Lue keskustelun säännöt.
Pelkään ettei mielenterveyteni kestä!
25.09.2021 |
Eli 16vuotias poika olen ja aikuistuminen, sen mukana stressin lisääntyminen ja pikkuhiljaa lähestyvä armeijaan meno huolettaa TODELLA paljon, koska mä oon hermoheikko. Oon siis kokenut elämäni aikana ikäviä asioita mm rankka koulukiusaaminen, nöyryyttäminen, vanhempien ero ja mulla ei just tän ongelman takia montaa kaveria ole😔 olen myös entinen laitospotilas ja pahimpina hetkinä huoneeni ikkunassa sielä laitoksessa oli kalterit ja sinne jouduin koska meinasin 9vuotiaana pahoinpidellä äitini ja tästä hetkestä en muista mitään vaan muistan vain sen kun juoksin riidan päätteeksi äitiäni päin ja sit filmi katkee ja jatkuu siitä kun äitini miesystävä pitää mua väkisin seinää vasten. Pääsin kuitenkin laitoksesta koska mulle pienenä diaknosoitu ADHD diaknoosi kumottiin ja lääkitys siihen liittyen lopetettiin ja paineensietokykyni ja vihanhallintani parani (uskottiin tämän lääkityksen aiheuttaneen tarpeettomana mulle nämä raivokohtaukset) ja pääsin takaisin normi kouluun pienluokkaan.
Pääsin myös muuttamaan pian takaisin kotiin ja joku sen laitoksen täti kävi kerran viikossa katsomassa että kaikki on ok. Tämäkin toiminta loppui pian kun käyttäydyin jopa normaalia paremmin. Sitten tämä koulukiusaaminen alkoi.
Olin ensin itse kiusaaja koska minulla oli yhä sisälläni tosi paha olo ja oppimisvaikeuksia ja kiusasin niin kauan että kiusasin väärää tyyppiä joka alkoikin kiusata mua oikein porukalla. Tämän jälkeen yritin hieroa sopua mutta ei onnistunut ja mua kiusattiin vuoteen 2019 jolloin tähän puututtiin ja osa kiusaajista (olivat kiusanneet monia muitakin) vaihtoi koulua. Nöyryytys ja haukkuminen kuitenkin jatkuivat ja paha oloni vain paheni pahenemistaan ja aloin nähdä unia joissa tein hyökkäyksen kouluun aseen kanssa ja ammuin nämä kiusaajat. Tunsin (ja tunnen yhä) ajoittain ihailua näitä koulu ampujia kohtaan ja toisessa hetkessä en ihaile heitä yhtään vaan pidän heitä ja myös itseäni hiviönä ja haluaisin vain tuhoutua. Välillä on hetkiä että ei ole millään tavoin paha olla mutta ne hetket tuntuu olevan entistä harvinaisempia. Varmaan ainut asia miksi olen jaksanut elää ja pysyä edes hieman järjissä on mun kaikesta huolimatta rakastavat vanhemmat.
Pelkään että mut romahduttava isku on aikuistuminen ja sen mukana lisääntyvä stressi. Vanhemmat eivät ole varakkaita ja joudun yrittämään töitä, opiskella ja erityisesti armeijaan meno pelottaa koska sielä jos jossakin tulee varmasti paineita.
Armeijaan meno on pakollinen koska kaikki muut sukuni miehet ovat sen käyneet ja erityisesti muutama heistä tuskin sulattaisi sitä että menisin sivariin varsinkin kun fyysinen kuntoni on todella hyvä ja musta ei päälle päin normi olosuhteissa näe ollenkaan sitä että kaikki ei oo kunnossa. Armeija on mulle painajainen. Sielä mulle kasaantuu painetta ja saatan saada aseen käsiini eli mun tapauksessa täysin hengenvaarallinen sekoitus. Pelkään että jos sinne joudun niin takaisin tulen hauta-arkussa tai käsiraudoissa😟
Tulin tänne koska omalla naamalla en kellekään tätä voi purkaa ja haluan purkaa tän jonnekin.
Kommentit (14)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla saattaa olla myös olla joku pakko-oireinen häiriö tai paniikkihäiriö. Ehkä kannattaisi lääkärille käydä juttelemassa.
Mutta jos nämä tarinat kerrot kutsunnoissa, niin tuskin armeijaan tarvitsee mennä. Tai silloinkaan, jos on jo todettu sairaus.
Eikä armeijan käymisestä kannata stressiä ottaa. Pienin murhe tässä maailmassa.
Mahtavaa, hyvä kun tulit tänne, ja usein on erittäin viisasta funtsia asioita tällä tavalla anonyymisti. En ole itse käynyt armeijaa, mutta käsitykseni mukaan on helppo saada siitä vapautus. Tosin sanoit, että sukutaustan vuoksi edellytetään sinunkin käyvän armeija. Oletko ihan varma tästä?
Mielestäni toi kuvio ahdistaa sua niin paljon, että sinuna ottaisin mieluummin riskin siitä, että suku vähän paheksuu kuin että menisit armeijaan ahdistumaan.
Muista, että et sinä vanhemmiten joudu olemaan suvun kanssa tekemisissä, jos et itse halua. Kun aikuistut, päätät itse seurasi. Joten suvun mielipiteillä ei väliä.
Teet vain sen, mikä itselle paras! Tämä on käsky!
Et välitä mitä suku sanoo ja älä keskustele heidän kanssa aiheesta enää. Ota sivari tai totaali? Entä paperit joilla voi todistaa terveydentilan, esim. yksityinen lääkäriasema. Onko totaalikieltäytyjien järjestöllä ohjeita tms.
Voisitko hankkia psykiatrista apua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisitko hankkia psykiatrista apua?
Tajuatko etteivät kaikki miehet halua armeijaan suomessa, eivät ole menossa ja ei heidän hermot kestä, ilman että on mitään pahempaa vikaa. Ketä tahansa se hermostuttaisi.
Myös mä mietin että on iso juttu että olet tunnistanut asioita ja tiedät itsesi. Siitä on hyvä lähteä ja miettiä mitä olisi parasta/järkevintä tehdä. Pienemmästäkin on annettu armeijaan menevälle paperit ettei tarvitse sinne mennä tai jos menee niin matalalla kynnyksellä ensimmäisten ongelmien alkaessa nostaa päätään olla yhteydessä lääkäriin tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Relaa, ei sun tarvitse tai edes kannata mennä armeijaan jos sulla on tuon kaltaisia diagnooseja/tunnet noin hyvin itsesi. Ei sitä kannata ajatella että kun muutkin suvun miehet niin minäkin.
Hyvä kun kirjoitit edes jonnekkin, vaikka tämä palsta ei välttämättä ole se kaikista parhain paikka. Tsemppiä tulevaan!
Mielenterveytesi ei ole tälläkään hetkellä kovin hyvä, joten varaa aika lääkäriin ja sieltä pääset varmasti psykiatrian piiriin. Kenenkään ei kannata yksin kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä olet nyt täynnä tunteita, ja se kuuluu asiaa, kun on kuudentoista.
Noi kouluampujien ihailemiset vähän huolettavat tässä, mutta tiedät varmaan itsekin, että olet vihainen kaikenlaisesta mitä on tapahtunut ja ne kelat liittyvät siihen. Oikeasti et tietenkään tekisi mitään. Päinvastoin, kuulostat vastuulliselta ja kiltiltä, huolehdit jo nyt vanhempiesi rahanmenosta, moniko ikäisesi tekee niin?
PIdä kiinni tuosta vastuullisesta ja moraalisesta puolesta itsessäsi. NÄetkö jo nyt itsekin, että sinussa on hyvää, paljon hyvää? Vanhempiesi rahoista älä kuitenkaan murehdi turhaan, he ovat aikuisia ja klaaraavat nämä hommat, niin me aikuiset tehdään, usko pois, vaikka siltä ei aina tuntuisi.
Älä anna menneisyytesi määritellä itseäsi. Älä kiusaa enää koskaan ketään ja koita päästä eroon vihaisista ajatuksista sen suhteen, että sinua on kiusattu.
Olet nyt aivan stresseissäsi, sen huomaa. Mutta nyt rauhoitut. Asiat tulevat menemään hyvin. Sanoit, että sinulla on rakastavat vanhemmat. Se on uskomaton voimavara, pidä siitä kiinni. He tajuavat kyllä, jos et halua armeijaan. Ja kuten sanottu, sinussa itsessäkin on hyvää. Anna sen kasvaa edelleen ja arvosta itseäsi. Kaikki hyvin! Äläkä mene armeijaan, se tässä on jo ihan selvää.
Olet rohkea kun kirjoitit tänne. Moni asia Sinulle on varmasti nuoruuden "tunnekuohuja", voimia paljon kiusaamisesta johtuvan trauman käsittelyyn, varmasti siitä johtuu moni nykyinen ongelmasi.
Suosittelen varaamaan ajan lääkärille, että saisit keskustelu- ja muuta apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenterveytesi ei ole tälläkään hetkellä kovin hyvä, joten varaa aika lääkäriin ja sieltä pääset varmasti psykiatrian piiriin. Kenenkään ei kannata yksin kestää.
Siis lopettakaa nuorelle tuon kontrollisysteemin tunkeminen. Ei hänen tarvitse olla minkään piirissä, sen vuoksi että on tuo asia. Ei vain mene armeijaan.
Hyvä, että uskalsit kirjoittaa tänne. Se on hyvä ensimmäinen askel :) Olen ollut samassa tilanteessa, suku uhkasi pistää välit poikki, jos en mene armeijaan. Kun sitten aikanaan ilmoitin hankkineeni C-paperit, kertominen stressasi melkoisesti. Kyllähän he järkyttyivät, mutta asia oli unohdettu kuukaudessa. Kertomasi perusteella saat varmasti vapautuksen, nykypäivänä se on usein ilmoitusasia. Sanot myös, että sinulla on rakastavat vanhemmat, joten he todennäköisesti hyväksyvät ratkaisusi.
Tunnistan moni samoja fiiliksiä tuosta iästä. Vaikka nyt stressaa ja sinulla on paljon asioita käsiteltävänä, asioilla on tapana järjestyä.
Hyvä kun kirjoitit, se on ensimmäinen askel ❤️