"Ihana" anoppi
Itselläni alkaa mennä hermot anopin kanssa. Hän soittelee miehelle ja valittaa, ettei hän välitä kenestäkään, koska ei ole soitellut, kiittänyt tai pyytänyt käymään. Muutimme juuri uuteen asuntoon, ja kaikki aika on mennyt tavaroiden purussa, töissä, ihan vain kahden kesken olemiseen ja riski raskauden kanssa. Kukaan muu sukulainen ei ole ikinä valittanut yhteydenpidosta tai mistään muustakaan ja ymmärtävät, että haluamme rauhassa asettua aloillemme, mutta anoppi on ilmeisesti eri mieltä. Hän tuli auttamaan muutto siivouksessa ja valitti, ettei mitään oltu tehty oikein, vaikka itse olen ihan siivooja työkseni ja asuntoa siivosin paljon enemmän ja paremmin kuin hän. Huusi tästä jälkeenpäin sekä minulle että miehelleni ja valitti, etten minä muka koskaan kotona siivoa tai tee ylipäätään mitään. Emme sitten kuulema häntä arvosta ja itkee viikkoa myöhemmin puhelimessa, ettei hänen poikansa hänestä välitä. Jatkuvasti valittaa elämäntyylistämme ja sanoo, ettei vauva tule kanssamme pärjäämään.
En itse ole uskaltanut vielä sanoa mitään, mutta pikku hiljaa haluaisin jotain sanoa. Onko muillakin samaa?
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Tällaisia ne vanhenevat naiset ovat. Haukkumista en tajua sillä jokainen elää tyylillään.
Ei onneksi kaikki mutta monet taitavat olla. Ja vaikka muuten olisivat ihan normaaleja niin suhtautuminen poikaan ja miniään voi olla tuollainen kummallinen. Itselläkin on ollut vastaavaa mutta ei onneksi noin selkeää kiusaamista ja alistamisyritystä. Miehen tehtävä olisi nyt puolustaa sinua sillä on tavallaan hänen syytään että joudut edes anopin kanssa tekemisiin. Siksi on miehen vastuulla saada äitinsä kuriin tai toinen vaihtoehto on ottaa vielä enemmän etäisyyttä. Olisikohan tuossa muuten jotain mielenterveysongelmaakin anopilla, kuulostaa aika hurjalta.
Jaa, minä olen ollut taas molemmat viikonlopun päivät lasten kanssa jotta miniäkin pääsee hengähtämään rakennustyömaalle. Kolme pikkuista on ja minulla ikää 68 v. Ihan poikki olen kun tulen kotiin, mutta hyvä juttu on, että lapsenlapset turvaavat minuun ja näkee, että rakastavat minua. Sitä ei voita mikään.
Miniä sanoo toisinaan pahasti, ei huomaa itse, kun on niin nuori, tyttäreni sanovat samaa, että ei oikein osaa asettua toisen asemaan miniäni. Minä annan mennä toisesta korvasta sisään ja heti toisesta ulos. Jospa se oppii, viimeistään sitten kun hänellä on miniä itsellään.
Nuoret on sellaisia, ajattelevat vain itseään.
Vierailija kirjoitti:
Jaa, minä olen ollut taas molemmat viikonlopun päivät lasten kanssa jotta miniäkin pääsee hengähtämään rakennustyömaalle. Kolme pikkuista on ja minulla ikää 68 v. Ihan poikki olen kun tulen kotiin, mutta hyvä juttu on, että lapsenlapset turvaavat minuun ja näkee, että rakastavat minua. Sitä ei voita mikään.
Miniä sanoo toisinaan pahasti, ei huomaa itse, kun on niin nuori, tyttäreni sanovat samaa, että ei oikein osaa asettua toisen asemaan miniäni. Minä annan mennä toisesta korvasta sisään ja heti toisesta ulos. Jospa se oppii, viimeistään sitten kun hänellä on miniä itsellään.
Nuoret on sellaisia, ajattelevat vain itseään.
Miniän versio voisi olla toisenlainen. Ehkä itse olet kovin herkkä, taipuvainen loukkaantumaan milloin mistäkin ja tuot sitä esille jotta saisit huomiota lapsiltasi, tai sitten huomaamattasi (tai ehkä tietoisestikin) olet itse loukannut miniää ensin. Kuka tietää.
Ikävä tuottaa pettymys, mutta olen anopilleni aina ollut mukava, samoin hänen miehelleen ja koko suvulle. Ja kuten voitte ylhäältä lukea, kenelläkään muulla ei ole ollut mitään ongelmia kuin anopilla. Olen aina kiittänyt ja ollut kohtelias häntä kohtaan, koska hän on kumminkin mieheni äiti ja anoppini. En ole ikinä sanonut mitään pahaa hänestä ja olen puhunut tästä kaikesta mieheni kanssa, joka myös myöntää äitinsä ongelmat ja taipumukset kontrolloida. Myös mieheni ex tyttöystävät on tästä hänelle sanoneet. Eli voitte siis huomata, että kyse ei ole minusta.
Tällaisia ne vanhenevat naiset ovat. Haukkumista en tajua sillä jokainen elää tyylillään.