Tartten neuvoja tai palautuksen todellisuuteen.

Laitan lyhyesti:

Oma tilanne: koulukiusaamistaustaa (tästä sosiaalinenahdistushäiriö + masennusalttiutta), oon myös homo (mutten julkisesti - tavallaan kaapissa vaikka jotkut kaverit tietää). En oo ikinä ollut suhteessa, käynyt treffeillä ja oon neitsyt. Ikää on 26. 

Tää henkilö ei tiedä mun mt-ongelmista tai elinhistoriasta.

Mitä tapahtu: 

- Ihastuin samaa sukupuolta olevaan henkilöön jonka luulin kiinnostuneen musta samalla lailla (koska "merkkejä" oli). Näin jälkikäteen oon tajunnu että hän vaan ehkä yritti tosi kovasti olla mun ystävä (koulukiusaamistaustan takia välttelen ihmisiä ja mun kanssa kestää pitkään ennenkuin lämpeän). Oman taustani takia olin myös aluksi varuillani koska mun mielestä hän oli liian ystävällinen. Mä sitten ihmettelin sitä ja kysyin asiaa toiselta ystävältä hällä oli enemmän kokemusta suhteista. Ja hän sano että kuulostaa että hän ois ihastunu muhun. Aluksi epäilin sitä ja tein jopa puolesta vastaan listoja jne. No sitten näin ihmisenä jolla on koulukiusaamistaustan takia kroonisen huono itsetunto ja epätoivoinen halu tulla hyväksytyksi sitten tavallaan aloin uskomaan siihen että se oli ihastunut. Tää kuitenkin alkoi ahdistamaan paljon koska en oo ikinä ollut julkisesti homo tai kertonut kellekään tunteista. Lisäksi tuntui että oon ollut huono ystävä. Pahinta oli sitten se, että hän oli sitten sellanen henkilö jonka kanssa oli hyvä olla ja jonka seurassa tuli hyväksytty, turvallinen ja nähty olo. Musta tuntu että meillä kuitenkin synkkasi hyvin mikä on harvinaista mun kaltaselle ihmiselle.

- Tästä on kohta yli 1v aikaa. päädyin sitten kertomaan ja hän sanoi ettei tunne samoin koska on hetero > halusi kuitenkin että ollaan ystäviä

- en oo pystynyt olemaan ystävä ja oon blokannut hänet kaikkialta > vältellyt. On ollut helppoa koska hän lähti töiden takia toiseen kaupunkiin.

- mua ei oo ikinä torjuttu romanttisesti joten tietenkin sattui paljon: mulle tuli masennuksessa ja ahfistushäiriössä relapsi mikä yhdistettynä korona aikaan ei ollut hyvä juttu. Yritän nyt päästä jaloilleni takasin.

- musta tuntuu että "ystäväni" on hylännyt mut kun tarvitsisin häntä (vaikka ymmärrän koska on erikoistilanne). Sillon kun oltiin vielä samassa kaupungissa hän esim. kaupungilla vastaan tullessa tavallaan juoksi karkuun. Hän kuitenkin kysyi mun vointia mutta valehtelin että olen ok vaikken ole. Tän jälkeen ei oo tullut mitään yhteydenottoa tms. moneen kuukauteen vaikka aiemmin on ollut suht. aktiivisesti viestitelty esim. whatsappissa. Nyt jälkikäteen tuntuu että ystävyys on ollut yksipuolista mun puolelta (ei oo ollu vastavuoroista). 

- Tuntuu että asia jäi kesken ja käsittelemättä kun hän muutti muualle enkä oo uskaltanut ottaa yhteyttä ja ottaa asiaa esille jos hän aattelee että asia on loppuunkäsitelty.

Miten pääsen tästä kunnolla yli? Koska mulla menee pasmat sekasin jos esim. somessa tai muualla ees nään vilahduksen hänestä.

Kiitos!