Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu etten opi tarpeeksi nopeasti. Kapasiteetti on lujilla koko ajan. :(
25.09.2021 |
Taas sellainen lievä päänsärky ja aivosumu kun niin paljon saanut uutta tietoa. En osaa jäsennellä ja sanatkin unohtuu, olen ihan sumuisessa olotilassa pääni sisällä.
Opiskelen uutta alaa ja uusi harjoittelujakso työelämässä on alkanut oikein hyvin. Pidän henkilökunnasta ja paikka on tarpeeksi haastava, en tiedä onko jopa liiankin haastava omalle aivokapasiteetille.
Väsyn kovin helposti (kilpirauhasen vajaatoiminta) ja kun on paljon hälinää sekä uusia ihmisiä ympärillä niin menen jotenkin lukkoon päässäni jossain vaiheessa. Yksinkertaisetkin asiat voivat olla yhtäkkiä hankalan oloisia kun on liikaa meneillään.
Alkuun olen aina skarppi ja sitten menen hämilleni enkä enää saa pidettyä lankoja täysin omissa käsissäni.
Koen tästä omasta vajavaisuudesta huonoa omatuntoa ja vaikuttaa tietenkin itsetuntoon kun en sisäistä tarpeeksi. Tämäkin on oman pääni sisällä kaikki. En tiedä olenko sysipaska vai ihan ajallani oppimisen suhteen. Kaikki uusi tietotulva vain katoaa jotenkin päästäni ja alan uupumaan hälinästä sekä jatkuvasta sosiaalisuudesta enkä tiedä oikein, että mihin pitäisi keskittyä.
Lannistun alkumetreillä ihan turhaan.
Mitään negatiivista palautetta en ole saanut, päinvastoin kaikki ovat todella kannustavia sekä antavat myönteistä palautetta ja olen siitä ollut kiitollinen. Silti en tiedä, että olenko nyt tarpeeksi hyvä vai aivan ääliö. Omassa päässäni teen vaan asioista liian vaikeaa ja sisäinen ääni soimaa jokaisesta pienestä "virheestä" - ja niitähän riittää.
Voi tätä itsensä nujertamista.
Kommentit (13)
Vierailija kirjoitti:
Vertaistukea, neuvoja? Miten tästä pääsee oikein sellaiseen hyvään tilaan eikä siihen, että olen jännittynyt ja kireä kuin peura ajovaloissa.
Alku menee aina rentoutuneessa hyvässä fiiliksessä mutta ahdistun lopulta. Pelkään vastuuta? Vai mitä ihmettä pelkään..
Ap
Olet vielä oppimisvaiheessa ja epävarma. Se on täysin sallittu ja normaali tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannabis rauhoittaa ja auttaa keskittymään. Ai niin, sehän on kielletty tässä kehitysmaassa.
Ei kaikki ole nopeita oppimaan. Itsekin olen kärsinyt paljon hitaudestani ja siitä on myös kiusattu, koska mua on pidetty tyhmänä ja rasittavana. Alkoi jo kouluelämässä ja on jatkunut työelämässä. Maailma on kova paikka jos et ole syntynyt menestyjän geeneillä. En halua kuitenkaan lannistaa sinua, päinvastoin. Yritä ajatella, että et ole yksin. Harva on loppujen lopuksi todella fiksu. Yritä antaa armoa itsellesi koska mitä enemmän stressaat tuolla asialla, sitä hankalammaksi oppiminen käy. Pahimmassa tapauksessa menet täysin lukkoon, kuten itselläni jossain vaiheessa kävi. Jotenkin minäkin silti olen pärjännyt, mutta en niin hyvin kuin olisin voinut pärjätä ilman sitä älytöntä stressaamista.
Toivotan sinulle oikein paljon hyvää vointia ja jaksamista! ❤️
Vierailija kirjoitti:
Ei kaikki ole nopeita oppimaan. Itsekin olen kärsinyt paljon hitaudestani ja siitä on myös kiusattu, koska mua on pidetty tyhmänä ja rasittavana. Alkoi jo kouluelämässä ja on jatkunut työelämässä. Maailma on kova paikka jos et ole syntynyt menestyjän geeneillä. En halua kuitenkaan lannistaa sinua, päinvastoin. Yritä ajatella, että et ole yksin. Harva on loppujen lopuksi todella fiksu. Yritä antaa armoa itsellesi koska mitä enemmän stressaat tuolla asialla, sitä hankalammaksi oppiminen käy. Pahimmassa tapauksessa menet täysin lukkoon, kuten itselläni jossain vaiheessa kävi. Jotenkin minäkin silti olen pärjännyt, mutta en niin hyvin kuin olisin voinut pärjätä ilman sitä älytöntä stressaamista.
Toivotan sinulle oikein paljon hyvää vointia ja jaksamista! ❤️
Kiitos sinulle
Juuri tänään mietin, ettei ole helppoa olla tässä maailmassa jossa tehokkuus ja äly on kaiken ytimenä. Kun on myös meitä jotka on hieman hitaampia mutta monissa muissa asioissa hyviä, niitä arvoja ei kuitenkaan ehkä yhteiskunnassa sillä tavalla vaalita tai kunnioiteta, joten tuntuu turhauttavalta joskus. No mutta mennään eteenpäin ja yritetään parhaamme tässä elämässä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulle. Totesin kuitenkin jälkikäteen, että ehkäpä harkkapaikka oli kuitenkin liian vaativa taitoihini nähden. Seuraava harkka olikin huomattavasti helpompi, kun taidot ja tiedot oli kasvanut :) itsevarmuuskin kasvoi onnistumisen tunteista. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vertaistukea, neuvoja? Miten tästä pääsee oikein sellaiseen hyvään tilaan eikä siihen, että olen jännittynyt ja kireä kuin peura ajovaloissa.
Alku menee aina rentoutuneessa hyvässä fiiliksessä mutta ahdistun lopulta. Pelkään vastuuta? Vai mitä ihmettä pelkään..
Ap
Pelkästään kirjoitustyylsitäsi näkee että olet vakavasti otettava työläinen. Selvästi mietit asioita.
Sanoisin neuvoksi että tee kysymyksiä. Kun teet ihan minkä vaan kysymyksen niin alat virittäytyä pelkästään vastaanottajasta toimijaksi ja aivosi onnistuvat jäsentämään ongelmia.
Kysymysten tekoon on helppo neuvoa mutta se on toimiva menetelmä, alaisen yleisesti kannattaisi aina pakottaa pomo vastaamaan ja asetella koko ajan kysymyksiä. Kysymysten ei ole välttämättä liityttävä edes työhön, alaisen kuuluu saada pomoltaan tietoa esimerkiksi lähistön lounaspaikoista!
Kun huomaat sumun nousevan niin valitse jokin kiintopiste, majakka. Kun tyyntyy ja muistelet mitä olet unohtamaisillasi voit miettiä tuota majakkaa ja ajatusta jonka halusit muistaa majakan keksiessäsi.
Sinua vaivaa perfektionismi. Pärjäät varmaan ihan hyvin kokemukseen nähden, mutta vertaat johonkin kuviteltuun ideaaliin. Toiset on samalla lailla räpiköineet ensin ja sitten taitaneet oikeasti. Ota rennosti hyvä ihminen edes la iltana. Ensi viikolla kohti uusia koettelemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kannustavista viesteistä.
Yritän rauhoitella itseäni ja tuo kysymysten esittäminen oli hyvä neuvo! Kyselen alkuun enemmän mutta voisin olla rohkeampi ja kysellä aina kun olen epävarma vähänkään jostain.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen kyllä että kaikki tieto siellä sinun päässä on ja pysyy, et vain huomaa sitä kaikelta muulta. Itse olen samanlainen kun kuormitun, tuntuu etten ole kartalla mutta osaan ainakin hyvin näytellä että olen. Monesti tuntuu ettei päähän jää mitään mutta sitten ne kuitenkin jostain sopukasta löytyykin kun on pakko.
Tuo on jo paljon että tiedostat asian, ole itsellesi armollisempi. Hyvin olet pärjännyt ja pärjäät jatkossakin.
Tiedän hyvin miltä tuntuu kun on jatkuvasti epävarma, se tunne vaan tulee eikä sillä ole aina mitään perusteita. Se vaan pitää koittaa unohtaa ja keskittyä siihen mitä on tekemässä. Aivosumu saa aikaiseksi myös vähän pelokkaan olotilan, vaikka juuri sillä hetkellä kaikki tuntuisi olevan hyvin, takaraivossa kolkuttaa kuitenkin olenko muistanut ja huomannut kaiken?
Jos pystyt ota päivän aikana pieniä taukoja jossa hengittelet rauhassa ja ennen sitä käy päässä läpi siihen mennessä tapahtuneet asiat ja sitten nollaa pää niistä. Se auttaa vähän siihen ettei koko päivän asiat pyöri koko ajan mielessä.
Tsemppiä, hyvin sä vedät :)
Vertaistukea, neuvoja? Miten tästä pääsee oikein sellaiseen hyvään tilaan eikä siihen, että olen jännittynyt ja kireä kuin peura ajovaloissa.
Alku menee aina rentoutuneessa hyvässä fiiliksessä mutta ahdistun lopulta. Pelkään vastuuta? Vai mitä ihmettä pelkään..
Ap