En tajua sotaveteraanien vähättelijöitä
... siis näitä ihmisiä, joiden mielestä on naurettavaa muistella Suomen käymiä sotia ja kunnioittaa veteraaneja ja joiden mielestä itsenäisyyspäiväkin on jotenkin dorka traditio.
Kieltämättä noista aiheista on viime vuosina puhuttu paljon, mutta minusta se johtuu vain siitä, että ns. suomettumisen vuosina sotien perinnöstä ei voinut oikein puhua, ainakaan arvostavasti.
Totuushan on, ettei Suomi voinut mitään sille, että joutui talvisotaan 1939, meidän kimppuumme hyökättiin. Jatkosotaan lähtö toki perustui poliittiseen valintaan, mutta se oli talvisodan tapahtumien takia ymmärrettävä ratkaisu.
Jokainen, joka on lukenut Sofi Oksasen Puhdistuksen, voi miettiä, millaista suomalaisten elämä olisi Stalinin aikana ollut, jos olisimme olleet osa N-liittoa.
Itse ainakin nostan hattua edellisille sukupolville ja annan aina rahaa veteraanien keräyksiin. Ja sytytän kynttilät itsenäisyyspäivänä.
Kommentit (2)
Kaikki kunnia veteraaneille, mutta ei pidä unhoittaa, että samoin meidän tulsis kunnioittaa koko sitä sukupolvea. Niitä jotka pitivät kotirintamalla yhteiskunnan pystyssä ja takasivat sotilaille siedettävät olot rintamalle. Kunnia myös naisille jotka tekivät valtavan työn niinä vuosina, ja myöhemmin jälleenrakensivat Suomea ja hoitivat niitä sodassa vaurioituneita veteraaneja.
Sinänsä sodassa ei ole mitään sankarillasta, se on paska homma joka piti tehdä. ( Näin sanoi isäni)
Sanon tämän sotaveteraanin tyttärenä ( talvi- ja jatkosodan), kaksi setääni invalididoitui ja yksi kaatoi kaukopartiossa.
Menivät, koska oli pakko.
Ja koska menivät pakosta, miksi sotaveteraaniutta on pidettävä sankarillisina?
Olihan se kauheaa, että joutuivat sotimaan. Ansaitsevat sen vuoksi ilman muuta eläkkeensä ja kuntoutuksensa.
Mutta erityistä sankaruuttakaan ei ole se, että on ollut sodassa. Osa teki siellä sankarillisia tekoja, mutta ei se sotaveteraanius automaattisesti sitä kerro.
By the way: ns. luonnollinen poistuma on johtanut siihen, että sotaveteraanien järjestöillä on jo nyt varallisuutta hurjasti suhteessa jäljellä oleviin veteraaneihin: peräti 90 miljoonaa euroa - ja veteraaneja enää 67 000.
En siis ole enää pannut kauhean kiihkeästi rahaa sotaveteraanikeräyksiin. Moni muu tarvitsee kipeämmin apua.