Yllättävä kosinta

Olin silloin 25-vuotias sinkku. Istuin muutamien jo iäkkäämpien naisten kanssa kaupan käytävätiloissa olevalla penkillä. Siihen tulla tupsahti vähän erikoisen oloinen mies, joka ainakin minun mielestäni oli ehkä jo 60-vuotias. Hän kysyi minulta, jotta olenko jo eläkkeellä? Hämmästyin, että mitähän se oikein sanoi, enhän minä nyt niin ikälopulta sentään näytä. Vastasin kuitenkin asiallisesti, että en ole eläkkeellä. Sitten tuo mies jatkoi: "Mennäänkö naimisiin?" Siinäpä sitä minulle olikin kysymys, hetken mietittyäni vastasin, jotta ei se liitto onnistuisi kuitenkaan. Vävyehdokas jatkoi: "Jos se on kristilliseltä pohjalta, niin kyllä se sitten onnistuu".
Onneksi tuo kaveri jätti minut rauhaan sanoen: "No, ei tiedä vielä."

Ilmestyihän sitä sitten elämääni ikäiseni mies. Ensin tutustuttiin toisiimme kaikessa rauhassa. Tuli sitten aika ostaa yhteinen asunto ja tämän investoinnin myötä pidimme parhaimpana myös käydä maistraatissa.
Kosintaa ei kyllä tehnyt kumpikaan meistä.