Lue keskustelun säännöt.
Miksi erosit (hyvästä) parisuhteesta?
26.09.2021 |
Niin monet parisuhteet ja avioliitot päättyy eroon nykyisin. Miksi?
Olen 26-vuotias nainen ja menin hiljattain kihloihin poikaystäväni kanssa. Hän on maailman ihanin mies, kiltti, kohtelias, hauska, komea ja todella rakastava ja huomaavainen puoliso. Koen, että hän on elämäni rakkaus, Olemme aivan loistava "match" ja mies tuntee samoin, enkä näe syytä miksi ikinä haluaisimme erota.
Tässä suhteen vakavoituessa pohdiskelen monesti, että tulemmeko mekin jostain odottamattomasta syystä olemaan niitä pareja, jotka kuitenkin ajan saatossa lähtevät eri teille.
Haluaisinkin kuulla kokemuksia ihmisiltä, joilla on ollut hyvä parisuhde tai avioliitto joka kuitenkin päättyi eroon.
Miksi näin tapahtui, vaikka luulitte, että olette loppuelämänne sen saman kumppanin kanssa?
Kommentit (37)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan eroa hyvästä parisuhteesta.
Miksi lähteä hyvästä parisuhteesta?
Ei se ole hyvä parisuhde jos rakkaus "loppuu", puoliso pettää tms.
Hyvään parisuhteeseen kuuluu mm. rakkaus ja luottamus...
Parisuhde oli ok niin kauan, kun kummankaan ei tarvinnut huolehtia kuin itsestään. Kun kuvioon tuli lapsia, mies ei edelleenkään huolehtinut kuin itsestään.
Odota kunnes olette olleet yhdessä 7 vuotta. Saat kokea 7 vuoden kriisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laittoi haarat kiinni ja aloitti sovinistisen avautumisen kuinka kaikki naiset on niin huonoja keksimään uusia teknologiainnovaatioita ja vain ratsastavat miesten siivellä.
Ei pelkille tunteille pitkiä suhteita voi perustaa. Tulee kausia kun toinen sylettää mutta jatketaan silti.
Riippuu molemmista, nähdäänkö yhdessäjatkaminen arvokkaampana kuin ero. Puhuminen asioista kyllä kannattaa. Molempien rehellisyys edistää suhteen jatkumista.
En edes ymmärrä miksi hyvän suhteen haluaisi lopettaa. Ai vaihtelun vuoksi? Ne ihmiset ei ole tarkoitettu parisuhteisiin vaan panosuhteisiin, ja olisi kiva jos tämän tietäisi jo alkumetreillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus piilee tuossa toisen kappaleen ensimmäisessä lauseessa: "Olen 26-vuotias". Tuossa iässä sitä on vielä epävarma onko olemassa vielä ihanampi, kiltimpi, kohteliaampi, hauskempi, komeampi, rakastavampi ja huomaavaisempi mies jossakin tuolla? Uteliaisuuttaan sitten tulee katseltua suhteen ulkopuolelta ja jossakin kohtaa luulee löytäneensä jotakin parempaa. Siinä on sitten helppo erota ja lähteä toisen matkaan. Siinäpä se. Jos sinä tai puolisosi ette ole 100% varmoja että tämä mitä teillä jo nyt on, riittää loppuiäksi niin ero on edessä. Osa katuu valintaansa myöhemmin, osa tyytyy kohtaloonsa.
Vierailija kirjoitti:
Odota kunnes olette olleet yhdessä 7 vuotta. Saat kokea 7 vuoden kriisin.
Pelkäsin 7 vuoden kriisiä niin paljon, että pari kuukautta ennen kuin se tuli täyteen. Jälkeen päin ajatellen taikausko oli todella huono syy erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kahdesti eronnut. Olen miettinyt, mikä huijarimagneetti olen. Kummatkin liitot päättyivät lasten syntymän jälkeen, kun puoliso menetti itsenäisen arjen vastuun ja liukui teinimoodiin yhdeksi lapseksi. Ja ei, ei ollut seksin loppuminen/ vähentyminen syy. Tai no, 4 viikkoa synnytyksen jälkeen ei ollut, mutta sen jälkeen taas niin paljon kuin tahtoi.
Olen tosi paljon miettinyt, miten ihminen voi muutamassa vuodessa menettää älykkään kommunikoinnin ja itsestä huolehtimisen kyvyt ja muuttua äkäiseksi passiivis-aggressiiviseksi teiniksi, kun tulee isäksi. Toistahan ei muuttaa voi, joten ero tuli.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan eroa hyvästä parisuhteesta.
Totta! Hätäisesti muotoiltu aloitus. "Miksi aiemmin hyvä parisuhde muuttui huonoksi ja erosit?" olisi ollut parempi. Toivottavasti jokainen aloituksen lukenut kuitenkin ymmärtää, mitä haen takaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosien myötä alkoholin käyttö miehelläni lisääntyi ja oli vielä sairaalloisen mustasukkainen. Halusi olla joka paikassa mukana, jos ei ollut itse mukana vahtimassa minua, niin katsoi kellosta aikaa monta minuuttia meni töistä kotiin, kaupassa käynnit kellotti jne. Jos erehdyin lenkillä tervehtimään miespuolista työkaveria, huuto ja kuulustelu oli heti. En myöskään saanut jutella mitään miespuolisten naapureiden kanssa. Jos lähdin yksin esim. kauppaan, ei saanut meikata eikä kesällä pitää hameita, koska se oli hu#raamista. En saanut ystävieni kanssa mennä kaupungilla kahville, jos hän ei ollut mukana jne. Tässä joitain esimerkkejä. Tätä lystiä riitti 20 vuotta.
En ikinä ole eronnut hyvästä suhteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilanteet muuttuu hyvä ihminen. Ihmiset muutuu, ei tulevaa voi ennustaa. Sitä et kertakaikkiaan voi tietää etukäteen. Vaikuttaa voi omalta osaltasi ja muistaa panostaa suhteeseen hyvinä mutta etenkin huonoina hetkinä kaivaa se tahto rakastaa.
Havukka-ahon ajattelija kirjoitti:
Vastaus piilee tuossa toisen kappaleen ensimmäisessä lauseessa: "Olen 26-vuotias". Tuossa iässä sitä on vielä epävarma onko olemassa vielä ihanampi, kiltimpi, kohteliaampi, hauskempi, komeampi, rakastavampi ja huomaavaisempi mies jossakin tuolla? Uteliaisuuttaan sitten tulee katseltua suhteen ulkopuolelta ja jossakin kohtaa luulee löytäneensä jotakin parempaa. Siinä on sitten helppo erota ja lähteä toisen matkaan. Siinäpä se. Jos sinä tai puolisosi ette ole 100% varmoja että tämä mitä teillä jo nyt on, riittää loppuiäksi niin ero on edessä. Osa katuu valintaansa myöhemmin, osa tyytyy kohtaloonsa.
Viisaita sanoja. Ihan kuin olisit elänyt ne itsekin.
Havukka-ahon ajattelija kirjoitti:
Vastaus piilee tuossa toisen kappaleen ensimmäisessä lauseessa: "Olen 26-vuotias". Tuossa iässä sitä on vielä epävarma onko olemassa vielä ihanampi, kiltimpi, kohteliaampi, hauskempi, komeampi, rakastavampi ja huomaavaisempi mies jossakin tuolla? Uteliaisuuttaan sitten tulee katseltua suhteen ulkopuolelta ja jossakin kohtaa luulee löytäneensä jotakin parempaa. Siinä on sitten helppo erota ja lähteä toisen matkaan. Siinäpä se. Jos sinä tai puolisosi ette ole 100% varmoja että tämä mitä teillä jo nyt on, riittää loppuiäksi niin ero on edessä. Osa katuu valintaansa myöhemmin, osa tyytyy kohtaloonsa.
Hyviä mietteitä!
En koe olevani epävarma, vaikka nuori olenkin. On tullut sinkkuvuosina tapailtua jos vaikka minkälaista miestä, ja tämä nykyisen kanssa vaan kemiat kohtaa paremmin kuin kenenkään muun kanssa aiemmin.
Ollaan 100% varmoja, että riittää, mutta niin kai ovat kaikki muutkin, jotka naimisiin menevät. Siksi mietinkin, mitkä ovat niitä syitä jotka kuitenkin johtavat eroon jossain kohtaa.
Toinen alkoi kärsiä erilaisista riippuvuuksista ja hänen elämänsä alkoi pyöriä vain niiden asioiden ympärillä. Minä en enää siihen piiriin mahtunut.
Kiitos rehellisestä tilityksestä. Itse olin 16v. tavatessani nykyisen puolisoni ja tänä vuonna vietimme sitten 40v hääpäiväämme. Ikäsi siis ei ole mikään kriteeri. Mutta nuo kysymykset, jotka tulet kohtaamaan jossakin kohtaa elämän varrella ovat tuhannen tosia. Ja vain sinä ja puolisosi voivat päättää miten tulee käymään. Sinun täytyy itse tehdä se päätös haluatko jakaa elämäsi tämän kihlattusi kanssa vaiko jonkun toisen. Niitä päätöksiä joutuu tekemään moneen otteeseen elämän varrella ja siinä on se juju: tahdotko sinä ja puolisosi vai ette? Monet kyyneleet on vuodatettu vuosien varrella ja aina ei ole ollut helppoa sen voin sanoa ihan rehellisesti. On kuitenkin ihanaa ajatella että myrskyisistä vesistä tuli sittenkin selvittyä ja vanhuuteen menemme yhdessä hyvin kasvatettujen lasten tukemina. Matkan varrella voimabiisinäni on ollut Abban The Winner Takes It All - sanat kiteyttävät parisuhdekriisin todella hyvin,
Niin ja monet kun eroavat niin helposti nykyään. Esim syynä, että puoliso jättää aina sukat lattialle, vaikka sanottu sata kertaa. Täälläkin aina neuvona, että "jättäisin tuollaisen ihmisen" tai, että puoliso haluaa Lappiin kavereiden kanssa jo toisen kerran tänä vuonna ja minä täällä taas lasten kanssa. Kun mun mielestä noi ei ole edes mitään ongelmia.
Mutta joo, en jaksa nyt mitään syvällistä tekstiä, kunhan vain välillä ihmettelen.
Ne ei ollutkaan loppuelämän tunteita.