Miten voisi muuttua sellaiseksi, että tuntemattomat ihmiset suhtautuisivat aina positiivisesti?
Kysymys on otsikossa. Olen hyvin yksinäinen ja ihmiset jotenkin kaihtavat ja vieroksuvat minua. Puolisoakaan ei ole. Harva ihminen tulee hymyillen ja sydämellisesti juttelemaan minulle jossain vaikkapa kadulla tai kaupassa jne. Viime vappuna yksi iäkäs nainen tuli juttelemaan Asematunnelissa ja kaiholla muistelen sitä vieläkin. Joskus jotkut alkoholisteiksi helposti arvattavat sanovat pari sanaa. Harvoin saan kuitenkaan kokea vastaavaa.
Ystäviå ja kavereita ei minulla ole, enkä uskalla tutustua ihmisiin, sillä pelkään, että he eivåt pidä minusta (yleensä olen todennäköisesti pelkoni kanssa aivan oikeassakin).
Kommentit (15)
Aiemmin kaipasin todella suuresti parisuhdetta ja läheisyyttäkin, mutta vähitellen olen alistunut siihen, että kaltaiseni ei vain kelpaa parisuhteeseen. Vartaloni ja kasvoni eivät vain ole riittävän perusnätit sellaiseen ja ne vaatisivat noin 30 000 euron remontin, jotta olisin parisuhdekelpoinen.
Onneksi tuo parisuhdeasia ei enää juurikaan harmita ja olen myöntynyt loppuiän yksinäisyyteen parisuhderintamalla. Mutta harmittaa se, kun kukaan ei edes lähimmäisenä tai kaverina välitä tässä maailmassa. Ilmeisesti ketään muuta aidosti yksinäistä ei ole olemassakaan.
T. N35+ Helsinki
Hymyile. Harjoittele ensin vaikka kotona peilin edessä.
Tarjoa apuasi, jos näet että toinen voisi sitä ehkä tarvita. Kysy: Tarviitko apua?
tv. mä oon just sellainen
Et ole yksin. Suomessa sosiaalinen kulttuuri on muutenkin köykäistä, ystäviä vaikea tehdä. Ulkomailla sinulle varmasti tultaisiin juttelemaan useammin.
lopeta itsesi väheksyntä. älä pidä itseäsi rumana. olet vain tavallisen näköinen ja se siitä. Niin, tämä on helpommin sanottu kuin tehty.
Vierailija kirjoitti:
Sellaista ihmistä ei olekaan, johon kaikki tuntemattomat ihmiset suhtautuisivat aina positiivisesti. Ihmisillä on omat syynsä olla sellaisia kuin ovat, se ei riipu sinusta tai minusta, miten suhtautuvat.
Noin muuten ehdottaisin sellaisen harrastuksen aloittamista, josta olet itse aidosti kiinnostunut. Tapaisit samanhenkisiä ihmisiä.
Kävin joskus nuorempana taidekursseilla ym. vapaa-ajalla ja toivoin aina, että joku kurssilla olisi alkanut jutella mulle, mutta eipä kukaan koskaan jutellut. Tuli vain sosiaalisessa mielessä alemmuuskompleksinen olo sielläkin ja eristäydyin oikein lisää.
Jostain syystä tietyissä sosiaalisissa ympyröissä muhun suhtaudutaan ihan asiallisesti (tosin siellä kukaan ei yritä esim. iskeä), mutten tajua sitä, miksi tuntemattomat ovat niin tylyjä.
Varmaan hymyily. Minä olen aina vähän pilke silmässä ja hymyilen paljon. Ihmiset tulee juttelemaan ja tervehtivät, saan hyvää palvelua. Kaikki on tosi kivoja. Kai ne pitää minua vähän yksinkertaisena :D
Ei kukaan tykkää kaikista, mutta tunnen yhden työkaverin, joka vetää puoleensa kaikki miehet, myös arskat ja kulkukissat. Minun mieheni on taas ihminen, joita lähestytään ja jolle vauvatkin hymyilevät.
Tuo nainen on todella ystävällisen näköinen. Sellainen söpö, jolla hyvää tahtovat silmät ja pieni hymy nousee helposti huulille.
Mieheni taas katsoo ihmisiä suoraan silmiin, ja hän myös aavistuksen hymyilee silmillään. Hän iso ja raavas äijä, olen tosi ihmeissäni siitä, kun vauvat tykkää.
Kaikki lähtee aina inside out. Henkilön pitää olla oikeasti hyväntahtoinen, jotta välittää sellaisia viboja. Eli ajatella, että jokaisella on syy olla sellainen kuin on, jokainen toimii niin kuin toimii siksi, että olettaa sen tuoman elämään hyvää. Ilman mitään muita ennakkoajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Et ole yksin. Suomessa sosiaalinen kulttuuri on muutenkin köykäistä, ystäviä vaikea tehdä. Ulkomailla sinulle varmasti tultaisiin juttelemaan useammin.
Joo, tietyissä muissa maissa itsetunto kohoaa ihan huikeasti, kun jotkut tulevat juttelemaan ja muutenkin suhtautuvat positiivisesti ja jotenkin valoisasti. Tuntee olevansa itsekin ihan ok ihmisenä, kun muut suhtautuvat kivasti. Periaatteessa tietyissä maissa voisi löytää puolisonkin vaivattomasti, jos vain olisi valmis muuttamaan pois Suomesta sinne.
Aloita joku harrastus tai liity vapaaehtoiseksi johonkin yhdistykseen, jonka toimintaa haluat tukea. Niissä tutustuu väkisinkin ihmisiin, ja yhdessätekeminen on kivaa. Ole myös itse kiinnostunut muista.
Hymy auttaa. Hymyilevä henkilö koetaan lähestyttäväksi.
Pidä suuntasi hieman auki kuin olisit heti valmiina puhumaan äläkä risti torjuvasti käsiäsi puuhkaan. Viestintä että olet mielenkiinnosta liikkeellä etkä varsinainen uhka.
Neuvoa: tuoksu hyvältä. Kaikki maailman vauvat puhkeaa hymyyn haistaessaan vaniljan, tuoksulla on merkitystä ja ihmiselle paras tuoksu on puhdas iho ja hiukset joten pidä itsesi puhtaana ja lisää lumovoimaasi hyvillä tuoksuilla.
Kyse on vuorovaikutuksesta. Ei siitä, että odottaisit passiivisena ihmisten lähestyvän sinua. Anna itse myös kiinnostuksen merkkejä, ei niitä ilman kukaan muukaan kiinnostu sinusta.
Ei ketään muutakaan umpivieraat innoissaan ja iloissaan lähesty. Yhteisten tekemisten ja intressien kautta molemminpuoleinen kiinnostus alkaa syntyä uusien tuttavuuksien välillä.
Ihmisen on hyvin vaikea muuttaa itseään. Näin se vaan on. Mutta ei kuitenkaan mahdotonta.
Me ollaan vuosien saatossa tultu sellaisiksi, kuin ollaan.
Neuvoja voi olla vaikka kuinka.
Puhuminen auttaa. Ehkä joku ryhmä, jossa on samantyylisiä...
Joita yhdistää jokin asia, olkoon se vaikka kutominen.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisen on hyvin vaikea muuttaa itseään. Näin se vaan on. Mutta ei kuitenkaan mahdotonta.
Me ollaan vuosien saatossa tultu sellaisiksi, kuin ollaan.Neuvoja voi olla vaikka kuinka.
Puhuminen auttaa. Ehkä joku ryhmä, jossa on samantyylisiä...
Joita yhdistää jokin asia, olkoon se vaikka kutominen.
Tavallaan elämässäni ei ole mitään järkeä. Sosiaalisista tilanteista selviäminen tuntuu lähes toivottomalta.
Olen huomannut, että on helpompi saada uusia ystäviä kun olet ns. kaltaistesi seurassa, mutta nämä muutamat seikat on sellaisia perustavanlaatuisia, joilla on esim. uudella työpaikalla mahdollisuus ystävystyä paremmin.
Olet avoin (kerrot itsestäsi tavallisia kuulumisia ja annat sitä kautta muiden tutustua itseesi), itsevarma (et pelkää lähestyä muita ihmisiä ja olet noin yleisesti tyytyväinen itseesi), seuraat uutisia tai ehkä alan/harrastuksen/muun yhteisen kiinnostuksen kohteita ainakin sen verran, että osaat keskustella näistä asioista muiden kanssa. Sitten tietty myös, että otat muut huomioon, osaat nauraa hauskoille jutuilla sekä vähän harmittaville asioille, joille ei vaan voi mitään.
Sellaista ihmistä ei olekaan, johon kaikki tuntemattomat ihmiset suhtautuisivat aina positiivisesti. Ihmisillä on omat syynsä olla sellaisia kuin ovat, se ei riipu sinusta tai minusta, miten suhtautuvat.
Noin muuten ehdottaisin sellaisen harrastuksen aloittamista, josta olet itse aidosti kiinnostunut. Tapaisit samanhenkisiä ihmisiä.