Lue keskustelun säännöt.
Lapsi väittää vastaan aivan kaikesta, miten tätä jaksaa?
02.10.2021 |
Kolmevuotias väittää ihan joka pikkuasiastakin vastaan. Jos sanon että mennään vasemmalle hän alkaa väittämään vastaan että ei kun haluaa oikealle. Jos sanon että lähdetään viiden minuutin päästä niin alkaa väittämään vastaan että ei kun vasta seitsemän minuutin päästä. Jne jne.
Ei ole opetettu siihen että saisi vastaan väittämällä tahtonsa läpi vaan on tehty selväksi että ei saa. On oltu myös johdonmukaisia siinä, että tietyissä asioissa lapsi saa päättää itse, tietyissä saa valita annetuista vaihtoehdoista ja tietyissä asioissa aikuinen päättää ja päätös kyllä perustellaan lapselle jos lapsi haluaa mutta asiasta ei neuvotella.
Saa yhteistä aikaa ja huomiota eli mielestäni tämä ei ole huomion hakua ainakaan. Raskasta kyllä on kun joka pikkuasiastakin meinaa tulla vääntö. En tosin suostu mihinkään pitkiin vääntämisiin, silti uuvuttaa että joka pikkuasiasta lapsi niitä yrittää. Neuvoja?
Kommentit (52)
Kannattaa vain pysyä johdonmukaisena eikä antaa lapsen pompottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhmaikä ja eikä-kausi. Aivan hlevetin rasittava ikä.
Älä anna tilaisuutta valita. Kun haluat mennä vasemmalle niin käännyt vasemmalle mitään sanomatta tai ohjaat lapsen haluamaasi suuntaan. Kolmivuotias ei ymmärrä ajasta tuon taivaallista. Miksi rupeat väittelemään minuuteista? Sanot vaan että laitas lelut pois niin lähdetään. Saattaa keksiä jotain muuta vänkäämistä mutta et kuuntele. Jos ei lopeta leikkiä niin puet vaatteet ja menoksi. Sun pitää nyt olla vähän ikävä ja ottaa tilanne haltuun.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa vain pysyä johdonmukaisena eikä antaa lapsen pompottaa.
Näin olen tehnyt ja teenkin. Olisiko neuvoja oman jaksamiseni suhteen? Minulla ei ole juuri omaa aikaa eli pitää keksiä miten hoidan jaksamistani kun aikani menee vain työssä ja lapsessa. Ap
Sen turhanaikaisen vastaanväittämisen voi kieltää, eli käyttää sen kitkemiseen aivan normaaleja kurinpidollisia keinoja.
Teet siis lapselle selväksi, että se on rumien puhumista siinä missä muutkin rumat puheet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monilla tuo jatkuu vielä kouluikäisenäkin.
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikä ja eikä-kausi. Aivan hlevetin rasittava ikä.
Älä anna tilaisuutta valita. Kun haluat mennä vasemmalle niin käännyt vasemmalle mitään sanomatta tai ohjaat lapsen haluamaasi suuntaan. Kolmivuotias ei ymmärrä ajasta tuon taivaallista. Miksi rupeat väittelemään minuuteista? Sanot vaan että laitas lelut pois niin lähdetään. Saattaa keksiä jotain muuta vänkäämistä mutta et kuuntele. Jos ei lopeta leikkiä niin puet vaatteet ja menoksi. Sun pitää nyt olla vähän ikävä ja ottaa tilanne haltuun.
Näin teen ja olen aina tehnyt, en minä mene siihen vänkäämiseen mukaan. Mutta väsyn siitä että lapsi alkaa vänkäämään joka ikisestä pikkuasiasta. Miksi yhtään mikään ei voi mennä sujuvasti ja positiivisessa tunnelmassa ilman sitä vänkäysyritystä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Raskasta kyllä on kun joka pikkuasiastakin meinaa tulla vääntö. En tosin suostu mihinkään pitkiin vääntämisiin, silti uuvuttaa että joka pikkuasiasta lapsi niitä yrittää. Neuvoja?
Älä suostu edes siihen lyhyeen vääntämiseen silloin, kun lapsella ei ole asiallista sanottavaa.
Tuollaisia aikuisiakin on, aivovammaisia eli autettavia ja hoidettavia. Arvaa onko raskasta hoitaa heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa vain pysyä johdonmukaisena eikä antaa lapsen pompottaa.
Näin olen tehnyt ja teenkin. Olisiko neuvoja oman jaksamiseni suhteen? Minulla ei ole juuri omaa aikaa eli pitää keksiä miten hoidan jaksamistani kun aikani menee vain työssä ja lapsessa. Ap
Itse varmaan sanoisin jossain vaiheessa tiukasti että nyt loppuu vastaanväittäminen. On eri asia sanoa asiallisesti mielipiteensä kuin koko ajan vängätä vastaan pelkästään vastaanvänkäämisen riemusta.
"Lopeta vänkäys tai joudut jäähypenkille/nurkkaan/arestiin."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa vain pysyä johdonmukaisena eikä antaa lapsen pompottaa.
Näin olen tehnyt ja teenkin. Olisiko neuvoja oman jaksamiseni suhteen? Minulla ei ole juuri omaa aikaa eli pitää keksiä miten hoidan jaksamistani kun aikani menee vain työssä ja lapsessa. Ap
Itse varmaan sanoisin jossain vaiheessa tiukasti että nyt loppuu vastaanväittäminen. On eri asia sanoa asiallisesti mielipiteensä kuin koko ajan vängätä vastaan pelkästään vastaanvänkäämisen riemusta.
Niin sanonkin. Mutta väsyn siihen että vaikka se silloin hetkeksi loppuukin niin alkaa hetken päästä toisesta asiasta. Ja päivät on pelkkää vänkäämistä. Ainoa mikä tuntuu tepsivän edes tunniksi on armeijamainen kuri kovaa ääntä käyttäen, mutta kun en ole enkä halua olla sellainen äiti joka karjuu että riviin järjesty. Ap
Pidä pää kylmänä, niin kuin täällä muutkin ovat sanoneet. Mun alakouluikäisellä lapsella on kaveri, jolta tuota tapaa ei ole kitketty pois ja tuntuu ihan uskomattomalta, että kyseinen lapsi jankuttaa minulle vastaan kun kiellän levittelemästä esim. omia tavaroitani. Äitinsä on antanut aina kaikessa periksi ja vetää herneen nenään, kun ulkopuoliset puuttuvat käytökseen.
Vierailija kirjoitti:
Ja päivät on pelkkää vänkäämistä. Ainoa mikä tuntuu tepsivän edes tunniksi on armeijamainen kuri kovaa ääntä käyttäen, mutta kun en ole enkä halua olla sellainen äiti joka karjuu että riviin järjesty. Ap
Sitten kun olet opettanut lapsen siihen, että sinua pitää kunnioittaa eikä sinulle vängätä, niin ei enää tarvitse olla kova alvariinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa vain pysyä johdonmukaisena eikä antaa lapsen pompottaa.
Näin olen tehnyt ja teenkin. Olisiko neuvoja oman jaksamiseni suhteen? Minulla ei ole juuri omaa aikaa eli pitää keksiä miten hoidan jaksamistani kun aikani menee vain työssä ja lapsessa. Ap
Eli ongelman syy on muualla. Olet uupunut eikä sinulla ole omaa aikaa. Lapsi vänkää ikätasonsa mukaisesti mutta et jaksaisi sitä, koska et oikeasti jaksaisi koko lasta. Lapsi tajuaa tämän ja alkaa oireilla vänkäämllä lisää.
Onko sinlla tukiverkostoa? Lapsen isä, missä hän on? Entä isovanhemmat, sukulaiset tai ystävät? Jos olet ihan yksin, hae nopeasti apua neuvolasta. Lapsella on ihan kamalaa olla, jos ainoa läheinen aikuinen on pottuuntunut häneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa vain pysyä johdonmukaisena eikä antaa lapsen pompottaa.
Näin olen tehnyt ja teenkin. Olisiko neuvoja oman jaksamiseni suhteen? Minulla ei ole juuri omaa aikaa eli pitää keksiä miten hoidan jaksamistani kun aikani menee vain työssä ja lapsessa. Ap
Eli ongelman syy on muualla. Olet uupunut eikä sinulla ole omaa aikaa. Lapsi vänkää ikätasonsa mukaisesti mutta et jaksaisi sitä, koska et oikeasti jaksaisi koko lasta. Lapsi tajuaa tämän ja alkaa oireilla vänkäämllä lisää.
Onko sinlla tukiverkostoa? Lapsen isä, missä hän on? Entä isovanhemmat, sukulaiset tai ystävät? Jos olet ihan yksin, hae nopeasti apua neuvolasta. Lapsella on ihan kamalaa olla, jos ainoa läheinen aikuinen on pottuuntunut häneen.
Lapsen isä on naimisissa matkatyönsä kanssa, otti tämän uuden ”unelmatyönsä” lapsen ollessa vauva. Hän ei tule joustamaan asiassa, ennemmin varmaan vaikka alistuu avioeroon mutta ei silloinkaan vähennä töitään. Isovanhempia meillä ei enää ole elossa, ystäviä minulla kyllä on mutta he on kiireisiä oman arkensa kanssa. En koe olevani pottuuntunut lapseen, hän on minulle todella tärkeä ja rakas. Ap
Pidä pääsi. Kuuluu ikään. Helpottaa ajan kanssa.