Ensirakkauteni, rakastan yhä

Silloin en ollut vielä valmis sitoutumaan. Lähdin maailmalle. Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin, olen oikeastaan sitä kiitollisempi ensirakkaudestani mitä enemmän aikaa kuluu. Sain häneltä pyyteetöntä rakkautta ja olimme sielunkumppanit. Sellaista ei ole tullut toista vastaan. En tiedä olisiko hän silti ollut minulle sopiva kumppani, tarvitsin hiukan aikuisempaa turvaa ja välittämistä, ensirakkauteni oli leikkisä ja poikamainen. No, olimmekin nuoria. Mutta nyt, on jotenkin ihanaa että yhä rakastan häntä. Se saa minut hyvälle mielelle, muistamaan kuka olen, kuka silloin nuorena olin ennen kuin äitiys kadotti persoonani. En varmaan tule ensirakkaudelle tätä kertomaan, vaikka jonkinlaisissa väleissä olemmekin, molemmilla on perheet. En usko että meillä mikään suhde enää toimisikaan, enkä sellaista haikaile. Rakastan häntä täältä etäältä ja sydämessäni, toivon molemmille onnellista elämää ja rakkautta.