Minuusta tuntuu että ihminen esim aikuistumisen myötä voi välttää monet katkeroitumiset sillä että leikkii vaikka erilaisilla ajatuksillaan päässään ja vaikka lukee kirjoja ja näkee elämäää yhä laaajemmassa perspektiivissä.

Että tavallan voi ns jopa nauraaa monille typeryyksillle maailmassa kun näkee ne laajemmassa perspektiiivissä.

Mitkäs on sun lempparikirjat viimeiseltä parilta vuodelta, voitko laittaa muutaman, jotka ovat jääneet positiivisella tavalla mieleen? Tai sellaisia, joilla on ollut kuvauksesi kaltainen vaikutus elämääsi

EIi ota välttämättä esim niin henkilökohtaisesti kaiikkea.

Vierailija kirjoitti:

Mitkäs on sun lempparikirjat viimeiseltä parilta vuodelta, voitko laittaa muutaman, jotka ovat jääneet positiivisella tavalla mieleen? Tai sellaisia, joilla on ollut kuvauksesi kaltainen vaikutus elämääsi

Elämänkerroissa on hyvää se etttä ne on jaettu lyhyemmiksi tarnakokonaisuuuksiksi joita on useita samassa kirjassa. Se tekee kirjasta rikkaaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitkäs on sun lempparikirjat viimeiseltä parilta vuodelta, voitko laittaa muutaman, jotka ovat jääneet positiivisella tavalla mieleen? Tai sellaisia, joilla on ollut kuvauksesi kaltainen vaikutus elämääsi

Elämänkerroissa on hyvää se etttä ne on jaettu lyhyemmiksi tarnakokonaisuuuksiksi joita on useita samassa kirjassa. Se tekee kirjasta rikkaaan.

Kaikissa tarinoissahan on periaatteessa alku, keskikohta ja loppu mutta että se lyhyt tariina on ytimekästä ja säilyttää tientynlaisen ns latauuksen ja jännityksen.

Historian lukeminen aiheuttaa juuri tuota. Ei voi kuin nauraa ihmisten typeryydelle, vallanhimolle ja julmuudelle. Ei voi kuin nauraa, kun katsoo ympärilleen ja näkee, että mikään ei ole muuttunut.