Täytän kohta 49v, kaamea olo

Täytin keväällä 50 ja olen täysin luovuttanut. En käy missään enkä tee mitään. Nyhvään vain kotona ja odotan loppua. Mistään ei jaksa innostua tai kiinostua. Kaikki on niin turhaa.

Kaikki on turhaa. Mutta minä elän ainakin nyt ja juon aamukahvit ja lähden lenkille.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on turhaa. Mutta minä elän ainakin nyt ja juon aamukahvit ja lähden lenkille.

Minä juon kohta toiset aamukahvit ja menen tupakalle. Tänään ei tarvi edes kaupassa käydä niin en poistu kotoa. Elämä on ohi ja loput on pelkkää olemassaoloa.

Tuo on vaan sellainen välivaihe, kun elämä kääntyy ulkoisesta sisäänpäin. Kyllähän se jossain iässä tulee, ettei ulkoisen elämän rakentelu  ja tavoittelu enää kiinnosta, sillä saralla on jo tehty mitä on tehty. Ja se välivaihe voi olla ahdistava. Mutta sitten useimmat kääntyy elämän syvyyssuuntaan, sisäänpäin, ja oppivat nauttimaan siitä mitään tekemättömyydestä, pienestä arjesta ja sen iloista, pelkästä olemassa olemisen tunteesta. 

Jaa vai niin.

Itse räknäsin 45vnä että huh huijaa ompas vuodet vierineet, olenkin kohta 50v. Kuinka varmistan että pysyn kunnossa ja virkeänä koska en halua olla kuten ympäristön 50+ jotka ei halua mitään, eikä jaksa mitään? Töissä on kuitenkin käytävä vielä 20v

Lisäsin liikuntaa ja laitoin syömiset uusiksi. Olo on energinen ja reipas.

Joten puhu vaan omasta puolestasi, elämä on hyvää juuri nyt.

N49

Ihan samoilla tunnoilla 48v... mut jospa se kuuluisa viidenkympin villitys iskee, kunhan pääsee sinne asti.... jos pääsee sinne asti. Hyvä ja piristävä vinkki: kun ei katso päiväkausiin peiliin, niin ei muista ikäänsä ja fiiliskin on ihan melkein siedettävä.

Samma här kirjoitti:

Ihan samoilla tunnoilla 48v... mut jospa se kuuluisa viidenkympin villitys iskee, kunhan pääsee sinne asti.... jos pääsee sinne asti. Hyvä ja piristävä vinkki: kun ei katso päiväkausiin peiliin, niin ei muista ikäänsä ja fiiliskin on ihan melkein siedettävä.

ei mua peiliin katsominen ahdista, olen suht nuorekkaan näköinen eikä ryppyjäkään. Ne numerot mua ahdistaa, tietoisuus ikävuosista jne. ap

Mäkin täytän eikä ahdista ollenkaan.

Ainoa lohtu vanhuudessa on se että suurin osa elämästä on takanapäin.

Jos olet nainen, niin nyt on aika ruveta tapailemaan 10-20 vuotta nuorempia miehiä taas. Heidän oman ikäluokan naiset on sen verran heikkoa laatua, että kelpaat aivan mainiosti.

Samoja fiiliksiä täällä. Olen 46v ja olen menettänyt elämänilon. Sain aiemmin iloa pienistä asioista, mutta nyt ne eivät tunnu miltään. En saa aikaiseksi mitään, työnteko ei huvita enää. Jne.

Olo on kuin laivalla, joka vaan seilaa ympäriinsä. Tuntuu että olen kadottanut itseni aivan täysin. Tällaista merkityksetöntä elämää ja tyhjää tunnetta tämä on nyt loppuun asti?

Täytit 50 ja se on ihana ikä. Ei tarvitse enää esittää nuorta, voi vapaasti olla oma itsensä. Pidä huolta itsestäsi, osta muutama kaunis, kestävä vaate ja ole nuorekas. Itse olen 67-v. enkä millään muotoa haluaisi olla nuori. EI tarvi stressata ulkonäöstä, työpaikasta, tulevaisuudesta. 

Mulla oli 50v ikäkriisi juuri ennen kuin täytin 50v eli etukäteen. Sitten kun syntymäpäivä oli ollut tuli valtava helpotus, että nyt saan olla mikä olen. Lopetin mm värjäämästä harmaita hiuksia. Musta on ihanaa olla tämän ikäinen, vapaa siitä mihin nuoret naiset on "sidottu".

Mä en ikinä kärsinyt mistään 50 kriisistä, enemmänkin tuntuu mahtavan seesteiseltä nykyään. Olen saannut aina toteuttaa itseäni, joten ei tullut mitään himoja ostaa HD tai jotain pikkusporttia pönkittämää itsetuntoa. On noitakin ollut jo aikaisemmin syystä tai toisesta. Pidän terveydestäni huolta ja nautin elämästä tasaisessa parisuhteessa, ei ole oikeastaan mitään kunnianhimoa työelämänkään puolelta. Työelämässä saavutin jo vuosia sitten ns. "top levelin" ja olen vaan downgradannut siitä alkaen. Suunnittelen hyppääväni pois työelämästä 60-vuotiaana ja muuttaa etelään vaimon kanssa. Sääli todeta, mutta olen varma, että vapaaehtoinen lapsettomuus on mahdollistanut tämän kaiken.

Tää on just hyvää aikaa. Kaikki velat on maksettu pois ja nyt katselen enskesäksi uutta avoautoa. :)

Töitä ei tartte tehdä enää samaan malliin kuin nuorena ja voi keskittyä enemmän muihin juttuihin.

T. Samaa ikäluokkaa aloittajan kanssa

Täytin 59 eikä kaamea olo vieläkään. Ajattele, 50 vee, olet puolessa välissä, 50 jäljellä. Eikä tietenkään voi tietää milloin on se viimoinen päivä mutta voimme ELÄÄ vain yhden hetken/päivän kerrallaan. Kannattaa pitää itsestä huolta ja opetella Rakastamaan itseään, omilla ajatuksilla ja tunteilla me luomme tulevaisuutta. 

Mikä on se pienin mahdollinen askel jonka voit ottaa siihen että keksit jotakin kivaa, joka innostaa ja saa kiinnostumaan elämästä uudella tavalla, opiskelu, harrastus, matkailu...jokainen päivä on mahdollisuus uuteen ihanaan <3

Mulle 50v on parempi kuin 30v. Olen fyysisesti paremmassa kunnossa, kun treenaan punttia 4-5krt viikko. Näytän paremmalta ja kupin ottamisenkin lopetin muutama vuosi sitten. Työelämässä sellainen nuoruuden epävarmuus on poistunut. Uskaltaa olla ammattilainen, eikä pelkää sitä mitä muut ajattelevat. Lapsetkin on jo siinä iässä, että enää ei tarvitse istua hiekkalaatikon reunalla, vaan voi käyttää aikaa itseensä. 

Mikä tässä pitäisi stressata? Se että vanhenee? No kaikkihan niin tekee. En jotenkin osaa ottaa stressiä sellaisesta asiasta, mikä on luonnollista ja tapahtuu kaikille.

Mä oon 49 ja elän elämäni parasta aikaa. Lapset on yhtä lukuunottamatta jo muuttaneet omiin koteihinsa. Minulla on ihana, itseäni jonkin verran nuorempi miesystävä, joka pitää minua kuin kukkaa kämmenellä. Töissä sujuu mukavasti vuosikymmeniä kerätyn ammattitaidon ja osaamisen voimalla - oon hyvä työssäni. Harrastan liikuntaa, puutarhanhoitoa ja remontoin kotiani. Oon valtavan onnellinen eletystä elämästä ja odotan innolla kaikkea, mitä minulla on vielä edessäni. 

49 vuotiaalla on 50 vuotta elämää edessä, jos hyvin/huonosti käy.