Lue keskustelun säännöt.
Mikä on nöyryyttävintä mitä olet kokenut?
09.09.2021 |
Eli niin kun otsikossa, mikä on nöyryyttävintä mitä tapahtunut? Esim. Kelan maksusitoumuksen käyttäminen kaupassa yms.
Kommentit (39)
Istuin hiljaisessa toimistossa kahdestaan työkkärin työntekijän kanssa.
Hän tokaisi "ei näillä sun tähän astisilla saavutuksilla oikein ole mahdollisuuksia mihinkään". Nyökkäilin vain vaivaantuneena.. oltiin juuri puhuttu minun masennuksesta. Istuttiin hiljaa molemmat. Lähdin siitä sitten kotiinpäin henkisesti lytättynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän nöyryyttävyys on melko vahvasti esiim siinä että ihmiset ovat laumaeläimiä oli ns vihollisia tai tukijoita.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän nöyryyttävyys on melko vahvasti esiim siinä että ihmiset ovat laumaeläimiä oli ns vihollisia tai tukijoita.
ELii nöyryyttävyys tarkoittaisi silloin yksinäiistä sutta.
Tapasin uuden tyypin ja juotiin yhdessä oluet ja tutustuttiin. Hän kysyi mitä teen ja kerroin olevani käsityöläinen. Hän kyseli vähän huolestuneen oloisena tarkemmin ja minä kerroin millaisia teoksia teen. Säälin ilme vahvistui hänen kasvoillaan ja siinä melkein tippa linssissä sitten totesi minulle että "no, jokainen tekee mitä pystyy, että pärjää elämässä" tms. Ja minä kun ihan ylpeänä ja iloisena olin yrittänyt työstäni kertoa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jouduin matkustamaan bussilla
No oikeastaan toi sun kommenttisi oli nolointa mitä olet tehnyt, koska on niin mielikuvitukseton provo. Tsemppiä ensi kertaan.
Vierailija kirjoitti:
Jouduin matkustamaan bussilla
Järkyttävää. Piti oikein käydä makuulle.. huh. Onko audi jo korjattu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan kaikki väkivallan teot mitä ex teki
Vierailija kirjoitti:
Ehkä joku housuun pissaaminen? Tai kun purskahdin itkuun parkkipaikalle ja paikalle osui yksi ällöttävä asiakasmies, joka tuli "lohduttamaan" ja lääppimään ja nikottelin siinä ja yritin esittää ammattimaista ja samalla (asiantuntijatyö, jotenkin super sopimatonta, että asiakas näki minut siinä).
En oikeasti muista mikä ois ihan pahinta.
Mikä työ sulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se miten opettaja kohteli minua entisessä opiskelupaikassani, mutta en jaksa selostaa tarkemmin.
Entinen miesystävä petti mökkireissulla toisen muijan kanssa nenän edessä. Sitä ei yhtään edes hävettänyt. Alasti taapersivat nenän edestä perätysten uimaan ja sitten takasin saunaan kutemaan. Eikä mitään enteitä ollut aiemmin että noin tulisi käymään. Vieläkin kuvottaa vaikka aikaa on jo yli 15 vuotta tapahtuneesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narsisti-exä ajoi minut hermoromahduksen partaalle ja keräsi koko muutaman vuoden kestäneen tuntemisemme ajan todistusaineistoa tilanteista, joissa räjähdin totaalisesti hänen käytöksestään. Hän myös stalkkasi minua, mutta omasta mielestään vain "sattui" olemaan paikalla aina, kun jonnekin menin. Jotenkin jännä, että kun ihan hetkellisestä päähänpistosta lähdin syömään ravintolaan sadan kilometrin päähän, niin sielläkin "sattui" olemaan samassa ravintolassa ja änkesi pöytääni istumaan, kun "kaveri ei päässytkään paikalle". Kun lopulta katkaisin välimme täysin (tähän meni yli vuosi, koska tämä ihminen ui jatkuvasti takaisin elämääni ja väkivallan uhka oli todellinen, joten lopulta ainoa, mitä pystyin tekemään, oli paikkakunnalta muuttaminen, nimen vaihtaminen [jonka hän onki tietoonsa alta aikayksikön], osoitteen ja puhelinnumeron salaaminen jne.), alkoi yhteisille tuttaville soittelu ja minun mustamaalaaminen sekä työnhakuni torppaaminen alallani. Olimme samalla alalla ja hän iso tekijä, joten tuntee paljon isoja pomoja. Mitään en pysty asialle tekemään, koska en "virallisesti" tiedä näistä asioista, eikä kukaan sano suoraan, että tämä kyseinen ihminen on puhunut minusta peetä. Sivukautta saan silloin tällöin jotain tietooni, mutta kukaan ei uskalla kertoa, kuka on sanonut. Tietysti tiedän, ettei mahdollisuuksia ole kuin tämä yksi: hän on kertonut ihmisille totena epäilyjään, joita jankkasi salaliittoteoriakohtauksissaan minullekin - sai aina kaikenlaisia ideoita päähänsä ja oli varma, että olen toiminut/sanonut/ajatellut näin ja sitten tenttasi ja piinasi minua kuukausikaupalla saadakseen "totuuden" ulos, ja nyt silloin tällöin näitä teorioita tulee vastaan. Hänellä on myös tuota aiemmin mainittua todistusaineistoa raivokohtauksistani, jota hän esittää ihmisille väitteidensä tueksi. Olen joutunut jättämään rakastamani alan ja siirtymään ihan tavallisiin myyjän hommiin, koska kukaan ei palkkaa minua alallani.
Nöyryyttävintä tässä on kuitenkin se, että ihmiset tosiaan uskovat häntä, ja ettei kukaan - edes ihmiset, joiden ajattelin olevan ystäviäni - pane stoppia tälle. Ihmiset ovat niin juorunkipeitä, että kaikki kelpaa. Pelkään edelleen tätä ihmistä ja odotan kauhulla sitä päivää, kun hän ilmestyy työpaikalleni tai kotioveni taakse. Poliisi ei omien sanojensa mukaan voi tehdä mitään ennen kuin mies fyysisesti pahoinpitelee minut. Sen hän itse asiassa muutamaan kertaan tekikin, mutta ei tarpeeksi pahasti, joten poliisi ei silloinkaan auttanut, koska tyyppi osasi sanoa oikeat asiat niin, että sai tilanteet näyttämään ihan muulta kuin mitä oli. Poliisi ei koskaan kertonut minulle, mitä mies oli sanonut, että olisin voinut oikaista. He kuuntelivat minua ja totesivat, että pahoinpitelysyyte tulee ilman muuta, mutta sitten kuuntelivat tätä miestä, minkä jälkeen tulivat sanomaan minulle, että ei tässä kyllä tule riittämään paukut syytteen nostamiseen, kun mies kieltää kaiken. Ensimmäisellä kerralla tein rikosilmoituksen, mutta siitä seurasi sitten toinen pahoinpitely. Asia ei edennyt alkukuulusteluja pidemmälle, koska olisin tosiaan joutunut itse sitä vaatimaan. Tuosta eteenpäin toivoin, että mies hakkaisi minut niin pahasti, ettei jäisi enää sana sanaa vastaan.
En voi puhua tästä kenellekään. Jutut, joita tämä henkilö minulle teki, ovat todella kieroja ja sairaita (en tarkoita nyt seksuaalisia tässä), eikä kukaan uskoisi minua - eihän poliisikaan uskonut, vaikka tapaavat työssään vaikka minkälaisia ihmiselukoita. Yhdelle terapeutille yritin kertoa, mutta hän totesi vain, että "ei kai kukaan jaksaisi noin pitkiä kusetuksia suunnitella".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena koulussa 'kaverit' varastivat tyhjän vihkoni, kirjoittivat siihen kaikkea p*skaa ja laittoivat kiertoon koululla väittäen minun kirjoittaneen sen. Mikään ei auttanut. Edes rehtori ei uskonut (kerroin varkaudesta siis), koska joukon johtaja oli hyvä koulussa, kaunis ja varakkaan perheen ainoa lapsi.... Edelleen suorastaan vihaan näitä 'ystäviä'. jotka tämän tekivät. Siitä alkoi hyvin raju psyykkinen ja fyysinen kiusaaminen, josta en toivu ikinä. :(
Hetken aikaa elämässäni jouduin tilapäisesti asumaan kerrostalossa
Vierailija kirjoitti:
Tapasin uuden tyypin ja juotiin yhdessä oluet ja tutustuttiin. Hän kysyi mitä teen ja kerroin olevani käsityöläinen. Hän kyseli vähän huolestuneen oloisena tarkemmin ja minä kerroin millaisia teoksia teen. Säälin ilme vahvistui hänen kasvoillaan ja siinä melkein tippa linssissä sitten totesi minulle että "no, jokainen tekee mitä pystyy, että pärjää elämässä" tms. Ja minä kun ihan ylpeänä ja iloisena olin yrittänyt työstäni kertoa....
Voi ei sympatiat. :( Olen tässä päiväkausia katsonut putkeen youtubesta Baumgartnerin tauluentisöintejä ja arvostus noussut aivan hurjasti käsityöammatteja kohtaan. Toki niitä on laidasta laitaan, mutta osa niistä vaatii aivan tajuttoman paljon osaamista, kärsivällisyyttä, tietotaitoa ja vastuunottoa.
Osa ihmisistä ei taida tätä vieläkään ymmärtää vaan luulee että jotain sukkia siellä kudotaan.
(on muuten loistava youtube-kanava tuo, toimii myös taustakohinana jos on vaikeuksia nukahtaa, on niin rentouttava ääni sillä tyypillä)
Vierailija kirjoitti:
Narsisti-exä ajoi minut hermoromahduksen partaalle ja keräsi koko muutaman vuoden kestäneen tuntemisemme ajan todistusaineistoa tilanteista, joissa räjähdin totaalisesti hänen käytöksestään. Hän myös stalkkasi minua, mutta omasta mielestään vain "sattui" olemaan paikalla aina, kun jonnekin menin. Jotenkin jännä, että kun ihan hetkellisestä päähänpistosta lähdin syömään ravintolaan sadan kilometrin päähän, niin sielläkin "sattui" olemaan samassa ravintolassa ja änkesi pöytääni istumaan, kun "kaveri ei päässytkään paikalle". Kun lopulta katkaisin välimme täysin (tähän meni yli vuosi, koska tämä ihminen ui jatkuvasti takaisin elämääni ja väkivallan uhka oli todellinen, joten lopulta ainoa, mitä pystyin tekemään, oli paikkakunnalta muuttaminen, nimen vaihtaminen [jonka hän onki tietoonsa alta aikayksikön], osoitteen ja puhelinnumeron salaaminen jne.), alkoi yhteisille tuttaville soittelu ja minun mustamaalaaminen sekä työnhakuni torppaaminen alallani. Olimme samalla alalla ja hän iso tekijä, joten tuntee paljon isoja pomoja. Mitään en pysty asialle tekemään, koska en "virallisesti" tiedä näistä asioista, eikä kukaan sano suoraan, että tämä kyseinen ihminen on puhunut minusta peetä. Sivukautta saan silloin tällöin jotain tietooni, mutta kukaan ei uskalla kertoa, kuka on sanonut. Tietysti tiedän, ettei mahdollisuuksia ole kuin tämä yksi: hän on kertonut ihmisille totena epäilyjään, joita jankkasi salaliittoteoriakohtauksissaan minullekin - sai aina kaikenlaisia ideoita päähänsä ja oli varma, että olen toiminut/sanonut/ajatellut näin ja sitten tenttasi ja piinasi minua kuukausikaupalla saadakseen "totuuden" ulos, ja nyt silloin tällöin näitä teorioita tulee vastaan. Hänellä on myös tuota aiemmin mainittua todistusaineistoa raivokohtauksistani, jota hän esittää ihmisille väitteidensä tueksi. Olen joutunut jättämään rakastamani alan ja siirtymään ihan tavallisiin myyjän hommiin, koska kukaan ei palkkaa minua alallani.
Nöyryyttävintä tässä on kuitenkin se, että ihmiset tosiaan uskovat häntä, ja ettei kukaan - edes ihmiset, joiden ajattelin olevan ystäviäni - pane stoppia tälle. Ihmiset ovat niin juorunkipeitä, että kaikki kelpaa. Pelkään edelleen tätä ihmistä ja odotan kauhulla sitä päivää, kun hän ilmestyy työpaikalleni tai kotioveni taakse. Poliisi ei omien sanojensa mukaan voi tehdä mitään ennen kuin mies fyysisesti pahoinpitelee minut. Sen hän itse asiassa muutamaan kertaan tekikin, mutta ei tarpeeksi pahasti, joten poliisi ei silloinkaan auttanut, koska tyyppi osasi sanoa oikeat asiat niin, että sai tilanteet näyttämään ihan muulta kuin mitä oli. Poliisi ei koskaan kertonut minulle, mitä mies oli sanonut, että olisin voinut oikaista. He kuuntelivat minua ja totesivat, että pahoinpitelysyyte tulee ilman muuta, mutta sitten kuuntelivat tätä miestä, minkä jälkeen tulivat sanomaan minulle, että ei tässä kyllä tule riittämään paukut syytteen nostamiseen, kun mies kieltää kaiken. Ensimmäisellä kerralla tein rikosilmoituksen, mutta siitä seurasi sitten toinen pahoinpitely. Asia ei edennyt alkukuulusteluja pidemmälle, koska olisin tosiaan joutunut itse sitä vaatimaan. Tuosta eteenpäin toivoin, että mies hakkaisi minut niin pahasti, ettei jäisi enää sana sanaa vastaan.
En voi puhua tästä kenellekään. Jutut, joita tämä henkilö minulle teki, ovat todella kieroja ja sairaita (en tarkoita nyt seksuaalisia tässä), eikä kukaan uskoisi minua - eihän poliisikaan uskonut, vaikka tapaavat työssään vaikka minkälaisia ihmiselukoita. Yhdelle terapeutille yritin kertoa, mutta hän totesi vain, että "ei kai kukaan jaksaisi noin pitkiä kusetuksia suunnitella".
Olen myös kokenut samaa ja tajunnut kuinka vaarallisia empaatittomat ihmiset ovat joilla on myös erinnomaiset sosiaaliset taidot. Sen takia usein sanon että maailmassa ainoa asia jolla on oikeasti väliä niin työmarkkinoilla kuin henkilökohtaisessa elämässä on sosiaaliset taidot ja muiden manipuloiminen omien hyötyjen tavoittelussa, kun kaikki saadaan uskomaan tarinasi niin hyötyjen, avun tai rahan tuloa ei voida estää. Minullakin oli pitkänmatkan suhde mieheen joka oli emotionaalisesti manipuloiva, jätin hänet sitten 2vuoden jälkeen enkä olisi ikinä uskonut millainen vainoaminen, uhkailu ja läheisteni manipuloiminen siitä alkoikaan. Ihmiset tosiaan uskoivat mitä hän sanoi eivätkä edes vaivautuneet kysymään minulta mitä tapahtui. Olen nykyään ihmisvihaaja koska ihmisiä, auktoriteetteja, "ystäviä" kuin muita tutttuja ei kiinnosta kuin nähdä jonkun toisen epäonni ja tuho. Opin kyllä todella paljon tosin tästä sairaasta kokemuksesta, silmäni avautuivat mitä ihmiset ja maailma ovat.
Olin pahasti masentunut ja hain sossu lapulla ruokaa, en tiennyt ettei siihen kuulu tupakka tai hiusväri. Niin eikä karkitkaan. Myyjä nosteli ostoksen toisensa jälkeen sivuun sanoen kovaan ääneen "tätä ei voi maksaa näin", takana oli jonoa ja kaikki tuijotti. Lopulta aloin vain itkeä ja juoksin kaupasta, sinne jäi ruuat.
Mieheni monivuotinen suhde lähipiirin ihmiseen. Varmaan on ollut hauskaa virnuilla minulle, tietämättömälle.
Ehkä joku housuun pissaaminen? Tai kun purskahdin itkuun parkkipaikalle ja paikalle osui yksi ällöttävä asiakasmies, joka tuli "lohduttamaan" ja lääppimään ja nikottelin siinä ja yritin esittää ammattimaista ja samalla (asiantuntijatyö, jotenkin super sopimatonta, että asiakas näki minut siinä).
En oikeasti muista mikä ois ihan pahinta.