Lue keskustelun säännöt.
Vaikka joskus 50-60-70-80-luvulla oli oikeastaan kaikki huonommin kuin nyt niin väitän, että iso juttu kuitenkin oli se, että silloin uskottiin parempaan tulevaisuuteen
24.09.2021 |
Nyt ihmiset on ihan masentuneita, vaikka periaatteessa kaikki on hyvin, KOSKA ei enää ole sellaista uskoa, että mennään kohti parempaa tulevaisuutta.
Kommentit (33)
Samaa uskon. Ja toisaalta aikaisemmin ei ole oltu samalla tavalla tavoitettavissa yms. Eli siinä mielessä elämä oli stressittömämpää. Nyt pitäisi olla käytettävissä lähes 24/7. Uskon että ihmiset kaipaavat yksinkertaisempia aikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin mun lapsuudessa "kaikilla" oli kivat omakotitalot autot yms., vaikka ihan duunareita oli vanhemmat. Tarkoitan, että ihan normaalillakin palkalla pystyi elelemään aika mukavasti tuolloin, vaikka äiti olisi vielä ollut kotonakin.
Ainakin minun lapsuudessani 70-luvulla lapset pelkäsi ydinsotaa. En edes uskonut tulevaisuuteen.
Kyllä ilmapiiri oli aika positiivinen vielä 90-luvun lopullakin. 90-luvun alkupuoli oli toki synkkää aikaa monille varmasti. 2000-luvulla on alkanut tulla enemmän kaikenlaista levottomuutta.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin minun lapsuudessani 70-luvulla lapset pelkäsi ydinsotaa. En edes uskonut tulevaisuuteen.
Joo, kyllä. Mutta se olikin niin iso pelko, että mistään muusta ei sitten viitsinytkään valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä nyt sanoisi, että oli oikeastaan kaikki huonommin.
Kyllähän esimerkiksi työllisyystilanne oli parempi ja elinympäristö turvallisempi. Jälkimmäisestä kiistellään ja joidenkin tulkintojen mukaan tilastot eivät tue sitä, että turvallisuus olisi heikentynyt, mutta kukapa hullu nykyään kotinsa ovia lukitsemattomana pitäisi - tuolloin se oli normaalia. Nyt ollaan jo lähellä tilannetta, etteivät lapset voi kulkea yksin koulumatkaansa.
Isoja juttuja. Työ ja turvallisuus. Vaikuttavat elämänlaatuun keskeisesti.
Tämä aika on parasta! Suomi kansainvälistyy joka näkyy katukuvassa ja mainoksissakin. Tieto ja viihde on lähellä sekä tietty tinder😋
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joo no ei uskottu silloin, itsemurhia tehtiin simona. Mun koko perhe itä suomessa, about.
80-luvulla mun lähipiirissä kaikilla tuntui olevan materiaalisesti kaikkea. No ei varmaan kaikilla ollut tietenkään mutta ei ne vaatimuksetkaan silloin olleet mitkää kovin korkeat.Tai ei noista asioista edes kauheasti puhuttu ainakaan mun lähipiirissä. Töitä oli kaikilla jotka viitsi tehdä jotain. Ja ne oli hyviä työpaikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asioita, jotka olivat paremmin:
- kumppanin löytyminen oli helpompaa, kun otettiin se oman kylän kiva tyttö/poika, eikä ahdistuttu tindereiden valinnanpaljoudesta
- lapset kulki jopa eskariin yksin, eikä tarvinnut pelätä
- asiakaspalvelua sai esim. pankeista yms. helpommin, konttoreita oli joka paikassa
Some ja höttöuutiset pois kuukaudeksi niin huomaa kuinka mielenrauha palaa. Radiotakaan ei voi kuunnella jatkuvien höttöuutisten ja mainosten takia. Pikamedia vaatii liikaa huomiota. Se kutsuu koko ajan olemaan jotakin mieltä jostain ja aina aivan turhista asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asioita, jotka olivat paremmin:
- kumppanin löytyminen oli helpompaa, kun otettiin se oman kylän kiva tyttö/poika, eikä ahdistuttu tindereiden valinnanpaljoudesta
- lapset kulki jopa eskariin yksin, eikä tarvinnut pelätä
- asiakaspalvelua sai esim. pankeista yms. helpommin, konttoreita oli joka paikassa
Mihin eskariin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin minun lapsuudessani 70-luvulla lapset pelkäsi ydinsotaa. En edes uskonut tulevaisuuteen.
Ydinsodan pelko oli yleistä ja jatkui pitkälle -80 luvulle. Pienilläkin paikkakunnilla marssittiin ydinaseita vastaan. Naurettavaa oli se, että Neuvostoliiton ydinaseita ei pidetty rauhaa uhkaavana, vaan ainoastaan USAn ydinaseet oli vaarallisia. Itse mietin teininä aika paljon ydinaseiden uhkaa. Tulin siihen päätelmään, että Venäjän aseet oli vaarallisia, koska se oli diktatuuri ja jenkeissä oli demokratia. Ja sama tilanne on pätee edelleenkin.
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli paremmin.
Nope! Olen elänyt ennenkin. Silloin suurin osa asioista oli huonommin. Vain muutamat asiat oli paremmin, esim. täystyöllisyys. Tai se, että lapset liikkuivat, eivätkä maanneet jatkuvasti sängyssä puhelimen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Enpä nyt sanoisi, että oli oikeastaan kaikki huonommin.
Kyllähän esimerkiksi työllisyystilanne oli parempi ja elinympäristö turvallisempi. Jälkimmäisestä kiistellään ja joidenkin tulkintojen mukaan tilastot eivät tue sitä, että turvallisuus olisi heikentynyt, mutta kukapa hullu nykyään kotinsa ovia lukitsemattomana pitäisi - tuolloin se oli normaalia. Nyt ollaan jo lähellä tilannetta, etteivät lapset voi kulkea yksin koulumatkaansa.
Isoja juttuja. Työ ja turvallisuus. Vaikuttavat elämänlaatuun keskeisesti.
Tilastojen mukaan nykyisin on paljon turvallisempaa, kuin muutama vuosikymmen sitten. Turvattomuuden tunne on lisääntynyt netin ja somen yms. vuoksi. Negatiivisia uutisia julkaistaan jatkuvasti ja siitä muodostuu virheellien käsitys, että nykyisin olisi vaarallisempaa. Mutta tosiasiassa näin ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin mun lapsuudessa "kaikilla" oli kivat omakotitalot autot yms., vaikka ihan duunareita oli vanhemmat. Tarkoitan, että ihan normaalillakin palkalla pystyi elelemään aika mukavasti tuolloin, vaikka äiti olisi vielä ollut kotonakin.
En tiedä koska tää sun lapsuus oli, mutta ainakaan 60-70-luvulla kaikilla ei noin ollut. Mutta silloin ainakin nuoria ajoi eteenpäin halu saada jotain enemmän.
-oli kommunistit (Hertta Kuusinen, Taisto Sinisalo)
-jatkuva pelko Neuvostoliiton miehityksestä (Budapest 1956, Praha 1968)
-töllöstä tuli vaan Pekkaa ja Pätkää ja Pertsaa ja Kilua
-autoissa ei ollu ilmastointia ja suihkuun pääs kerran viikossa ku oli saunapäivä
Ankeinta mitä tiedän.
Niinpä. Toivo on aikalailla kaiken A&O hyvinvoinnin kannalta! Nyt on niin moni asia p*rseellään (mm. somen ja internetin varjopuolet, työttömyys, heikko ostovoima, terveydenhuoltojärjestelmä täysin kriisissä, polarisaatio=turvattomuuden jatkuva lisääntyminen, jnejne.) Tähän vielä ilmastokriisi päälle. Heikosta asemasta karmean vaikeaa ponnistaa itseään jaloilleen. Mutta minä itse yritän vielä, ihan piruuttani. Onneksi ei ole lapsia, eikä velkaa. Monellamuulla on vielä huonommin, valitettavasti.
T. 34-vuotias nykyinen sairauksien vuoksi työkyvytön, TE-toimiston ja terveyskeskuksen rääkkäämä ihmisyksilö
Elintaso nousi jatkuvasti. Nyt ei. Vielä 80-luvun lopulla tai hyvässä lykyssä 90-luvun alussa tyhmäkin eli työllänsä. Sen jälkeen ei.