Ilmastonmuutoksen torjujat defenssissä

Ilmastonmuutoksen torjujat ja aktiivit tekevät tärkeää työtä. Mutta turhaa.
Ilmasto tulee lämpenemään joka tapauksessa 2,5astetta vaikka kaikki päästöt lopetettaisiin heti. Maito on jo lattialla.

Ihailen sitä, että joku kerää roskia iltakävelyllään ja parsii vaatteitaan, uskoen että sillä on jotain merkitystä tämän planeetan kannalta. On sillä ainakin merkitystä länsimaisen ihmisen ilmasto-omantunnon kannalta. Mutta mitään väliä sillä ei ole planetaarisesti. Mitään väliä sillä ei ole siihen, mitä tapahtuu jo tulevana vuosikymmenenä päiväntasaajan alueella - vesipula, kuivuus.

Ilmastopakolaisuus, ilmastosodat, menetetyt elinympäristöt.

Ihailen sitä sinnikkyyttä, että pysäyttämällä autot mannerheimintiellä uskotaan saavan aikaan jotain muutosta. Parannusta. Sitä ei tule.

Ihailen myös raivokkaita lihansyönnin ja maatalouden puolustajia, öljy-yhtiöiden jälkeläisiä, bisnesmaailmaa joka taasen aukottomasti uskoo, että heidän elintavoillaan ja kulutusvalinnoillaan on mitään mahdollisuuksia selviytyä. Ei ole.

On looginen lopputulema, että ilmastokriisin seurauksena maailma ajautuu sotatilaan ja anarkiaan. Se tulee tapahtumaan 50 vuoden sisällä.

Pessimisti ei pety, mutta ei tarvitse olla pessimisti ymmärtääkseen että peli on menetetty. Riittää että on realisti.

Mutta se ilmastonmuutoksen torjunnan roolileikki, se on nykyään toivon ja itsensä toteuttamisen väline. Realismin kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.