Lue keskustelun säännöt.
Lapsi väittää vastaan aivan kaikesta, miten tätä jaksaa?
02.10.2021 |
Kolmevuotias väittää ihan joka pikkuasiastakin vastaan. Jos sanon että mennään vasemmalle hän alkaa väittämään vastaan että ei kun haluaa oikealle. Jos sanon että lähdetään viiden minuutin päästä niin alkaa väittämään vastaan että ei kun vasta seitsemän minuutin päästä. Jne jne.
Ei ole opetettu siihen että saisi vastaan väittämällä tahtonsa läpi vaan on tehty selväksi että ei saa. On oltu myös johdonmukaisia siinä, että tietyissä asioissa lapsi saa päättää itse, tietyissä saa valita annetuista vaihtoehdoista ja tietyissä asioissa aikuinen päättää ja päätös kyllä perustellaan lapselle jos lapsi haluaa mutta asiasta ei neuvotella.
Saa yhteistä aikaa ja huomiota eli mielestäni tämä ei ole huomion hakua ainakaan. Raskasta kyllä on kun joka pikkuasiastakin meinaa tulla vääntö. En tosin suostu mihinkään pitkiin vääntämisiin, silti uuvuttaa että joka pikkuasiasta lapsi niitä yrittää. Neuvoja?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa vain pysyä johdonmukaisena eikä antaa lapsen pompottaa.
Näin olen tehnyt ja teenkin. Olisiko neuvoja oman jaksamiseni suhteen? Minulla ei ole juuri omaa aikaa eli pitää keksiä miten hoidan jaksamistani kun aikani menee vain työssä ja lapsessa. Ap
Ei ennen vanhaan kukaan vanhemmista vaatinut omaa aikaa kun lapset olivat pieniä. Silloin osattiin ilmeisesti hahmottaa paremmin, että lapset ovat aikansa pieniä. Kyllä sinä saat sitä omaa aikaa sitten kun lapsi on teini. Silloin ei lapsi välttämättä kovinkaan montaa sanaa sano kun kulkee kotioven, keittiön, suihkun ja oman huoneensa välillä ja mököttää huoneessaan.
Minun vanhemmillani lasten isovanhemmat asuivat samassa taloudessa ja myös toinen mummu lähellä. Naapurissa kävimme usein. Kyllä heillä oli omaa aikaa ihan valittamatta. Minun lasteni isovanhemmat asuvat alkaen 70 km päässä, eikä lasten isäkään ole juuri kuvioissa. Minusta ei oikein voi verrata minun ja oman äitini oman ajan tarvetta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
semmoisen olet sitten kasvattanut
Vierailija kirjoitti:
semmoisen olet sitten kasvattanut
Mä olen sitä mieltä että on oikeasti olemassa vain k*sipäisiä lapsia ihan niinkuin aikuisissakin.
Hah, muista että penikka on kolmevuotias. Jos tuota et hallitse niin kusessa olet myöhemmin 😂😂
Ajattele elämään 10 vuotta eteenpäin. Toivo, että lapsesi vastustaa silloinkin yhtä jyrkästi kaikkia hullutuksia, joihin kaverit yllyttävät. Oma lapseni neuvolakäynnille pyydettiin piirtämään jotain paperille. " Ei kun mä piirrän tälle toiselle puolelle." Piirrä kissa " ei kun mä piirrän koiran". Hyvin on sekin lapsi elämässään pärjännyt.
Sinun ei tarvitse vääntää yhtään mistään asiasta. Sinä olet asian päättänyt ja sillä selvä. Lapsi saa päättää sellaisista pikkuasioista, joilla ei ole mitään merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhmaikä ja eikä-kausi. Aivan hlevetin rasittava ikä.
Älä anna tilaisuutta valita. Kun haluat mennä vasemmalle niin käännyt vasemmalle mitään sanomatta tai ohjaat lapsen haluamaasi suuntaan. Kolmivuotias ei ymmärrä ajasta tuon taivaallista. Miksi rupeat väittelemään minuuteista? Sanot vaan että laitas lelut pois niin lähdetään. Saattaa keksiä jotain muuta vänkäämistä mutta et kuuntele. Jos ei lopeta leikkiä niin puet vaatteet ja menoksi. Sun pitää nyt olla vähän ikävä ja ottaa tilanne haltuun.
Näin teen ja olen aina tehnyt, en minä mene siihen vänkäämiseen mukaan. Mutta väsyn siitä että lapsi alkaa vänkäämään joka ikisestä pikkuasiasta. Miksi yhtään mikään ei voi mennä sujuvasti ja positiivisessa tunnelmassa ilman sitä vänkäysyritystä. Ap
Luovu ajatuksesta, että kaiken pitäisi mennä sujuvasti ja positiivisessa tunnelmassa ilman vänkäyksiä. Anna itselle lupa hyväksyä, että nyt on tämmöistä ja se on ihan ok, itse asiassa vähän huvittavaakin. Oma asenteenmuutos auttaa siihen, että alkaa tuntua vähemmän kuormittavalta.
Ap:n lapsi on poikkeuksellisen älykäs. Jo kolmevuotiaana hahmottaa käsitteet vasen-oikea sekä osaa heittää aika-arvioita ihan minuutin tarkkuudella.
Vai olisiko sittenkin vain huonosti laadittu provo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnitä huomiotaa siihen, miten asettelet ohjeesi lapselle. Nyrkkisääntönä, että älä kysy jos et todella tarkoita kysymykseksi. Nykyään on tosi yleistä sellainen kohtelias konditionaalipuhe (mentäiskö iltapalalle, lähettäiskö kotiin jne.) joka on ok aikuisten välisessä vuorovaikutuksessa mutta lapsi ei ymmärrä sitä kohteliaisuutena vaan kysymyksenä, johon voi vastata kyllä tai ei. Ohjeen antaminen kysymysmuodossa asettaa jo lähtökohtaisesti neuvotteluasetelman ja lapsi hämmentyy ja suuttuu jos hänen vastaus onkin väärin eikä se kelpaa. En tiedä toimitko näin, mutta tätä kuulee puistoissa ja pihoilla niin paljon, että moni tekee sen varmaan tosi huomaamattaan. Jos lapsi alkaa silti vängätä, on tärkeää että hän tulee kuulluksi, mutta ei silti saa päättää. Voit sanoa, että okei, mä kuulen sua että haluat lähteä vasta myöhemmin, mutta silti lähdemme 5 min päästä. Sitten voit poistua tilanteesta ja jättää keskustelun siihen. Hyvä, että en anna periksi lapsen tahdolle, mutta älä myöskään anna vänkäämisen jatkua. Poistu paikalta tai laita asia tapahtumaan väkisin mutta rauhallisesti, ilman maanittelua. 3-vuotiaan kanssa myös asioita on välillä tehtävä ns. pakolla, eli puettava kun on lähdön hetki, nostettava tai kannettava pois jne.
Ylipäänsä, älä pelkää käyttää lapseen valtaa. Se ei tarkoita epäoikeudenmukaista autoritäärisyyttä, vallankäyttäjä voi olla reilu ja johdonmukainen. Kirjoitit tuolla, ettet halua olla huutava ja määräävä äiti. Ehkä huutaminen ei tosiaan ole tarpeellista, mutta halua kuitenkin olla se äiti, joka johtaa tilannetta, aina. Se tuo lapselle turvallisuuden tunnetta. Lapsi tarvitsee sitä, että kaikki on suunniteltu valmiiksi, pieni lapsi ei tarvitse juurikaan valinnantekomahdollosuuksia, vaikka se onkin se mitä he jatkuvasti vaatii. Samalla tavalla, kuin meistä tuntuisi ihanalta ajatukselta, että joku muu olisi sunnitellut vaikka kokonaisen lomareissun valmiiksi ja voisi vaan mennä. Jatkuva päätöksen tekeminen on uuvuttavaa (niin kuin jokainen äiti tietää), ei lykätä sitä taakkaa lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettelee omaa persoonaa, mikä on erillinen vanhempien persoonasta.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi lähtee sulta pois joku päivä. Aika kuluu nopeasti.
Tällaisen toteaminen ei oikeasti lohduta yhtään siinä uhmakiukkuja kuunnellessa. Kun ihan kaikesta saa vääntää päivittäin, ei siinä osaa ajatella että no hei 20 vuoden päästä lähtötilanteet jne on helpompia.
Kuulostaa ihan 12-vuotiaalta lapseltani. Hän saa väittelyissä mustan valkoiseksi ja sinisen keltaiseksi. Raskasta. Olen jopa joissankin tilanteissa luovuttanut ja vastannut vain että "ahaa ok." "tuotako mieltä olet" ja jatkanut puuhiani.