Mikä on nöyryyttävintä mitä olet kokenut?

Mies valitsi kaverini ja joudun monta kertaa viikossa katsomaan vierestä heidän kuherteluaan, koska mies ei päästä minua irtautumaan siitä tilanteesta, jossa olemme pakotettuja tapaamaan.

Väkivalta. Vaikka kuinka tietäisi että syy on vain tekijässä, se muiden vahingonilo. Seksuaalirikoksista kyse.

Ahdistavin kokemus oli se kun olin myyjänä kaupassa mutten ollut niin tehokas ja tuloshakuinen kuin olisi pitänyt olla, työ oli minulle ensimmäinen ja olin tosiaan uusi ja vielä oppimassa, perehdyttäminen oli ollut heikkoa kaupan taholta mutta tein tunnollisena ja kilttinä parhaani. Yhtenä työpäivänä huomasin että kaikki olivat jotenkin välinpitämättömiä minua kohtaan työssä, esim minulle ei juteltu takaisin tai ei haluttu tehdä yhdessä jotain hommaa. No siinä sitten työpäivän päätteeksi esimies käski minut napakasti toimistoon ja sanoin että hetkinen kun laita yhden asian paikoilleen kuin olin jotain tekemässä mutta esimies huusi että "EI VAAN NYT HETI" ja oli sitten että okei tullaan. Istuin esimiestä vastapäätä ja esimies rupesi juttelemaan mitä kuuluu jne. sitten sanoi miten myyjänä olo on tiimityöskentelyä ja sitä että jos siinä on joku heikoin lenkki niin se ei sitten toimi yhtään (vihjaili että olen se heikoin lenkki) päätteeksi sitten käsi minun antaa työavaimet hänelle sillä "tämä oli sinun viimeinen päiväsi sitten täällä" ja tuo lause tuli minulle ihan puskista. Tunsin häpeää olin ihan kuin unessa että mitä tapahtuu siis yhtäkkiä potkitaan vain ulos ilman varoitusta. Tajusin vasta myöhemmin että miksei kukaan minulle puhunut viimeisenä päivänä oli se että esimies oli kertonut muille etten enää tule töihin ja muut sitten käyttäytyvät kuin olisin ilmaa, en tajua miksi mutta ok. Olihan tämä tosiaan ollut koeaika myös minulla mutten ymmärrä miksei minulle siitä voitu kertoa etukäteen ettei työpanokseni ollut ollenkaan sitä mitä toivottiin ja miksi minua ei opetettu paremmaksi työssä jos vaikutin liian hitaalta? Esimies muutenkaan ei ikinä minusta pitänyt, hän usein naureskeli minulle muiden työntekijöiden kanssa(kerran satuin paikalle kun kuulin) ja hänen naamansa heti meni peruslukemille, myös hyppyytti minua jatkuvasti ja arvosteli sitä miten kommunikoin jne. Olen siis rauhallinen enkä mikään jatkuva pälpättäjä joten hän ei sitten kestä kaltaisiani ihmisiä? Jep en unohda tuota koskaan ja sen takia en enään ikinä mene kauppaan töihin olin sitten työttömänä tai en. Työelämä Suomessa on ihan sairasta, narsistien ja sosiopaattien leikkikenttä. En ihmettele yhtään miksi työttömiä on ja huono palkkaus vielä pahentaa tilannetta.

Kyllähän se on varmaan ollut treffeillä käyminen ja jatkuvat pakit.

Kun kuulee kymmeniä kertoja, että vaikutat mukavalta, mutta... ei ole kipinää/kemiaa/romanttisia tunteita tai, että voidaan kyllä nähdä uudestaan... mutta kavereina.

Sain elämäni nöyryytyksen kun domina kusi silmään. Oli joka pennin arvoista!

Olin lapsena jostain syystä janoisempi kuin muut lapset ja join enemmän kuin muut lapset vaikka minulla ei ollut diabetes. Siksi jouduin käymään tavallista useammin pissalla ja aina en malttanut mennä ajoissa vessaan joten minulle tuli pissaan housuun melko vanhaksi. Jostain syystä vanhemmat ilmoittivat asiasta kouluun kun aloitin koulun. Koulussa minulla ei koskaan tapahtunut vahinkoja, siellä muistin huolehtia että käyn ajoissa vessassa koska en halunnut kokea sitä häpeää, että siellä olisi tapahtunut tuota vahinkoa. Kuitenkin vanhemmat ilmoittivat kouluun, että minulle sattuu pissavahinkoja ja opettaja nöyryytti minua joka tunnin alussa käskemällä minut luokan eteen muiden oppilaiden läsnä ollessa tarkistaakseen, että housuni ovat varmasti kuivat. Joskus jouduin jopa muiden oppilaiden nähden riisumaan päällyshousut ja seisomaan siinä luokan edessä pikkuhoususillani että opettaja varmasti näki, että nekin ovat kuivat. Tätä jatkui ainakin neljännelle luokalle asti vaikka koulussa ei koskaan tapahtunut vahinkoja. Tietysti muut oppilaat sitten alkoivat kiusata minua. Monet heistä tulivat kanssani samalle luokalle vielä yläasteellekin eli olivat kanssani koko peruskoulun ja vielä yläasteen lopussakin he kiusasivat minua tällä asialla. Kiusaajat eivät koskaan kutsuneet minua etunimellä vaan pilkkanimellä Kusihousu. Olin peruskoulussa 1990-luvulla.

15 vuotta alalla (enemmän tai vähemmän). Työhaussa sanottiin ei tarpeeksi kokemusta työhön.

Olen aina ollut todella itsenäinen ja kekseliäs, hoitanut itse omat asiani enkä pahemmin apuja pyydellyt. Kerran olin tilanteessa, jossa apua oli pakko pyytää ulkopuolisilta. Koin sen erittäin nöyryyttävänä. Voisin kulkea vaikka ilman housuja muiden nähden, mutta avun pyytäminen hävettää. En halua, että minun luullaan olevan joku raukka ja heikompi yksilö, huonossa asemassa yyämäs. Olen oikeasti aina ollut hyvässä asemassa, mutta tällöin oli erittäin poikkeuksellinen tilanne päällä ja siksi jouduin apua pyytämään.

En koe pätkän vertaa nöyryyttävänä mitään s e k s ijuttuja, vessajuttuja, en edes paljasta persettä. Avun pyytäminen on se pahin juttu. Outoa kai.

Kiusaajat ovat kyllä aina kekseliäitä. Ovat kaltaistensa suosion ansainneet.

PS. Silloin kun olen apua pyytänyt, olen pyytänyt sitä perheeltä. Se ei ole niin kamalaa, vaikkakaan en siitäkään pidä ajatuksena.

Äitini otti kännipäissään minusta alastonkuvan (hahhahhaa) kun olin joku 4-5 vuotias. Laittoin perhealbumiin ja joskus myöhemmin aina veti kuvan esiin ja nauroi sille räkäisesti ja uhkaili näyttävänsä kuvan mun tuleville poikaystäville. Kuolin sisäisesti ja lamaannuin. En tiedä onko ko kuva edelleen jossain albumissa ja onko levitellyt sitä ympäriinsä. Edelleen pelkään käydä vessassa tai suihkussa vanhemmillani kun pelkään tuo hullua kameransa kanssa. Todella vähän ollaan kyllä enää tekemissä... Hyi helevetti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti-exä ajoi minut hermoromahduksen partaalle ja keräsi koko muutaman vuoden kestäneen tuntemisemme ajan todistusaineistoa tilanteista, joissa räjähdin totaalisesti hänen käytöksestään. Hän myös stalkkasi minua, mutta omasta mielestään vain "sattui" olemaan paikalla aina, kun jonnekin menin. Jotenkin jännä, että kun ihan hetkellisestä päähänpistosta lähdin syömään ravintolaan sadan kilometrin päähän, niin sielläkin "sattui" olemaan samassa ravintolassa ja änkesi pöytääni istumaan, kun "kaveri ei päässytkään paikalle". Kun lopulta katkaisin välimme täysin (tähän meni yli vuosi, koska tämä ihminen ui jatkuvasti takaisin elämääni ja väkivallan uhka oli todellinen, joten lopulta ainoa, mitä pystyin tekemään, oli paikkakunnalta muuttaminen, nimen vaihtaminen [jonka hän onki tietoonsa alta aikayksikön], osoitteen ja puhelinnumeron salaaminen jne.), alkoi yhteisille tuttaville soittelu ja minun mustamaalaaminen sekä työnhakuni torppaaminen alallani. Olimme samalla alalla ja hän iso tekijä, joten tuntee paljon isoja pomoja. Mitään en pysty asialle tekemään, koska en "virallisesti" tiedä näistä asioista, eikä kukaan sano suoraan, että tämä kyseinen ihminen on puhunut minusta peetä. Sivukautta saan silloin tällöin jotain tietooni, mutta kukaan ei uskalla kertoa, kuka on sanonut. Tietysti tiedän, ettei mahdollisuuksia ole kuin tämä yksi: hän on kertonut ihmisille totena epäilyjään, joita jankkasi salaliittoteoriakohtauksissaan minullekin - sai aina kaikenlaisia ideoita päähänsä ja oli varma, että olen toiminut/sanonut/ajatellut näin ja sitten tenttasi ja piinasi minua kuukausikaupalla saadakseen "totuuden" ulos, ja nyt silloin tällöin näitä teorioita tulee vastaan. Hänellä on myös tuota aiemmin mainittua todistusaineistoa raivokohtauksistani, jota hän esittää ihmisille väitteidensä tueksi. Olen joutunut jättämään rakastamani alan ja siirtymään ihan tavallisiin myyjän hommiin, koska kukaan ei palkkaa minua alallani.

Nöyryyttävintä tässä on kuitenkin se, että ihmiset tosiaan uskovat häntä, ja ettei kukaan - edes ihmiset, joiden ajattelin olevan ystäviäni - pane stoppia tälle. Ihmiset ovat niin juorunkipeitä, että kaikki kelpaa. Pelkään edelleen tätä ihmistä ja odotan kauhulla sitä päivää, kun hän ilmestyy työpaikalleni tai kotioveni taakse. Poliisi ei omien sanojensa mukaan voi tehdä mitään ennen kuin mies fyysisesti pahoinpitelee minut. Sen hän itse asiassa muutamaan kertaan tekikin, mutta ei tarpeeksi pahasti, joten poliisi ei silloinkaan auttanut, koska tyyppi osasi sanoa oikeat asiat niin, että sai tilanteet näyttämään ihan muulta kuin mitä oli. Poliisi ei koskaan kertonut minulle, mitä mies oli sanonut, että olisin voinut oikaista. He kuuntelivat minua ja totesivat, että pahoinpitelysyyte tulee ilman muuta, mutta sitten kuuntelivat tätä miestä, minkä jälkeen tulivat sanomaan minulle, että ei tässä kyllä tule riittämään paukut syytteen nostamiseen, kun mies kieltää kaiken. Ensimmäisellä kerralla tein rikosilmoituksen, mutta siitä seurasi sitten toinen pahoinpitely. Asia ei edennyt alkukuulusteluja pidemmälle, koska olisin tosiaan joutunut itse sitä vaatimaan. Tuosta eteenpäin toivoin, että mies hakkaisi minut niin pahasti, ettei jäisi enää sana sanaa vastaan.

En voi puhua tästä kenellekään. Jutut, joita tämä henkilö minulle teki, ovat todella kieroja ja sairaita (en tarkoita nyt seksuaalisia tässä), eikä kukaan uskoisi minua - eihän poliisikaan uskonut, vaikka tapaavat työssään vaikka minkälaisia ihmiselukoita. Yhdelle terapeutille yritin kertoa, mutta hän totesi vain, että "ei kai kukaan jaksaisi noin pitkiä kusetuksia suunnitella".

Olen myös kokenut samaa ja tajunnut kuinka vaarallisia empaatittomat ihmiset ovat joilla on myös erinnomaiset sosiaaliset taidot. Sen takia usein sanon että maailmassa ainoa asia jolla on oikeasti väliä niin työmarkkinoilla kuin henkilökohtaisessa elämässä on sosiaaliset taidot ja muiden manipuloiminen omien hyötyjen tavoittelussa, kun kaikki saadaan uskomaan tarinasi niin hyötyjen, avun tai rahan tuloa ei voida estää. Minullakin oli pitkänmatkan suhde mieheen joka oli emotionaalisesti manipuloiva, jätin hänet sitten 2vuoden jälkeen enkä olisi ikinä uskonut millainen vainoaminen, uhkailu ja läheisteni manipuloiminen siitä alkoikaan. Ihmiset tosiaan uskoivat mitä hän sanoi eivätkä edes vaivautuneet kysymään minulta mitä tapahtui. Olen nykyään ihmisvihaaja koska ihmisiä, auktoriteetteja, "ystäviä" kuin muita tutttuja ei kiinnosta kuin nähdä jonkun toisen epäonni ja tuho. Opin kyllä todella paljon tosin tästä sairaasta kokemuksesta, silmäni avautuivat mitä ihmiset ja maailma ovat.

(Olen tuo ensimmäisen narsistikokemuksen kirjoittaja.) Mulla kans on mennyt luotto ihmisiin ihan täysin. Hirveitä sikoja suurin osa, vaikka miten kivoilta tuntuisivat aluksi. Minulla on pari vanhaa ystävää jäljellä, jotka ovat koko ajan tukeneet minua, mutta heillekään en ole ihan kaikkea pystynyt kertomaan, koska ne jutut ovat niin outoja, että pelkään että hekin leimaisivat minut ihan hulluksi. Heidät tosin olen tuntenut nuoruudesta saakka. He ovat myös eri alalla kuin minä, joten eivät ole olleet mukana siinä ammatillisessa kuplassa, jossa tämä kaikki lähti tapahtumaan. Kaikki muut ystäväni olivat samalta alalta, suurin osa vielä samasta työpaikasta. Uusia ystävyyksiä on mahdoton solmia. En halua kertoa kenellekään elämästäni, koska pelkään, että joku on tämän narsistin tuttu ja välittää hänelle tietoja minusta joko tajuamattaan tai pyynnöstä (narsisti usutti aikanaan kavereitaan stalkkaamaan minua, ja uskon, että suurin osa ei edes tajunnut, että heidät manipuloitiin tekemään näin - tai sitten tyyppi valehteli syyt), en halua osallistua mihinkään yhteisiin illanviettoihin, joissa otetaan kuvia, jotka voivat päätyä faceen tai muualle someen, en halua kertoa kenellekään, missä asun jne. Elän kuin maanpaossa. Luen joka päivä uutisia siinä toivossa, että kävisi jotenkin ilmi, että stalkkerini on kuollut. Kun entisellä paikkakunnallani, missä hän siis edelleen asuu (joo, mä joudun stalkkaamaan aika ajoin häntä, että osaan varoa, jos vaihtaa alan sisällä työpaikkaa eri paikkakunnalle), oli puukotettu sopivan ikäinen mies, itkin jännityksestä monta päivää toivoen, että se olisi hän. Sitten asiaan tuli lisätietoa, jolloin vahvistui, ettei valitettavasti ei ollut hän. Tämä on ihan hirveää. Haluan elämäni takaisin.

Jäin kiinni valehdeltuani ihan typerästä pikkujutusta.

Vaikea nyt nöyryyttävintä valita, mutta tässäpä muutamia.

Oli nuorempana kurkku järjettömän kipeä ja lääkärissä lekuri totesi että se oli ns. pusutauti ja kuulutti jotain harjoittelijatyyppejä että tulkaapas katsomaan kun täällä on tällainen pusutautitapaus ja meikä sitten siinä monttu levällään vaan kun yleisö kerääntyi katsomaan.

Asuin vuokralla ja vuokraemäntä alkoi myymään kämppää alta. Välittäjä tuli ja käski hienommin ilmaisten painumaan helkkariin omasta kämpästäni tunniksi, läväytti etuoven sepposen selälleen ja pystytti näyttökylttinsä ulos. Sinne sai sitten kuka vaan lompsia katsomaan, miten asustelen.

Menin sokkotreffeille ja toinen oli ehtinyt paikalle ennen minua. Kun saavuin, tämä vaan katsoi hetken hiljaa ja lähti sitten kävelemään pois. Jäin suu pyöreenä ihmettelemään, että mitä oikein tapahtui.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistavin kokemus oli se kun olin myyjänä kaupassa mutten ollut niin tehokas ja tuloshakuinen kuin olisi pitänyt olla, työ oli minulle ensimmäinen ja olin tosiaan uusi ja vielä oppimassa, perehdyttäminen oli ollut heikkoa kaupan taholta mutta tein tunnollisena ja kilttinä parhaani. Yhtenä työpäivänä huomasin että kaikki olivat jotenkin välinpitämättömiä minua kohtaan työssä, esim minulle ei juteltu takaisin tai ei haluttu tehdä yhdessä jotain hommaa. No siinä sitten työpäivän päätteeksi esimies käski minut napakasti toimistoon ja sanoin että hetkinen kun laita yhden asian paikoilleen kuin olin jotain tekemässä mutta esimies huusi että "EI VAAN NYT HETI" ja oli sitten että okei tullaan. Istuin esimiestä vastapäätä ja esimies rupesi juttelemaan mitä kuuluu jne. sitten sanoi miten myyjänä olo on tiimityöskentelyä ja sitä että jos siinä on joku heikoin lenkki niin se ei sitten toimi yhtään (vihjaili että olen se heikoin lenkki) päätteeksi sitten käsi minun antaa työavaimet hänelle sillä "tämä oli sinun viimeinen päiväsi sitten täällä" ja tuo lause tuli minulle ihan puskista. Tunsin häpeää olin ihan kuin unessa että mitä tapahtuu siis yhtäkkiä potkitaan vain ulos ilman varoitusta. Tajusin vasta myöhemmin että miksei kukaan minulle puhunut viimeisenä päivänä oli se että esimies oli kertonut muille etten enää tule töihin ja muut sitten käyttäytyvät kuin olisin ilmaa, en tajua miksi mutta ok. Olihan tämä tosiaan ollut koeaika myös minulla mutten ymmärrä miksei minulle siitä voitu kertoa etukäteen ettei työpanokseni ollut ollenkaan sitä mitä toivottiin ja miksi minua ei opetettu paremmaksi työssä jos vaikutin liian hitaalta? Esimies muutenkaan ei ikinä minusta pitänyt, hän usein naureskeli minulle muiden työntekijöiden kanssa(kerran satuin paikalle kun kuulin) ja hänen naamansa heti meni peruslukemille, myös hyppyytti minua jatkuvasti ja arvosteli sitä miten kommunikoin jne. Olen siis rauhallinen enkä mikään jatkuva pälpättäjä joten hän ei sitten kestä kaltaisiani ihmisiä? Jep en unohda tuota koskaan ja sen takia en enään ikinä mene kauppaan töihin olin sitten työttömänä tai en. Työelämä Suomessa on ihan sairasta, narsistien ja sosiopaattien leikkikenttä. En ihmettele yhtään miksi työttömiä on ja huono palkkaus vielä pahentaa tilannetta.

😨

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsisti-exä ajoi minut hermoromahduksen partaalle ja keräsi koko muutaman vuoden kestäneen tuntemisemme ajan todistusaineistoa tilanteista, joissa räjähdin totaalisesti hänen käytöksestään. Hän myös stalkkasi minua, mutta omasta mielestään vain "sattui" olemaan paikalla aina, kun jonnekin menin. Jotenkin jännä, että kun ihan hetkellisestä päähänpistosta lähdin syömään ravintolaan sadan kilometrin päähän, niin sielläkin "sattui" olemaan samassa ravintolassa ja änkesi pöytääni istumaan, kun "kaveri ei päässytkään paikalle". Kun lopulta katkaisin välimme täysin (tähän meni yli vuosi, koska tämä ihminen ui jatkuvasti takaisin elämääni ja väkivallan uhka oli todellinen, joten lopulta ainoa, mitä pystyin tekemään, oli paikkakunnalta muuttaminen, nimen vaihtaminen [jonka hän onki tietoonsa alta aikayksikön], osoitteen ja puhelinnumeron salaaminen jne.), alkoi yhteisille tuttaville soittelu ja minun mustamaalaaminen sekä työnhakuni torppaaminen alallani. Olimme samalla alalla ja hän iso tekijä, joten tuntee paljon isoja pomoja. Mitään en pysty asialle tekemään, koska en "virallisesti" tiedä näistä asioista, eikä kukaan sano suoraan, että tämä kyseinen ihminen on puhunut minusta peetä. Sivukautta saan silloin tällöin jotain tietooni, mutta kukaan ei uskalla kertoa, kuka on sanonut. Tietysti tiedän, ettei mahdollisuuksia ole kuin tämä yksi: hän on kertonut ihmisille totena epäilyjään, joita jankkasi salaliittoteoriakohtauksissaan minullekin - sai aina kaikenlaisia ideoita päähänsä ja oli varma, että olen toiminut/sanonut/ajatellut näin ja sitten tenttasi ja piinasi minua kuukausikaupalla saadakseen "totuuden" ulos, ja nyt silloin tällöin näitä teorioita tulee vastaan. Hänellä on myös tuota aiemmin mainittua todistusaineistoa raivokohtauksistani, jota hän esittää ihmisille väitteidensä tueksi. Olen joutunut jättämään rakastamani alan ja siirtymään ihan tavallisiin myyjän hommiin, koska kukaan ei palkkaa minua alallani.

Nöyryyttävintä tässä on kuitenkin se, että ihmiset tosiaan uskovat häntä, ja ettei kukaan - edes ihmiset, joiden ajattelin olevan ystäviäni - pane stoppia tälle. Ihmiset ovat niin juorunkipeitä, että kaikki kelpaa. Pelkään edelleen tätä ihmistä ja odotan kauhulla sitä päivää, kun hän ilmestyy työpaikalleni tai kotioveni taakse. Poliisi ei omien sanojensa mukaan voi tehdä mitään ennen kuin mies fyysisesti pahoinpitelee minut. Sen hän itse asiassa muutamaan kertaan tekikin, mutta ei tarpeeksi pahasti, joten poliisi ei silloinkaan auttanut, koska tyyppi osasi sanoa oikeat asiat niin, että sai tilanteet näyttämään ihan muulta kuin mitä oli. Poliisi ei koskaan kertonut minulle, mitä mies oli sanonut, että olisin voinut oikaista. He kuuntelivat minua ja totesivat, että pahoinpitelysyyte tulee ilman muuta, mutta sitten kuuntelivat tätä miestä, minkä jälkeen tulivat sanomaan minulle, että ei tässä kyllä tule riittämään paukut syytteen nostamiseen, kun mies kieltää kaiken. Ensimmäisellä kerralla tein rikosilmoituksen, mutta siitä seurasi sitten toinen pahoinpitely. Asia ei edennyt alkukuulusteluja pidemmälle, koska olisin tosiaan joutunut itse sitä vaatimaan. Tuosta eteenpäin toivoin, että mies hakkaisi minut niin pahasti, ettei jäisi enää sana sanaa vastaan.

En voi puhua tästä kenellekään. Jutut, joita tämä henkilö minulle teki, ovat todella kieroja ja sairaita (en tarkoita nyt seksuaalisia tässä), eikä kukaan uskoisi minua - eihän poliisikaan uskonut, vaikka tapaavat työssään vaikka minkälaisia ihmiselukoita. Yhdelle terapeutille yritin kertoa, mutta hän totesi vain, että "ei kai kukaan jaksaisi noin pitkiä kusetuksia suunnitella".

Olen myös kokenut samaa ja tajunnut kuinka vaarallisia empaatittomat ihmiset ovat joilla on myös erinnomaiset sosiaaliset taidot. Sen takia usein sanon että maailmassa ainoa asia jolla on oikeasti väliä niin työmarkkinoilla kuin henkilökohtaisessa elämässä on sosiaaliset taidot ja muiden manipuloiminen omien hyötyjen tavoittelussa, kun kaikki saadaan uskomaan tarinasi niin hyötyjen, avun tai rahan tuloa ei voida estää. Minullakin oli pitkänmatkan suhde mieheen joka oli emotionaalisesti manipuloiva, jätin hänet sitten 2vuoden jälkeen enkä olisi ikinä uskonut millainen vainoaminen, uhkailu ja läheisteni manipuloiminen siitä alkoikaan. Ihmiset tosiaan uskoivat mitä hän sanoi eivätkä edes vaivautuneet kysymään minulta mitä tapahtui. Olen nykyään ihmisvihaaja koska ihmisiä, auktoriteetteja, "ystäviä" kuin muita tutttuja ei kiinnosta kuin nähdä jonkun toisen epäonni ja tuho. Opin kyllä todella paljon tosin tästä sairaasta kokemuksesta, silmäni avautuivat mitä ihmiset ja maailma ovat.

(Olen tuo ensimmäisen narsistikokemuksen kirjoittaja.) Mulla kans on mennyt luotto ihmisiin ihan täysin. Hirveitä sikoja suurin osa, vaikka miten kivoilta tuntuisivat aluksi. Minulla on pari vanhaa ystävää jäljellä, jotka ovat koko ajan tukeneet minua, mutta heillekään en ole ihan kaikkea pystynyt kertomaan, koska ne jutut ovat niin outoja, että pelkään että hekin leimaisivat minut ihan hulluksi. Heidät tosin olen tuntenut nuoruudesta saakka. He ovat myös eri alalla kuin minä, joten eivät ole olleet mukana siinä ammatillisessa kuplassa, jossa tämä kaikki lähti tapahtumaan. Kaikki muut ystäväni olivat samalta alalta, suurin osa vielä samasta työpaikasta. Uusia ystävyyksiä on mahdoton solmia. En halua kertoa kenellekään elämästäni, koska pelkään, että joku on tämän narsistin tuttu ja välittää hänelle tietoja minusta joko tajuamattaan tai pyynnöstä (narsisti usutti aikanaan kavereitaan stalkkaamaan minua, ja uskon, että suurin osa ei edes tajunnut, että heidät manipuloitiin tekemään näin - tai sitten tyyppi valehteli syyt), en halua osallistua mihinkään yhteisiin illanviettoihin, joissa otetaan kuvia, jotka voivat päätyä faceen tai muualle someen, en halua kertoa kenellekään, missä asun jne. Elän kuin maanpaossa. Luen joka päivä uutisia siinä toivossa, että kävisi jotenkin ilmi, että stalkkerini on kuollut. Kun entisellä paikkakunnallani, missä hän siis edelleen asuu (joo, mä joudun stalkkaamaan aika ajoin häntä, että osaan varoa, jos vaihtaa alan sisällä työpaikkaa eri paikkakunnalle), oli puukotettu sopivan ikäinen mies, itkin jännityksestä monta päivää toivoen, että se olisi hän. Sitten asiaan tuli lisätietoa, jolloin vahvistui, ettei valitettavasti ei ollut hän. Tämä on ihan hirveää. Haluan elämäni takaisin.

Tuntuu todella pahalta sinun puolesta :( Toivon sydämeni pohjasta, että kaikki kääntyy vielä hyväksi! Sisareni on tällaisen hullun kynsissä vaikka katkaisi kaiken kommunikaation jo vuosia sitten, joten ymmärrän hyvin, miten hirveässä tilanteessa joudut elämään. Voimia!

U. P.

Työpaikkakiusaaminen ja siihen liittyvä selvittely. Onneksi en ole enää siellä kotkien nokittavana.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistavin kokemus oli se kun olin myyjänä kaupassa mutten ollut niin tehokas ja tuloshakuinen kuin olisi pitänyt olla, työ oli minulle ensimmäinen ja olin tosiaan uusi ja vielä oppimassa, perehdyttäminen oli ollut heikkoa kaupan taholta mutta tein tunnollisena ja kilttinä parhaani. Yhtenä työpäivänä huomasin että kaikki olivat jotenkin välinpitämättömiä minua kohtaan työssä, esim minulle ei juteltu takaisin tai ei haluttu tehdä yhdessä jotain hommaa. No siinä sitten työpäivän päätteeksi esimies käski minut napakasti toimistoon ja sanoin että hetkinen kun laita yhden asian paikoilleen kuin olin jotain tekemässä mutta esimies huusi että "EI VAAN NYT HETI" ja oli sitten että okei tullaan. Istuin esimiestä vastapäätä ja esimies rupesi juttelemaan mitä kuuluu jne. sitten sanoi miten myyjänä olo on tiimityöskentelyä ja sitä että jos siinä on joku heikoin lenkki niin se ei sitten toimi yhtään (vihjaili että olen se heikoin lenkki) päätteeksi sitten käsi minun antaa työavaimet hänelle sillä "tämä oli sinun viimeinen päiväsi sitten täällä" ja tuo lause tuli minulle ihan puskista. Tunsin häpeää olin ihan kuin unessa että mitä tapahtuu siis yhtäkkiä potkitaan vain ulos ilman varoitusta. Tajusin vasta myöhemmin että miksei kukaan minulle puhunut viimeisenä päivänä oli se että esimies oli kertonut muille etten enää tule töihin ja muut sitten käyttäytyvät kuin olisin ilmaa, en tajua miksi mutta ok. Olihan tämä tosiaan ollut koeaika myös minulla mutten ymmärrä miksei minulle siitä voitu kertoa etukäteen ettei työpanokseni ollut ollenkaan sitä mitä toivottiin ja miksi minua ei opetettu paremmaksi työssä jos vaikutin liian hitaalta? Esimies muutenkaan ei ikinä minusta pitänyt, hän usein naureskeli minulle muiden työntekijöiden kanssa(kerran satuin paikalle kun kuulin) ja hänen naamansa heti meni peruslukemille, myös hyppyytti minua jatkuvasti ja arvosteli sitä miten kommunikoin jne. Olen siis rauhallinen enkä mikään jatkuva pälpättäjä joten hän ei sitten kestä kaltaisiani ihmisiä? Jep en unohda tuota koskaan ja sen takia en enään ikinä mene kauppaan töihin olin sitten työttömänä tai en. Työelämä Suomessa on ihan sairasta, narsistien ja sosiopaattien leikkikenttä. En ihmettele yhtään miksi työttömiä on ja huono palkkaus vielä pahentaa tilannetta.

Paskoja ihmisiä on maailma täynnä. Heitä ei voi muuttaa. Parempi on vain yrittää olla välittämättä, sulkea pois ja jatkaa elämää ilman heitä.

Ei kannata tuomita kaikkia kauppiaita yhden kokemuksen perusteella. Surkeita esimiehiä löytyy jokaisesta yrityksestä, jokaisella tasolla.