Miksi kuolleella ihmisellä ei ole oikeutta yksityisyyteen?

Oon ihhan samaa mieltä, samaa oon ajatellut Anne Frankista, oli aika henk.kohtaista rakkausjuttuakin siinä. Kenen luvalla?

Toisaalta en usko että terveystietoja kenellekkään uteliaalle luovutetaan, joka ei ole läheinen..

Omaiset voi vaatia vainajiensa yksityisyyttä mutta mitä ne joilla ei ole!!?

Kuollut ei ole enää ihminen, vaan vainaja. Vainajan valokuvien ja elämäntarinan immateriaalioikeudet ovat joko perillisillä tai tai kolmannella osapuolella, jolle ne on luovutettu.

Anne Frankin päiväkirjan alkuperä on kiistanalainen.

Olisi hyvä tuollainen kuolevaisen viimeinen tahtotestamentti, jossa voisi kertoa ettei halua minkäänlaisia julkaisuja tai että ulkopuoliset tahot eivät saisi hänestä jakaa tietoja minnekään tms.

Jos joku tekisi vastoin tahtotestamenttia, tulisi jotain rahallisia sanktioita tms.

Mitä väliä sillä on?

Se on asianomistajarikos. Kukaan kuollut ei ole tullut vielä valittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Oon ihhan samaa mieltä, samaa oon ajatellut Anne Frankista, oli aika henk.kohtaista rakkausjuttuakin siinä. Kenen luvalla?

Toisaalta en usko että terveystietoja kenellekkään uteliaalle luovutetaan, joka ei ole läheinen..

Omaiset voi vaatia vainajiensa yksityisyyttä mutta mitä ne joilla ei ole!!?

Anne Frankin kohdalla julkaisija nimenomaan oli omainen, oma isä.

Mielestäni on ihan hyvä että julkaistiin, jotta saivat sodassa katsoneetkin jotenkin äänensä kuuluviin.

Vierailija kirjoitti:

Oon ihhan samaa mieltä, samaa oon ajatellut Anne Frankista, oli aika henk.kohtaista rakkausjuttuakin siinä. Kenen luvalla?

Toisaalta en usko että terveystietoja kenellekkään uteliaalle luovutetaan, joka ei ole läheinen..

Omaiset voi vaatia vainajiensa yksityisyyttä mutta mitä ne joilla ei ole!!?

Saksassa ei vissiin niin perustettu esim Anne Frankin ykdityisyydestä niinä aikoina, myivät keskitysleiriin vietyjen ja siellä lopetettujen omaisuudenkin huutokaupoissa ja ostajina innoissaan ihan tavalliset saksalaiset. Nykyaikaacihmettelen kun saa edelleen esittää tuollaisia elokuvia.

Saisivat olla julkaisematta tuollaisia päiväkirjoja ja pahoitella tekojasn julkisesti.

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20090298

30.3.2009/298

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjoista

23 §

Potilasasiakirjojen ja hoitoon liittyvän muun materiaalin säilyttämisajat ja hävittäminen

Potilasasiakirjoja sekä tutkimuksessa ja hoidossa syntyviä biologista materiaalia sisältäviä näytteitä ja elinmalleja on säilytettävä vähintään tämän asetuksen liitteessä tarkoitettu aika. Potilasasiakirjojen, näytteiden ja mallien säilyttämisestä säilytysajan päätyttyä säädetään potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 12 §:n 2 momentissa.

Kun tämän asetuksen liitteessä tarkoitettu säilytysaika on päättynyt tai kun sen jälkeen säilytetyt potilasasiakirjat, näytteet ja elinmallit eivät enää ole välttämättömiä potilaan hoidon järjestämiseksi tai toteuttamiseksi, on hoidon järjestämistä vastaavan terveydenhuollon toimintayksikön ja itsenäisesti ammattiaan harjoittavan terveydenhuollon ammattihenkilön huolehdittava siitä, että potilasasiakirjat ja muu edellä tarkoitettu materiaali hävitetään välittömästi ja siten, että sivulliset eivät saa niistä tietoa.

Kansaneläkelaitoksen on omalta osaltaan huolehdittava arkistointipalveluun tallennettujen asiakirjojen teknisestä hävittämisestä terveydenhuollon toimintayksikön tai itsenäisesti ammattiaan harjoittavan terveydenhuollon ammattihenkilön potilasasiakirjalle määrittelemän säilytysajan päätyttyä. Kansaneläkelaitoksen on ennen hävittämistä informoitava asiasta edellä mainittuja tahoja.

Määräajan säilytettävät potilasasiakirjat

Säilytysaika:

12 vuotta potilaan kuolemasta tai, jos siitä ei ole tietoa, 120 vuotta potilaan syntymästä.

Mitähän mielipiteitä vainajalla on?

Olen aina ajatellut, että kuollut on…no, kuollut.

Jos niin ahdistaa, niin tuhoa kaikki materiaali ennen kuolemaasi. Tosiasia kuitenkin on, että tapauksessasi ketään ei ne muistosi kiinnosta.

Kyllä minä ainakin toivoisin, ettei asioita pengottaisi liikaa kuolemani jälkeen. Häpeäisin haudassani, jos joku lukisi päiväkirjojani. Ne ovat noloa luettavaa jopa itselleni enkä halua että jälkeläiset saisivat tietää seksihurjasteluistani, itsetunto-ongelmistani, pahoista teostani. Luulen, että kaikki pitävät minua kilttinä ja kunnollisena, säilykööt se illuusio myös kuolemani jälkeen. Siksi poltinkin hiljattain kaikki nuoruuden päiväkirjat.

Mitä ihmettä sillä yksityisyydellä tekee enää kuoleman jälkeen?

Perikunta hoitaa noita. Eli pistä perijäsi ruotuun ennen kuolemaasi ja tee selväksi, että haluat olla kuolleena tuntematon.

Kuolluthan ei onneksi itse enää joudu kärsimään tämän maailman ihmisten mahdollisista retosteluista ja pahantahtoisista spekuloinneista.

Mitään mikä erityisesti altistaa pahantahtoisille spekuloinneille, ei tulisi julkistaa ilman todella painavaa syytä.

Jos omainen on hyvin varma, että kuollut perheenjäsen itse antaisi vaikka päiväkirjansa julkaistavaksi, ja kirja ei sisällä mitään retostelulle yms. altistavaa, mielestäni sen voi julkaista. Anne Frankin päiväkirjan kohdalla oli näin muistaakseni. Luin sen itse joskus teini-ikäisenä.

Näinhän se on. Paitsi yksi poikkeus, Urho Kekkosen potilaskertomus. Sisällöllä olisi oikeasti merkitystä politiikan historiaan eli missä kunnossa ko. henkilö johti maatamme. Enkä nyt puhu asiakirjojen vuotamisesta julkisuuteen vaan luovuttamisesta tutkijoille. Mutta kun asiakirjat ovat ” kateissa” niin voimme vain arvailla mitä politiikan kulisseissa tapahtui.

Ylipäätään vainajan henkilökohtaisista asiakirjoista saattaa löytyä jotain, mikä aiheuttaa hämminkiä täysin ulkopuolisillekin, eikä niitä siitä syystä tulisi tutkia tai niihin paneutua.

Hyvin epävakaa isosiskoni, isävainaani esikoinen, otti hoitaakseen kuolinpesän asiat, ja penkoi siinä samalla isän henkilökohtaiset paperit, mukaanlukien puhelimen.

Viesteistä selvisi, että isä oli (vapaasta tahdostaan) luovuttanut ilmeisesti ”feikkisairaalle”, köyhälle, tuntemattomalle naiselle rahaa tilisiirtoina. Ilman varsinaisia todisteita, siis muut kuin viestit, isosisko etsi tämän naisen käsiinsä puhelinnumeron perusteella. Tästä taisi olla jossain lehdessäkin.

Turhaa mielipahaa siis kaikille osapuolille, vainajalla taas ei ole hajuakaan. Kukaan ei voittanut.

Mielestäni vainajan paperit ja puhelimet ja tietokoneet pitäisi jättää rauhaan.

100 vuotta on suojaraja, Suomessa. Minun mielestä saisi olla vähän pidempi, vaikka 150.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä sillä yksityisyydellä tekee enää kuoleman jälkeen?

no lähipiiri kyllä tekee. Vai oisiko susta kivaa jos koko kyäsi ja koululokkasi saisi tietää että äitisi oli huor---amsterdamissa...?

Monet sanoo näissä aina että mitä väliä, ei kuollut mitään tunne, ei ole olemassa jne. Mutta kyllä hän on yhä "olemassa", ihmiset tietää kenestä puhutaan ja kyllä pitäisi kunnioittaa yksityisyyttä kuoleman jälkeenkin. Itseäkin kauhistutti tämä Neiti Aika, olihan se tosi mielenkiintoinen dokkari mutta millä oikeudella ilman lupaa hän julkaisi naisen koko elämän telkkarissa, ja teki vielä omia tulkintojaan hänestä jotka esitti totena? Vaikka minä kuolen, "minä" olen silti olemassa niin kauan kun joku nimeni ja minut muistaa. En välttämättä halua että terveystietojani riepotellaan näille ihmisille kun olen kuollut. Tai että minusta tulisi julkkis kuolemani jälkeen.

Niin totta ja varsinkin kateellisten ihmisten Suomessa jopa kuvottavaa. Keksitään ja levitellään juttuja, vaikka ei tiedetä ihmisestä juuri mitään.