Lapsi perseilee ja vanhemmat siloittelevat. Miksi?

Miksi vanhemmat toimivat noin?

Juup

TOhon ,kun tietäis vastauksen. Varmaan se, ku se oma NicoAmanda on niin ihana, ettei se nyt koskaan vois tehä mitään väärää. Muut tekee, ei ne.

Sinä kai se meistä sen parhaiten tunnet.

Kokemusta vain lapsilapsista.

Vanhemmilla ei ole pokkaa tai resursseja ohjata ja torua lasta kun tämä toimii väärin. Esimerkki. Aikuinen kuulee, että lapsi ei ole nukkumassa huoneessaan sovittuun aikaan. Ei jaksa puuttua. Lapsi tietysti jossain vaiheessa nukahtaa. Ongelmaa ei tarvinnut kohdata.

Lapsen käytös alkaa herättää huomiota päiväkodissa, koulussa tai harrastuksissa. Ongelman perussyy on totta kai vanhempi. Tämä on heikko myös tässä tilanteessa. Ei voi myöntää vikaa itsessään, vaan syyttää työntekijöitä, toisia lapsia tai koko järjestelmää.

Vastuuttomat vanhemmat kasvattavat vastuuttomia lapsia.

Toi silottelu tulee kostautumaan jossain vaiheessa. Siinä on myöhästä enää vanhempien toimia toisin kun lapsi on tuomiolla.

Näitä vanhempia muuten tosiaan riittää. Syy on aina jossain muussa kuin omassa mussukassa, vaikka oma pikkuIrmeli-Eemeli olisi jäänyt verekseltään kiinni.

Jotain mennyt vikaan myös vanhempien kasvatuksessa, jos eivät kykene näkemään tosiasioita vaan kieltävät ne.

Käy liikaa oman heikon itsetunnon päälle, että myöntäisi, että oma lapsi mokailee. Sitten tekee karhunpalveluksen silittämällä päätä. Kun kasvatusvelvollisuutensa hoitava järkevä ja hyvä vanhempi nuhtelisi lasta ja kävisi tämän mokat perusteellisesti läpi. Vaatisi tätä pyytämään anteeksi, jos on tehnyt jotakuta kohtaa väärin ja korvaamaan vahingot. Tästä lapsi oppii ja kasvaa parempaan suuntaan.

Nämä heikot vanhemmat pelkäävät, että se jotenkin vähentäisi heidän rakkauttaan lapseen, että myöntää, että lapsi mokasi ja antoi myös lapselle palautetta siitä. Kun puuttuminen ON rakkautta. Puuttumatta jättäminen on vain laiskuutta ja tyhmyyttä. Ei vain viitsitä hoitaa sitä epämieluisaa puolta vanhemmuudesta, mikä jokaisen vanhemman kuuluisi hoitaa. Itselleenkin sitten vain hallaa tekee pidemmällä välillä, kun näkee miten kieroon kasvaneita aikuisia omista lapsista on tullut.

Aikuiseksi tultuaan nämä ovat sitten terapiassa, kun maailma osoittautuukin karummaksi paikaksi kuin mitä lapsena on opetettu.

Mietin mikä se sana olikaan. Mutta sehän olikin curling-vanhemmuus.