Lue keskustelun säännöt.
Olen onneton Helsingissä - lähdenkö takaisin pohjoiseen?
26.09.2021 |
Olen asunut Helsingissä vuodesta 2008 ja ollut oikeastaan koko ajan onneton. Olen käynyt korkeakoulun pääkaupungissa, tehnyt uraa ja ollut mukana kaikenlaisissa harrastuksissa ja muussa (olen ns. "menestynyt", vähän nauran tällaiselle termille nykyään) mutta tärkein eli kokemus siitä että tulee hyväksytyksi omana itsenään ja että kuuluu johonkin yhteisöön on puuttunut koko ajan. Olen aina pitänyt Helsinkiä vähän kylmänä paikkana ja vuosien aikana vain tottunut yksinäisyyden kokemukseen ja siihen etten ole oikein tärkeä kellekään. Muutamia kavereita on, mutta aikuistuessa olen huomannut että ihmissuhteeni ovat olleet täällä kovin pinnallisia ja näin yli kolmekymppisenä se surettaa kovasti. Opiskeluista minulle ei muodostunut omaa turvallista kaveriporukkaa yrityksistä huolimatta. Yksin jäämisen tunne on ollut niin raaka, että olen välillä psyykkisesti oireillut sen takia.
Olen kotoisin pohjoisesta ja mietin, pitäisikö palata. Parisuhdetta ei ole ja työllistyminen pohjoisessa voi olla vähän niin ja näin (sieltähän valutaan työn perässä Helsinkiin). Lisäksi pohjoisen kaverit ovat joko perheellistyneet tai muuttaneet muualle.
Onkohan tämmöisessä ideassa mitään järkeä? Voin sanoa, että harmittaa urakalla, etten jo silloin parikymppisenä tyttönä osannut viheltää peliä poikki ja olla rehellinen ja todeta, ettei Helsinki ole minun paikkani. 13 vuotta elämästä on vain mennyt hujauksessa hampaat irvessä kituuttaen ja esittäen että kaikki on hyvin. 13 vuotta! Noh, onneksi viimein osaan olla itselleni rehellinen ja sanoa ääneen, että en viihdy Helsingissä enkä tule varmaan koskaan viihtymään.
Sosiaalisissa taidoissani tuskin piilee ongelma, koska mulla oli paljon kavereita aikanaan pohjoisessa, olen menevä luonteeltani ja olen myös asunut ulkomailla välissä ja saanut siellä kokea olevani hyväksytty ja pidetty. Helsinki ei vain yksinkertaisesti sovi minulle - pelkään vain että tässä iässä on liian myöhäistä tehdä peliliikkeitä. :( Kun ne tärkeimmät sosiaaliset suhteet ja oma yhteisö kuitenkin luodaan yleensä parikymppisenä ja opintojen aikana.
Kohtalontovereita? Kokemuksia?
Kommentit (55)
Näkemiin vain sitten! Jos paikkakunnan vaihto auttaa viihtymättömyyteen niin ilman muuta se pitää tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama homma. Helsinki on kylmä, etäinen. Täällä asunut nyt n.4 vuotta ja työkavereita lukuunottamatta en ole saanut täältä oikein ystäviä, siis kunnon ystäviä. Käyhän se psyyken päälle. Itsekin mietin muuttoa takaisin kotipaikkakunnalle..
Täällä olen kuin vanki, lähden Kuusamoon.
Täytyy johtua sinusta. Itse muutin Helsinkiin kun täällä saa olla millainen haluaa. Varsinkin itä-suomessa on todella ahdasmielinen ilmapiiri ja mielipiteitä ei suvaita.
Lähinnä sitä miettii että saakohan sitä yhteisöllisyyden kokemusta tässä iässä enää mistään, vaikka muuttaisi. Yli kolmekymppisenä kaikilla tuppaa jo olemaan ne omat porukat ja ystävät ja perhettäkin monella.
Miten tämä elämä vain meni näin... No, jotkut viettää nuoruutensa vankilassa tai osastolla, minä vietin sen väärässä paikassa ja ihan hukassa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa muuttaa pois Helsingistä, itse olen kotiutunut Tampereelle, täällä olen saanut jo kavereita enemmän kuin Helsingissä koskaan oli.
Siellä kannattaa asua missä viihtyy, mutta nämä ovat maalaisten keksimiä huuhaa-juttuja, että helsingissä olisi kylmiä ihmisiä.
Siellä Helsingissä asuu niitä samoja maalaisia kuten ap ja kaikkea muita. Pitää vain valita seura sellaiseksi jossa viihtyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyy johtua sinusta. Itse muutin Helsinkiin kun täällä saa olla millainen haluaa. Varsinkin itä-suomessa on todella ahdasmielinen ilmapiiri ja mielipiteitä ei suvaita.
Kiitos. Olenkin aina ajatellut että vika on minussa ja olen pilannut elämäni. Itsesyytökseni ovat siis oikeassa :)
Ap
”Kun ne tärkeimmät sosiaaliset suhteet ja oma yhteisö kuitenkin luodaan yleensä parikymppisenä ja opintojen aikana.”
Olen eri mieltä tästä kommentistasi. Ei todellakaan mene monella noin, se on ehkä enemmänkin sellainen myytti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et vain viihdy kaupungissa, ihmisissä ei ole mitään vikaa.
Voitko tehdä etätyötä? Kokeilisin kyllä poismuuttoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin myös tarkentaa että en ajattele että helsinkiläisissä olisi ihmisinä mitään vikaa tai että he olisivat kylmiä. Mielestäni en myöskään aloituksessa väittänyt näin. Itsellä ei vain ole muodostunut hyviä ihmissuhteita täällä. En ole koskaan ottanut tosissani mitään "kaikki helsinkiläiset on k*sipäitä" -stereotypioita.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Näkemiin vain sitten! Jos paikkakunnan vaihto auttaa viihtymättömyyteen niin ilman muuta se pitää tehdä.
Tämähän se onkin, kun sitä ei takuuvarmasti tiedä. Eikä sitäkään, miten ”muu Suomi” on muuttunut. Itsellä samoja kestokeloja että viihtyisikö sitä paremmin esim Tampereen seudulla tai Kuopion korkeuksilla. Olen perheetön ja keski-ikäinen, joten nämä speksit tuovat omat mausteensa. Sitä voi huomata olevansa yhtä yksin pahimmassa tapauksessa. Tai jokin muu juttu muuttuukin ei-toivottuun suuntaan.
Itse olen lähtenyt pikkupaikkakunnalta. En oikein usko että ihan sellaiseen enää palaisin. En yksin. Yksin lähtisin kyllä isompaan kaupunkiin. Erakkoudessa en näe mitään erityisen tavoiteltavaa elämänvalintana mutta moni ei sitä aidosti valitsekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on monia isompia kaupunkeja Helsingin lisäksi, kannattaa kokeilla asumista muualla myös. Syntyperäisenä helsinkiläisenä olen kotiutunut maakuntakeskukseen ihan hyvin, enkä halua takaisin Helsinkiin täältä enää.
Älä ajattele, että olisi jotenkin liian myöhäistä. Helposti ajautuu suorittamaan uraa yms. ilman että miettii sen syvällisemmin mitä elämältä haluaa. Olet nyt miettinyt asiaa ja se on hieno juttu. Sinulla on paljon vaihtoehtoja. Voitko tehdä etänä töitä? Tai jos alkaisit vähän kartoittamaan mitä työmahdollisuuksia sinulla voisi olla aiemmalla paikkakunnalla/opiskelujuttuja tms. Tai sitten yksi vaihtoehto voisi olla myös muuttaa pienempään kaupunkiin tms.
Onko tämä vähän niin kuin "Englishman in New York", Sting, vieraana jossakin suuressa
Minusta ihmisen kuuluu asua siellä missä on hyvä olla myös henkisesti, 13 v stadissa hampaat irvessä ei kuulosta siltä. Ensin työpaikka esim. kotinurkilta, siihen asuntoa ja sitten päätös ja muuttoa.
Se on kuin savolainen projektti, aloittammista vaille valmis...
Lähde ihmeessä, jos yhtään mietityttää. Turha asua paikassa, jossa on onneton (eikä esim lapset sido paikkaan). Helsingin kaupunkikaan ei käsittääkseni pakota ketään jäämään. Ei kuitenkaan ehkä kannata asennoitua niin, että "pohjoisessa" kaikki on auvoista ja asiat hyvin. Saatat huomata, että työmarkkinoilla ei suositakaan paluumuuttajaa PK-seudulta, pikkukaupunkeihin jämähtäneet ihmiset ovat pariutuneet ja muodostaneet sosiaaliset piirinsä yläasteekavereiden / opiskelukavereiden perusteella jne. Itse en myöskään kestäisi kaupungin elämän puutetta. Sitä, että kaupat ja kahvilat yms menee kello 17 kiinni, eikä esim kulttuurielämästä tarvitse puhua.
Itse olen kotoisin Keski-Suomesta ja joskus pahimpina kausina miettinyt paluumuuttoa. Nyt kun elämä on suht hyvin mallillaan (vaikka olenkin sinkku yli kolmekymppisenä) ja olen sallinut itselleni olla onnellinen täällä, niin olo on ihanan vapaa. Minun vastuullani ei ole enää se, että iäkkäät sukulaiset kotikaupungissa pärjäävät (olen etäauttanut heitä 10 vuotta yli oman jaksamiseni ja totesin, että nyt on jonkun muun vuoro). Saan asettua Helsinkiin / Espooseen ja olla juuri niinkuin itse haluan. Tosin se varmasti auttaa, että minulla on täällä etelässä paljon opiskeluaikaisia kavereita (Keski-Suomesta) ja olen saanut vuosien varrella paljon uusia ystäviä täältä. Muutamat sukulaisetkin asuvat PK-seudulla. "Ihmispiirini" on siis laaja.
Sinuna kuitenkin miettisin ennen muuttoa, että ajaako sinua takaisin kotiin jokin sellainen asia, joka ei paikkaa vaihtamalla fiksaannu. Masennus, merkityksettömyys, parisuhteettomuus tms.
Varmin vaihtoehto on muuttaa Suomesta kokonaan pois. Jo Ruotsissa ja Virossa on helpompaa tutustua vieraisiin ihmisiin, tosin kumpaakaan en suosittele suomalaisille muuttopaikaksi ennakkoluulojen vuoksi. Suuntaa jonnekin kauemmas, lämpimämpään maahan, niin saat ystäviä ja kaveripiirin sekä puolison takuuvarmasti.
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin myös tarkentaa että en ajattele että helsinkiläisissä olisi ihmisinä mitään vikaa tai että he olisivat kylmiä. Mielestäni en myöskään aloituksessa väittänyt näin. Itsellä ei vain ole muodostunut hyviä ihmissuhteita täällä. En ole koskaan ottanut tosissani mitään "kaikki helsinkiläiset on k*sipäitä" -stereotypioita.
Ap
Oma tuntuma että riippuu paitsi omasta ammattiasemasta, luonteesta (kuinka helppoa on lähestyä vieraita ja jauhaa niitä näitä) niin myös piireistä missä pyörii. Ikäkin vaikuttaa. Helsingissä on paljon teennäisiä ja ulkokultaisia, itseään jotenkin parempana pitäviä snobeja. On ollut niin kauan kuin muistan, ikävä kyllä. Sellaista takakireää keskiluokkaisuutta.
Itsekään en tykkää stereotypioista asuinpaikan suhteen mutta samalla on ihan selvää, että jotkin luonteenpiirteet ja arvomaailmat korostuvat jossain enemmän. Maaseudulla kasvaneet ja muusuomesta tulevat ovat aina kokeneet Helsingin ei-erityisen-sydämellisenä paikkana. Tai eivät osaa lukea sitä. Ikuisuuskysymyksiä. Ainahan tästä jauhetaan.
Sitten toisaalta Turkua vasta moititaankin umpimieliseksi ja omahyväiseksi.
Jaa eipä muuta kuin että koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa elämänsä suuntaa.