Mulla ei ole perhettä, ja välillä mietin pitäisikö hankkia? Mutta katuuko sitä sitten 50v?
Eli nyt 28v, ja joo tiedetään on mulla vielä ainakin 10v aikaa miettiä haluanko perheen. Mutta mitäs jos "unohdan" tehdä sellaisen ja viiskymppisenä kaduttaa? Tai mitä jos haluaisikin olla vapaa taivaan lintu ja kaduttaakin se perheen teko? Tällä hetkellä en osaa päättää haluanko edes parisuhdetta kun en halua olla edes missään Tinderissä enkä käy ulkona tai baareissa missään.
Kommentit (21)
Ei se 10v ole pitkäkään aika ja huomioi, että naisen hedelmällisyys alkaa laskea jo 25v tultua mittariin ja siitä sitten radikaalimmin 30v ja varsinkin 35v täyttäessä. Ts ei ole sanottua, että tärppäisi nopeasti tai ollenkaan, ikinä ei voi tietää ja tahaton lapsettomuus koskee lukuisia naisia.
Ja muuten asiaa puntaroidessasi mieti elämääsi sitten kun olet 50v->80v, miltä tuntuu ja kuulostaa elämä yksin ja "vapaana" vs äitinä ja vanhempana/ehkä isovanhempana.
Ei sinulla ole aikaa yli 10v. Jos alat vasta 38v vasta etsimään miestä niin ei välttämättä enää onnistu mikään lisääntyminen, eikä miehiäkään enää kiinnosta lisääntyä lähes nelikymppisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ei se 10v ole pitkäkään aika ja huomioi, että naisen hedelmällisyys alkaa laskea jo 25v tultua mittariin ja siitä sitten radikaalimmin 30v ja varsinkin 35v täyttäessä. Ts ei ole sanottua, että tärppäisi nopeasti tai ollenkaan, ikinä ei voi tietää ja tahaton lapsettomuus koskee lukuisia naisia.
Ja muuten asiaa puntaroidessasi mieti elämääsi sitten kun olet 50v->80v, miltä tuntuu ja kuulostaa elämä yksin ja "vapaana" vs äitinä ja vanhempana/ehkä isovanhempana.
Ja miksihän ihmeessä lapsettoman elämä olisi vanhana yksinäistä? Et sinä sitä voi tietää. Laitokset on myös täynnä mummoja, joilla on lapsia ja lapsenlapsia, mutta kukaan ei koskaan käy. Ellei nyt sitten jouluna sillä pakollisella vaivaannuttavalla kahvittelulla.
Ei sitä etukäteen tiedä mitä katuu, ja sitten kun katuu niin ei tiedä olisiko katunut silloinkin jos olisi tehnyt toisin.
Vierailija kirjoitti:
Ei se 10v ole pitkäkään aika ja huomioi, että naisen hedelmällisyys alkaa laskea jo 25v tultua mittariin ja siitä sitten radikaalimmin 30v ja varsinkin 35v täyttäessä. Ts ei ole sanottua, että tärppäisi nopeasti tai ollenkaan, ikinä ei voi tietää ja tahaton lapsettomuus koskee lukuisia naisia.
Ja muuten asiaa puntaroidessasi mieti elämääsi sitten kun olet 50v->80v, miltä tuntuu ja kuulostaa elämä yksin ja "vapaana" vs äitinä ja vanhempana/ehkä isovanhempana.
Olen seurannut tässä vuosikausia miten yksi sisaruksista aiheuttaa kuuskymppiselle äidillemme niin paljon huolta ja murhetta, että hänellä tuntuu olevan loppuelämä pilalla oman lapsen takia. Siinä on yksi syy miksi mietin että lapset voi joko turvata tai pilata vanhuuden.
Olen kohta 50v sinkku mies. Olin pitkään avoliitossa 18v ja erottiin 7v sitten. Nyt itekseen elän. En halua omia lapsia ja nautin yksin olosta. Matkustelen paljon ja teen mukavia asioita joista pidän. Ei tarvitse tehdä kompromisseja. Teen elämääni koskevat päätökset itse. EI KIITOS LAPSIA EKÄMÄÄNI. LAPSET TURHIA.
Vierailija kirjoitti:
Ei se 10v ole pitkäkään aika ja huomioi, että naisen hedelmällisyys alkaa laskea jo 25v tultua mittariin ja siitä sitten radikaalimmin 30v ja varsinkin 35v täyttäessä. Ts ei ole sanottua, että tärppäisi nopeasti tai ollenkaan, ikinä ei voi tietää ja tahaton lapsettomuus koskee lukuisia naisia.
Ja muuten asiaa puntaroidessasi mieti elämääsi sitten kun olet 50v->80v, miltä tuntuu ja kuulostaa elämä yksin ja "vapaana" vs äitinä ja vanhempana/ehkä isovanhempana.
Ei ole mitään takeita, että avioliitto kestäisi. Voi olla, ettei saakaan lapsia, vaikka haluaisi. Ja vaikka saisikin, mikään ei takaa, että niiden kanssa on väleissä tai etteivät muuta toiselle puolella Suomema tai maailmaa. Varmin tapa välttää yksinäinen vanhuus on panostaa ystävyyssuhteisiin. Tämäkin monikossa.
No harvoinpa ne omat lapset kaduttaa, mutta monia kaduttaa, ettei niitä tehnyt.
Päätös on iso ja sen kanssa on sitten elettävä, oli päätös mikä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
No harvoinpa ne omat lapset kaduttaa, mutta monia kaduttaa, ettei niitä tehnyt.
Päätös on iso ja sen kanssa on sitten elettävä, oli päätös mikä tahansa.
Eniten pelkään jos lapsesta tulee jotenkin ongelmallinen murheenkryyni, joka ei välttämättä aikuisenakaan pärjää / tulee rikolliseksi / tavalla tai toisella vaaraksi itselleen tai muille. Kyllä siinä olisi omakin elämä täysin pilalla.
Minä kyllä nyt viiskymppisenä kadun perheen perustamista. Lapsista on ollut paljon huolta ja murhetta, tulee olemaan varmaan loppuelämäni harmi. Mies on ukkoontunut ja seksikkään ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
No harvoinpa ne omat lapset kaduttaa, mutta monia kaduttaa, ettei niitä tehnyt.
Päätös on iso ja sen kanssa on sitten elettävä, oli päätös mikä tahansa.
Sinulla on varmaan tästä tutkimustietoa?
Isoja ja peruuttamattomia elämän valintoja ei pitäisi mielestäni tehdä "ihan vaan varoiks, ettei sitten joskus kenties kaduta". Täytyy olla jokin muukin syy.
Asioista voi aina loputtomasti miettiä, filofosoida, teoretisoida ja jahkata ...
Se on vähän uhkapeliä se lasten hankkiminen. Niistä voi tulla terveitä ja ihania ja kaikki voi mennä hyvin. Tai sitten niistä voi tulla sairaita, hankalia, mt ongelmaisia, rikollisia vaikka kuinka olisi yrittänyt parhaansa.
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä nyt viiskymppisenä kadun perheen perustamista. Lapsista on ollut paljon huolta ja murhetta, tulee olemaan varmaan loppuelämäni harmi. Mies on ukkoontunut ja seksikkään ei kiinnosta.
Jos lapset on aikuisia niin voit katkaista välit ja muuttaa vaikka ulkomaille ja miehenkin voi jättää.
Pääsääntöisesti vanhat ihmiset ovat katkeria ja ilkeitä ja itsekkäitä oli heillä perhettä tai ei. Yksin jääneet ovat kuitenkin kaikkia muita ilkeämpiä ja katkerampia.
Teet niin tai näin, niin kadut kuitenkin jälkeenpäin.
Lapsista on joskus hyötyäkin. Poika just imuroi talon.
Pääasiallinen syy on kumminkin, että vaikka aina ei olla ylimmät ystävykset, annan perintöni mieluummin hänelle kuin jollekin viinaan/aineisiinmenevälle yhdistykselle.
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä nyt viiskymppisenä kadun perheen perustamista. Lapsista on ollut paljon huolta ja murhetta, tulee olemaan varmaan loppuelämäni harmi. Mies on ukkoontunut ja seksikkään ei kiinnosta.
Mummoontunut olet itsekin ja seksiä ei varmaan kukaan kanssasi edes halua. Luultavasti lapsesi ajattelevat sinusta samoin kuin sinä heistä. Sulla on peiliin katsomisen paikka. Sieltä se vika löytyy eikä mistään muualta.
Ilmeisesti tarkoitat nyt lasten hankkimista. Perhehän voi olla ilman lapsiakin, mutta toki monet perhemuodot voivat tuoda rajoituksia tai sitten eivät. Voihan sitä olla hyvinkin vapaa puolisonkin kanssa, mutta monesti lemmikit asettavat omia rajoituksiaan menemisiin. Toisaalta kaveriporukkakin tai muut sukulaiset voivat olla perhettä.