Miksi olla vahva kun voi olla heikko?

Joku päivä sitten näin peilistä liimamerkin jossa luki englanninksi: "Be Strong Always", elikkä "Ole aina vahva!" Mua ärsytti tua lakihenkinen teksti. Miksi pitää olla aina vahva? Eikö riitä että on vahva joka toinen päivä?

Yhteiskunnassa, ja aika pitkälle myös kristillisissä piireissä jumaloidaan vahvuutta ja halveksitaan heikkoutta. Kuitenkaan ei kukaan meistä ole vahva kaikilla elämän alueilla, ja meillä kaikilla on heikkoja puolia. Minulla ei ole mitään vahvoja ihmisiä tai vahvuuksia vastaan, se on hyvä asia olla vahva! Itse olen vahva joillakin alueilla, joillakin toisilla alueilla täytyy mun taistella pysyä vahvana ja joillakin alueilla olen toivottoman heikko!

En usko että on tarkoitus että yritämme olla vahvoja yksin, koska me olemme luotu kokemaan yhteyttä ja elämään yhdeytessä Jumalaan, ihmisiin ja luomakuntaan. Elikkä tarkoitus on, että olemme vahvoja yhtessä, että täydenmämme toisiamme, toisin sanoen kannamme toinen toistemme taakkoja.

Paavali ylpeili heikkoudestaan, koska kun hän oli heikko, pystyi Jumala käyttämään häntä. Heikkous ottaa ylpeydelle, mikä voi olla hyvä asia, koska Jumala on ylpeitä vastaan. Heikkoudessa on se hyvä puoli, että tarvitsemme apua. Niin kuin olen todennut, ei ole meidän hyvä elää yksin. Ei ole myöskään hyvä taistella yksin. Se että auttaa toinen toistaan vahvistaa suhdetta, olkoon kyseessä rakkaus-suhde, ystävyys-suhde tai työsuhde.

Itse olen heikko vaeltaja, joka täytyy luottaa Jumalan armoon. Jeesuksessa olen vahva, yksin olen luuseri.

Tästä aiheesta voisi kirjoittaa pitkäänkin kirjoituksen, mutta mulla on vaikea pukea sanoiksi mitä koen ja mitä ajattelen. OLkaamme armollisia meille itsellemme ja toinen toisillemme! Meidän ei tarvitse olla vahvoja koko ajan. Heikkoudessa voi olla salattu siunaus!