ei ole pakko. Mutta älä roikota äläkä roiku suhteessa, joka ei ole sinulle se, missä et aidosti halua olla.
Jos ei vielä 10 vuoden jälkeen tiedä onko toinen se kenen kanssa haluaa elämänsä viettää, niin ehkä olisi aika lähteä etsimään sopivampaa kumppania.
Jos haluatte lapsia niin sulla on vielä aikaa, mutta naisella kiire jos mies empii ja pitääkin vielä etsiä uusi mies jonka kanssa perhettä perustaa. Luulen että tästä johtuu tää painostus.
Sinuna miettisin onko tosiaan tämä se nainen jonka kanssa haluat perheen, vai johtuuko empiminen siitä, että suhde ei olekkaan niin hyvä ja nainen se oikea. Kuulostaa riitoineen siltä että epäröit, koska et ole OIKEASTI tyytyväinen. Jos näin niin miettisin onko suhdetta syytä jatkaa ja roikottaa naista epätietoisuudessa, vai päästää irti, jolloin naisella on vielä aikaa ja vapaus etsiä mies ja tulevien lasten isä.
Jos taas olet varma että haluat yhteisen tulevaisuuden niin lähestyisin asiaa niin että on hyvin mahdollista että suhde päättyy mennään naimisiin tai ei ja suuret liikkeet jännittää aina yhtä paljon, joten miksi ei löisi kaasua pohjaan? Ahdistus lähinnä ihmetyttää ja huvittaa jälkeenpäin jos tiedät olevasi elämäsi rakkauden kanssa.
Jos ette ole lapsia suunnittelemassa, en menisi naimisiin.