Millainen entinen elämänne oli että ansaitsitte nykyelämänne, millaisen luulette saavanne seuraavaksi?
Olin melko säästeliäs talonpoika, enemmän järkevä kuin uskalias. Sotaretkistä kieltäydyin; naureskelin noituudelle. Nyt elän virkahenkilönä keskiluokassa.
Haluisin repäistä kunnolla seuraavaa elämää varten, miten olette kasvattaneet karmaanne inkarnaation haasteita varten?
Tuntuu että samaa junnaamista syntymästä toiseen ilman että pääsee ilmaisemaan itseään.
Kommentit (3)
Edellisessä elämässäni olen ollut joko tutkimusmatkailija tai naisten oikeuksien puolestapuhuja, luultavasti molempia yhtä aikaa. Nykyisestä feministisestä liikehdinnästä tulee lähinnä olo, että tämä on jo nähty aiemmin.
Päätin varmaankin päiväni keskellä läpitunkematonta viidakkoa tai jonkin vuoren huippua valloittaessani, koska rohkeista ratkaisuista ja riskinotosta huolimatta huolimatta olen nykyisessä elämässä päätynyt turvalliseen ja tasaisen porvarilliseen elämään. Ehkä seuraavassa elämässä pääsen taas omaan elementtiini, vaikkapa asuttamaan uutta planeettaa.
Sori, ei ole mitään sielunvaellusta. Jos hiukan ajattelet asiaa, niin se devalvoi meidän elämämme kokonaan. Emme koskaan saisi pitää rakkaimpiamme lähellämme halki ikuisuuden, vaan kaikki ihmissuhteet olisivat kertakäyttöisiä.
Ihmisellä on yhden elämän aikaikkuna tuntea Kaiken Luoja@ hänen poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Jos se ei sovi, niin Jumala antaa sinun pitää oman tahtosi. Se on kovin kurja olotila, joka ei pääty koskaan.
Ihmisellä ei ole sielua joten ei ole mitään sielunvaelluksen mahdollisuuttakaan. Ja jos sitä ei ole, ei voi olla entisiä elämiäkään. Terveisiä ikävästä todellisuudesta.