Ikävä menetettyä ystävää

Halusin vain avautua, tiedän ettei asialle ole paljoakaan tehtävissä.

Lapsuuteni paras ystävä jonka kanssa olimme kuin paita ja peppu melkein 15 vuotta, on nykyään täysin eri ihminen. Teini-iässä hän sairastui masennukseen ja sen vuoksi etäännyimme. Myöhemmin selvisi, että on ajautunut huonoille teille. Alkoi käyttää huumeita ja kuulin hänen diagnooseistaan ja sekoiluistaan eri ihmisiltä jotka hänet tuntevat.

Ikävä on kova. Ikävöin sitä ihmistä jonka ennen tunsin ja jonka kanssa jaoin lapsuuteni. Kaiken. Ilot ja surut. Viimeisin kerta kun vietimme aikaa yhdessä oli n. 10 vuotta sitten. Hän oli kylässä meillä, katsoimme leffaa ja itkimme yhdessä liikutuksesta. Sen jälkeen kaikki vain muuttui. Olemme ohimennen nähneet toisemme pari kertaa tuon jälkeen. Hän kävi katsomassa minua sairaalassa kun sairastuin. Olemme pariin kertaan suunnitelleet tapaavamme, mutta hän lopulta aina feidaa minut. Hän saattaa itse olla se, joka ehdottaa tapaamista, mutta kun olisi tarkotus tavata niin hän peruu tai ei ilmoita itsestään mitään. En jaksa enää edes yrittää. Enkä tiedä, haluaisinko todella edes tutustua siihen uuteen häneen. Tahtoisin vain takaisin sen ihmisen joka hän joskus oli. Parhaan ystäväni. Hänen jälkeensä en ole pystynyt olemaan niin läheinen kenenkään kanssa, hän sentään tunsi minut ihan taaperosta asti.

😔