Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Alkuhuuma suhteessa
22.09.2021 |
Olemme miesystävän kanssa olleet yhdessä pari kuukautta vajaa vuoden. Suhde eteni ystävyydestä rakkaudeksi ja päädyimme lopulta yhteen.
Tänään otin hänelle puheeksi jo pidempään mieltäni vaivanneen asian; sen, että hän tuntuu nykyään usein etäiseltä ja siltä, kuin minä olisin valtaosin se, joka tekee aloitteen läheisyyteen. Kun vietämme aikaa yhdessä, olen se nykyään aina vain useammin minä, joka ensin koskettaa, halaa, pussaa, hakeutuu lähelle ylipäätään.
Mies oli ensimmäiset pari kuukautta "kiinni" minussa; rakkaudenosoituksia tuli paljon hänenkin puoleltaan. Nykyään se tuntuu usein yksipuoliselta, minun aloitteestani. Jos annan pusun, hän saattaa vastata siihen hyvin nopeasti aivan kuin hänellä olisi kiire pois tilanteesta. Tämä ei siis aina ole näin; mies kyllä antaa rakkautta ja on välillä romanttinenkin. Silti tuntuu, että se on kovasti vähentynyt ja siirtynyt enemmän ja enemmän yksipuoliseksi.
Vapaa-ajalla mies keskittyy paljon vain televisioon tai puhelimeen. On usein poissaoleva. Monesti niin keskittnyt johonkin muuhun ettei edes vastaa. Tuntuu monesti, että puhuisin seinille. Että oikein "joudun pyytämään" kosketusta, koska mies enää harvemmin antaa sitä omasta aloitteestaan.
Ja sitten. Mikä oli miehen vastaus ajatuksiini? Hänen mielestään suhteessa alkuhuuma kuolee kuukauden-parin jälkeen suhteen alkamisesta eikä sitten enää "jaksa olla toisessa kiinni". Olen ymmärtänyt, että keskimäärin alkuhuuma kestää parisuhteessa n. pari vuotta ja etenkin jos suhdetta ylläpitää, niin säilyy intohimo paljon pidempäänkin. Tunnen pariskuntia jotka ovat olleet yhdessä vuosia tai jopa vuosikymmeniä ja ovat silti kuin vastarakastuneita. Tietysti se vaatii työtä molemmilta, tiedän sen. Tästä päästäänkin siihen, että suhteessa tuon puolen parisuhteessamme pitäisi olla kunnossa. Minä pidän itsestäni huolta; ulkonäkö, hygienia, teen aloitteen seksiin, pidän miestä hyvänä, kehun, muistan kiittää asioista joista on kohteliasta kiittää. Kuuntelen häntä ja arvostan hänen mielenkiinnon kohteitaan; niitä harvoja joita emme yhdessä jaa. Yleisesti ottaen mieltymykset ja kiinnostuksen kohteet mätsäävät meillä. Tuen häntä, jos hänellä on vaikeaa. Kerron, että olen tässä vaikka mitä kävisi. Etten ole vaihtamassa häntä toiseen tai juoksemassa karkuun vaikka välillä olisi vaikeaa. Meillä on yhteiset sekä omat kaverit, miehellä omat harrastukset joihin "saa" panostaa ilman että vikisen asiasta.
Kiitos että sain avautua.
Kommentit (20)
Aivan kuin olisin lukenut itseni kirjoittamaa aloitusta?? Meillä sama, paitsi että takana on 2,5 vuotta yhdessä oloa. Välillä raastaa hermoja kun en saa mitään kontaktia mieheen...en vaikka kysyisin jotain niin toinen vaan möllöttää eikä vaivaudu edes vastaamaan. Ehkä joillekkin miehille riittää se että saavat mahansa täyteen, telkkari auki ja kerran viikossa seksiä. Ollaan 55+ pariskunta, ei asuta yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkähän vain puhuu eri rakkauden kieltä? https://mielenihmeet.fi/5-rakkauden-kielta-gary-chapmanin-mukaan/
Hänelle kosketus ei ole luontevin tapa, ja alkuhuuman jälkeen se jää automaattisesti pois.
Jos itselle kosketus on se oma kieli, niin se jatkuu ikuisuuteen asti.
Vierailija kirjoitti:
Minä pidän itsestäni huolta; ulkonäkö, hygienia, teen aloitteen seksiin, pidän miestä hyvänä, kehun, muistan kiittää asioista joista on kohteliasta kiittää. Kuuntelen häntä ja arvostan hänen mielenkiinnon kohteitaan; niitä harvoja joita emme yhdessä jaa. Yleisesti ottaen mieltymykset ja kiinnostuksen kohteet mätsäävät meillä. Tuen häntä, jos hänellä on vaikeaa. Kerron, että olen tässä vaikka mitä kävisi. Etten ole vaihtamassa häntä toiseen tai juoksemassa karkuun vaikka välillä olisi vaikeaa. Meillä on yhteiset sekä omat kaverit, miehellä omat harrastukset joihin "saa" panostaa ilman että vikisen asiasta.
Don't get me wrong, minusta tuo kuulostaa ihanalta, mutta voisiko olla, että näillä saat itsesi vaikuttamaan miehestä itsestäänselvyydeltä? Kun näet noin paljon vaivaa, vaikka hän antaa sinulle ripauksen tuosta. Voisiko olla, että mies tarvitsisi hiukan haastetta, että sinua pitäisikin hiukan jallittaa, etkä olisi niin täydellisesti omistautunut hänen hyvinvoinnilleen huolimatta miten hän sinua kohtelee.
En tiedä, ota näistä selvää. Olen heteronainen ja alkaisin mielelläni sun kanssa parisuhteeseen. :D Jo kohtelisin samoin. Ja olen kohdellut miehiä, ja saanut samaa jääkaappipakastinta takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin olisin lukenut itseni kirjoittamaa aloitusta?? Meillä sama, paitsi että takana on 2,5 vuotta yhdessä oloa. Välillä raastaa hermoja kun en saa mitään kontaktia mieheen...en vaikka kysyisin jotain niin toinen vaan möllöttää eikä vaivaudu edes vastaamaan. Ehkä joillekkin miehille riittää se että saavat mahansa täyteen, telkkari auki ja kerran viikossa seksiä. Ollaan 55+ pariskunta, ei asuta yhdessä.
Sinunkaan ei vielä ole myöhäistä kohdata joku aidosti välittävä mies. Hui, en tuollaista möllöttäjää jaksaisi kyllä. Siksi ehkä olenkin sinkku...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Mies tekee mitä haluaa, nainen tekee mitä pystyy”. Kah, se näkyy tässäkin.
Ne ihmiset jotka ovat kuin vastarakastuneita vuosien suhteen jälkeen eivät todellakaan tee mitään töitä sen eteen. Jos suhde on sellainen että töitä pitää tehdä, se on järki- eikä tunnesuhde.
Itse en suostuisi tuollaiseen. Mies on sitä mieltä että tilanne on ok ja sellainen kuin sen kuuluukin, sinä taas riudut rakkaudenkaipuussa ja yrität miellyttää miestä teknisillä sivuseikoilla jotka eivät hänen rakkauttaan lisää. Se on nyt tuota, ota tai jätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä pari vuotta takana ja olo on kuin vastarakastuneella. Paitsi parempi siinä mielessä, että luottamus on ihan eri tasolla kuin alussa.
Toki ei asuta yhdessä mikä helpottaa, mutta paljon merkitystä on silläkin että molemmat on salaromantikkoja. Jos antaa suhteen arkipäiväistyä, kyllähän se sen tekee. Mutta jos lähettää rakkauslaulun maanantain piristeeksi, suutelee yllättäen kun on ainoat hississä, kattaa illalliselle kynttilät pöytään ja kävelee käsikkäin joka päivä, ainakin prosessi on hitaampi. Jos on itsellä onnekas ja hyvä olo toisen kanssa, miksi ei sitä arvostusta avoimesti hänelle osoittaisi?
Saa nähdä mitä tapahtuu parin vuoden päästä, muttaon vaikea nähdä muuta kuin hyvää ihmisen kanssa, joka kohtelee aina kauniisti. Olen ollut aiemmin myös se joka yrittää vaikka toisen koko olemus tappaa romantiikan, niin ainakin tämä on tervetullutta vaihtelua.
Vierailija kirjoitti:
”Mies tekee mitä haluaa, nainen tekee mitä pystyy”. Kah, se näkyy tässäkin.
Sanot siis että mies ei halua viettää aikaa valitsemansa naisen kanssa ja pitää huolta suhteesta?
No miksi miehen on sit pakko saada se suhde?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Mies tekee mitä haluaa, nainen tekee mitä pystyy”. Kah, se näkyy tässäkin.
Sanot siis että mies ei halua viettää aikaa valitsemansa naisen kanssa ja pitää huolta suhteesta?
No miksi miehen on sit pakko saada se suhde?
Miksi naisen on pakko saada se suhde vaikka tuollaisenkin miehen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin olisin lukenut itseni kirjoittamaa aloitusta?? Meillä sama, paitsi että takana on 2,5 vuotta yhdessä oloa. Välillä raastaa hermoja kun en saa mitään kontaktia mieheen...en vaikka kysyisin jotain niin toinen vaan möllöttää eikä vaivaudu edes vastaamaan. Ehkä joillekkin miehille riittää se että saavat mahansa täyteen, telkkari auki ja kerran viikossa seksiä. Ollaan 55+ pariskunta, ei asuta yhdessä.
Sinunkaan ei vielä ole myöhäistä kohdata joku aidosti välittävä mies. Hui, en tuollaista möllöttäjää jaksaisi kyllä. Siksi ehkä olenkin sinkku...
En epäile hetkeäkään ettei hän välittäisi minusta, hän nyt vaan on tuollainen ja hyviä puolia hänestä löytyy paljonkin. Kokeilin sinkkuna olemista niin monta vuotta, että en jaksa sitä yksin olemistakaan enää. Molemmissa on toki hyvät ja huonot puolensa...sinkkuudessa ja parisuhteessa, ja myös meissä ihmisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin olisin lukenut itseni kirjoittamaa aloitusta?? Meillä sama, paitsi että takana on 2,5 vuotta yhdessä oloa. Välillä raastaa hermoja kun en saa mitään kontaktia mieheen...en vaikka kysyisin jotain niin toinen vaan möllöttää eikä vaivaudu edes vastaamaan. Ehkä joillekkin miehille riittää se että saavat mahansa täyteen, telkkari auki ja kerran viikossa seksiä. Ollaan 55+ pariskunta, ei asuta yhdessä.
Sinunkaan ei vielä ole myöhäistä kohdata joku aidosti välittävä mies. Hui, en tuollaista möllöttäjää jaksaisi kyllä. Siksi ehkä olenkin sinkku...
En epäile hetkeäkään ettei hän välittäisi minusta, hän nyt vaan on tuollainen ja hyviä puolia hänestä löytyy paljonkin. Kokeilin sinkkuna olemista niin monta vuotta, että en jaksa sitä yksin olemistakaan enää. Molemmissa on toki hyvät ja huonot puolensa...sinkkuudessa ja parisuhteessa, ja myös meissä ihmisissä.
Siis mies ei viitsi edes vastata kun puhut mutta siellä sä edelleen roikut?
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin olisin lukenut itseni kirjoittamaa aloitusta?? Meillä sama, paitsi että takana on 2,5 vuotta yhdessä oloa. Välillä raastaa hermoja kun en saa mitään kontaktia mieheen...en vaikka kysyisin jotain niin toinen vaan möllöttää eikä vaivaudu edes vastaamaan. Ehkä joillekkin miehille riittää se että saavat mahansa täyteen, telkkari auki ja kerran viikossa seksiä. Ollaan 55+ pariskunta, ei asuta yhdessä.
Sinunkaan ei vielä ole myöhäistä kohdata joku aidosti välittävä mies. Hui, en tuollaista möllöttäjää jaksaisi kyllä. Siksi ehkä olenkin sinkku...
En epäile hetkeäkään ettei hän välittäisi minusta, hän nyt vaan on tuollainen ja hyviä puolia hänestä löytyy paljonkin. Kokeilin sinkkuna olemista niin monta vuotta, että en jaksa sitä yksin olemistakaan enää. Molemmissa on toki hyvät ja huonot puolensa...sinkkuudessa ja parisuhteessa, ja myös meissä ihmisissä.
Siis mies ei viitsi edes vastata kun puhut mutta siellä sä edelleen roikut?
Ohis
No, jos on itsellään täydellinen parisuhde, niin onkin helppoa arvostella toisten. Kuten sanoin...jokaisessa ihmisessä on ne omat hyvät ja huonot puolet. Se, mitä kukakin on valmis hyväksymään on jokaisen oma asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Mies tekee mitä haluaa, nainen tekee mitä pystyy”. Kah, se näkyy tässäkin.
Sanot siis että mies ei halua viettää aikaa valitsemansa naisen kanssa ja pitää huolta suhteesta?
No miksi miehen on sit pakko saada se suhde?Miksi naisen on pakko saada se suhde vaikka tuollaisenkin miehen kanssa?
Koska se mies oli alkuun aivan erilainen ja osoitti rakkauttaan samalla tapaa kuin aloittajakin? Luulisin.
Ei-Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin olisin lukenut itseni kirjoittamaa aloitusta?? Meillä sama, paitsi että takana on 2,5 vuotta yhdessä oloa. Välillä raastaa hermoja kun en saa mitään kontaktia mieheen...en vaikka kysyisin jotain niin toinen vaan möllöttää eikä vaivaudu edes vastaamaan. Ehkä joillekkin miehille riittää se että saavat mahansa täyteen, telkkari auki ja kerran viikossa seksiä. Ollaan 55+ pariskunta, ei asuta yhdessä.
Sinunkaan ei vielä ole myöhäistä kohdata joku aidosti välittävä mies. Hui, en tuollaista möllöttäjää jaksaisi kyllä. Siksi ehkä olenkin sinkku...
En epäile hetkeäkään ettei hän välittäisi minusta, hän nyt vaan on tuollainen ja hyviä puolia hänestä löytyy paljonkin. Kokeilin sinkkuna olemista niin monta vuotta, että en jaksa sitä yksin olemistakaan enää. Molemmissa on toki hyvät ja huonot puolensa...sinkkuudessa ja parisuhteessa, ja myös meissä ihmisissä.
Siis mies ei viitsi edes vastata kun puhut mutta siellä sä edelleen roikut?
Ohis
No, jos on itsellään täydellinen parisuhde, niin onkin helppoa arvostella toisten. Kuten sanoin...jokaisessa ihmisessä on ne omat hyvät ja huonot puolet. Se, mitä kukakin on valmis hyväksymään on jokaisen oma asia.
Ei kai kellään ole täydellistä parisuhdetta. Tuollaiseen ei silti moni suostuisi. Kai sitä ihmetellä saa kun toit asian esiin, en koe että olisin arvostellut.
Se on totta että jokainen päättää itse mitä hyväksyy.
Vähän samalta tuntuu täällä, seurustelua vasta 1,5 vuotta takana ja tuntuu jo nyt että kaikki tunteet laimentuneet. Miehestä ei koskaan välity aitoa tunnetta, vaikka sanoisi että rakastaa ja olen ihana.
Keskustelun aiheet loppu ja huomaan miten miestä ärsyttää kuunnella minua, kun selitän innoissani jostain asiasta.. Hän sen sijaan jaksaa töistään puhua tuntikausia ja sen pitäisi sitten minua kiinnostaa.
Vapaa-ajallaan pelaa mieluiten lasten pelejä xboxilla kuin tekisi mun kanssa jotain hauskaa joskus.
Olisin onnellisempi kahdestaan kissani kanssa, kuin tuon mörököllin.
Mies 35v ja minä 28v
Minä tulkitsisin asian niin, että seurustelu on osoittanut, että te ette sovi toisillenne ja on aika jatkaa etsimään "sitä oikeaa". Mieluummin nyt, kun olette vasta vajaan vuoden tapailleet kuin sitten, kun olette jo sitoutuneet vakavammin.
Vierailija kirjoitti:
Minä tulkitsisin asian niin, että seurustelu on osoittanut, että te ette sovi toisillenne ja on aika jatkaa etsimään "sitä oikeaa". Mieluummin nyt, kun olette vasta vajaan vuoden tapailleet kuin sitten, kun olette jo sitoutuneet vakavammin.
Komppaan tätä.
Tuli muuten hauskana juttuna mieleen, kun kauan sitten eräs seurustelukumppani sanoi parin viikon "virallisen" seurustelun jälkeen, että meidän pitäisi alkaa jotenkin piristää seksielämäämme. Pysäyttävä hetki, jonka jälkeen emme seurustelleet enää pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Mies tekee mitä haluaa, nainen tekee mitä pystyy”. Kah, se näkyy tässäkin.
Sanot siis että mies ei halua viettää aikaa valitsemansa naisen kanssa ja pitää huolta suhteesta?
No miksi miehen on sit pakko saada se suhde?Miksi naisen on pakko saada se suhde vaikka tuollaisenkin miehen kanssa?
Koska se mies oli alkuun aivan erilainen ja osoitti rakkauttaan samalla tapaa kuin aloittajakin? Luulisin.
Ei-Ap
Menneet aikamuodot ratkaisee. Toiset on ihania vaan sen 2 kk, jos tämän jälkeen on ollut vuoden ihan eri meno niin itse ap sen valinnan tekee, haluaako jäädä. Mies ei selvästikään tuosta muutu.
Alue: Aihe vapaa
Sitä se on. Alkuhuuman mentyä ohi suhde vasta punnitaan todellisuudessa. Mies pitää sinua itsestäänselvyytenä. Tosin olen sitä mieltä, ettei suhteen hyväksi kovin paljoa töitä oikeasti pitäisi joutua tekemään tai sitten siinä mättää oikeasti jokin pahasti. Jos ihmiset sopivat toisilleen, niin silloin yhdessäolo on luonnollista ja asiat tuntuvat menevät mukavasti eteenpäin itsestään ja molemmilla säilyy hyvä tunne suhteesta.