Lue keskustelun säännöt.
Ihan kauhea painajainen :(
12.11.2009 |
Siis itse odotan esikoistani ja minulla tuon synnytyksen pelko ollut plussaamisesta asti. Kävin toki pelkopolilla ja luulin, että minun pelot sitten hälveni sen asian tiimoilta..toisin vissiin kävi. Viimeyönä heräsin omaan itkuuni. Näin siis kauheaa painajaista omasta synnytyksestäni!! Olin aivan hysteerinen ja en saanut itkua loppumaan. Juoksin vessaan itkemään ja mieheni vähän ajan päästä perässä tuli huolestuneena mikä minulla oli ja lohdutti. Menimme sitten takaisin sänkyyn, mutta en vaan voinut nukkua, kun pelotti jos uneni jatkuu taas siitä mihin se loppui. Vissiin sitten jossakin välissä uni vei voiton ja ihan totaalisesti "sammuin" pitkän valvomisen seurauksena.
Mitä minun tulisi tehdä? Pelkopolilla sanottiin, että ensin pitäisi käydä synnytysvalmennus ja sitten uudestaan sinne jos tulee pelkoja... vai tuleeko seuraavassa neuvolassa suoraan sanoa asiasta että nyt jo varataan aika heti.. Ottaakohan he tällä kertaa puheitani vakavasti?!
Pelottaa ettei minua vaan kuunnella, kun en kertakaikkiaan uskalla synnyttää :(
Kommentit (5)
Ap: ota vaan neuvolaan yhteys ja kerro pelostasi, he ohjaavat sitten mihin tarvitsee. Ja se synnytys ei oikeasti ole kamala, mutta tiedän tunteesi, itselläni oli pelko joutua sektioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin pelkäsin synnytystä kuollakseni, näin myös painajaisia. Neuvolassa ei oikein puheitani kuunneltu enkä enää edes siellä kehdannut puhuakaan. Mieheni kanssa asiasta puhuimme ja hän minua tuki. Lupulta h-hetki koitti, välillä pelotti/jännitti, mutta tässä sitä nyt ollaan, ihana 2kk poika sylissä. Luota itseesi ja puhu peloistasi, mikä niitä aiheuttaa ym. Kyllä se siitä ja tsemppiä!
yksityispuolelle, niin saanet pelkosektion. Näin toimin itse ja sektion olen saanut kaksi kertaa. Toipuminen on käynyt sutjakkaasti.
Olen yrittänyt lasta 7-vuotta ilman ehkäisyä ja tärppäsi. En tuolloin ajatellut edes synnytystä mitenkään eikä pelkoja ollut joten kyllä olen ajatellut raskaaksi tulemista ihan tarpeeksi monta vuotta ja iloinen siitä, että nyt odotan.
Kuitenkin plussaamisen jälkeen se pelko vain kirkastui. Ei ole synti jos pelkää jotain repeämisiä tai ettei lapsi mahdu tulemaan ulos!
Itse olen pitkä ja hoikka ja lantioni on suht kapea joten tämäkin on se pelko sitten jos avautuminen menee normaalisti, mutta ponnistus tilanteessa ei lapsi tulisikaan sieltä minnekään.
Ajatus siitä että alapääni on kireä ja pieni ja että sieltä tulee sellainen 3-4 kilon vauva ulos päineen ja hartioineen voi olla aika pelottava ajatus, että näin.
Olen kuudennella kuulla raskaana ja olen miettinyt sekä synnytystä, että sektiota ja tiedän riskeistä ja olen lukenut niistä kyllä, mutta kun tuntuu ettei tähän pelkoon auta yhtään mikään.
AP
Olisit ajatellut asiaa ennen raskaaksi hankkiutumista! Jos niin kovasti synnytys pelottaa niin olisit jättäny lasten tekemisen muille. Ei muuta ku synnyttämään vaan, kyllä ne pelot siitä hälvenee..turhaa ja joutavaa valitusta! Mihinkään pelkosectioon ei kannata alkaa, se ei yhtään sen mukavampi vaihtoehto, luulis että se pelottaa enemmän ku maha avataan ja voit menettää verta yms yms. Joten lopeta teini valitus.