4- v poikano on aivan kamala. EN JAKSA ENÄÄ!!!

kasvatukseen sinulle ja jos lapsen toinen vanhempi mukanana elämässä, niin hän myös mukaan neuvolaan!!



Harvoin lapsi on ns itse syypää. Useimmiten vanhempien kasvatus metodit ovat syynä.



MUTTA toki tuo ikä ei ole helpoimmasta päästä! Eli uhma voi olla valtava!



Mutta ulkopuolinen varmasti näkisi tilanteenne toisella tavalla ja osaisi antaa hyviä vinkkejä arkeen jne.



Ja ota tämä 4v ja tee hänen kanssaan kahdestaan jotain, ilman muita sisaruksia.

Vaan on kyse rämän pojan mahdottoman vaikeasta lonteesta mitä minä ilmeisesti en osaa käsitellä / hallita.



Neuvolaa olen miettinyt mutta pelkään että ne heti ottavat yhteyttä sossutanttoihoin ja sellasta sotkua en halua.



Kaipaan vain apua lapsem kasvatuksessa. En olisi ikinä ukonut että tällaista voi olla. Olen touhunnut paaaaljon lasten kanssa ja tää on ihan uutta. mietin jopa että onko kyseessä joku sairaus tai luonnevika vai ihan oikeesti vain hnkala tapaus. Vai voiko olla ettääidin ja lapsen kemiat ei vaan kohtaa. Auttakee :0((



Kaiken kukkuraksi olen YH!!!

Mutta oletko tiukka, johdonmukainen, et hyväksy huonoa käytöstä, onko jäähyt ja rangaistukset käytössä?



Voi olla, että hakee huomiota tai sitten testaa vaan rajojaan, jos linja ei ole johdonmukainen ja molemminlla vanhemmilla sama.



Voimia kuitenkin!

Sieltä eivät ota yhteyttä mihinkään instanssiin ilman, että olette yhdessä sopineet niin. Ja siellä on ammatti-ihmiset arvioimassa, olisiko pojalla jotain "vikaa" ja tarvitseeko jotain erityistukea.

Vaan on kyse rämän pojan mahdottoman vaikeasta lonteesta mitä minä ilmeisesti en osaa käsitellä / hallita. Neuvolaa olen miettinyt mutta pelkään että ne heti ottavat yhteyttä sossutanttoihoin ja sellasta sotkua en halua. Kaipaan vain apua lapsem kasvatuksessa. En olisi ikinä ukonut että tällaista voi olla. Olen touhunnut paaaaljon lasten kanssa ja tää on ihan uutta. mietin jopa että onko kyseessä joku sairaus tai luonnevika vai ihan oikeesti vain hnkala tapaus. Vai voiko olla ettääidin ja lapsen kemiat ei vaan kohtaa. Auttakee :0(( Kaiken kukkuraksi olen YH!!!

Kyllä osaa pistää vanhempien hermot koetukselle joka pv. ja monta kertaa päivässä. Sellaista, ärsyttämistä. Ei tee mitä pyydetään, väittää vastaan, isottelee, ei usko.. yms. Jäähyt, tarrat ym käytössä, ja niilä ehkä hiukan hillitsee, mutta ei poista tuota huonoa käytöstä.

Olemme olleet johdonmukaisia/tiukkoja. Joskus mietin että en enää tunne tuota lastani ollenkaan enää. Mihin katosi se ihana pikkumies?

Meillä myös 1v kuopus. Mustasukkaisuutta tämä ei ole.

Toivottavasti ohimenevä vaihe, taas..

Voimia sullekin sinne! Pysytään lujina! ja muistetaan silti rakastaa. =)

Perhetyöntekijä on todnäk se jota ensin tarjottaisiin. Sit kun on ihan väsynyt, voi olla että tilanne näyttää susta pahemmalta kuin onkaan. Suhde lapseen voi muuttua hankalaksi. Ulkopuolinen voi helpostikin nähdä, mistä kiikastaa.



Voihan olla että lapselle tekis hyvää olla vaikka päiväkodissa osan viikkoa, jos siis on nyt kotihoidossa. Meillä 5-v:n kanssa osa känkkäränkästä johtuu kotona tylsistymisestä. Kasvatusalan ammattilaisilla on usein helpompi käsitellä lasta kun se ei ole oma. Ja sinä saisit vähän lepoa. Ihan varmasti tuohon löytyy ratkaisu ja kaikesta huolimatta sinä olet omalle lapselle just hyvä äiti. Joskus voi vaan tarvita apua, se ei ole mikään häpeä. Nolompi on se, joka ei apua pyydä.

salli kiusaamista, lyömistä, potimista, puremista nimittelyä, tavaroiden heittelyä/rikkomista, ulos karkaamista, lattialle pissaamista, veden suihluttamista lattialle, hyllyille kiipeämistä, sylkemistä...lista olisi loputon.



Yritän kiinnittää hirveästi huomiota lapsen hyvään käytökseen. Mutta nyyt vain tuntuu niin turhauttavalta kun sitä väärää käytöstä tuntuu olevan joka minuutti. Ja touhuan lapsen kanssa kaksitaankin paljon.



Nyt tuntuu et kaikki keinot on loppu.



Jäljellä on huuto, karjunta, jäähy, uhkailu piiskalla ja kiristys!!!!! Eikä nekään tehoa.

käsittelevää kirjallisuutta.



Aloita vaikka temperamenttikirjoista (Liisa Keltikangas-Järvinen), Raisa Cacciatoren Kiukkukirjasta ja muusta tuotannosta, sekä Jari Sinkkosen kirjoista.



Tiedän miltä tuntuu, kun tilanne on "lukossa", eikä itsellä ole keinoja sen selvittämiseen. Kirjoista saat uudenlaista näkökulmaa aiheeseen ja varmoja, hyviä toimintamalleja. Ja opit ymmärtämään ja rakastamaan poikaasikin uudella tavalla.

Samoin Kinnuse Saaran ja monen muun. Poika on puolipv hoidossa tarhassa. Tuntuu et oon ihan yksin tän asian kanssa kun isästä ei ole mukaan tähän juttuun. NIIN JA TARRAT YM PALKINNOT KÄYTÖSSÄ NYÖS...

pojalla saattaa olla sitten jotain diagnoosia vaativaa.. Ei kuulosta normaalilta ja olen kasvatusalalla ja omakin vilkas (tai siis pienempänä vilkas) 6v löytyy. Homma on kuitenkin pysynyt hanskassa vuosi vuodelta paremmin eli kasvatuksella on pystynyt vaikuttamaan ihan hirveästi. Kasvatuksesi kuulostaa oikeansuuntaiselta, joten siksi ajattelin, että voisikohan jotakin selvitettävää olla. Ja mielestäni 4 vuotiaat vielä noin yleensä ovat rauhallisempia/hallittavampia kuin esim. 3- tai 5/6- vuotiaat. Voimia syksyyn!

2-vuotiaan uhmalle voi nauraa, mutta 4-vuotias on jo paljon kamalampi. Lohduttaudu sillä että todennäköisesti se menee kyllä aikanaan ohi. Perheneuvolassa voit käydä hakemassa vinkkejä kasvatukseen. Siellä ei joudu sossun asiakkaaksi, been there...



t. neljän pojan ja yhden tytön äiti...

jotain mikä vaatisi ihan hoitoa. Mitä ne ovat sanoneet hoitopaikassa? Onko poika siellä kiltti kullanmuru vai jatkuuko sama meno kuin kotona? Mulla oli yhteen aikaan tosi vilkas ja hermoillekäyvä 5-6 -vuotias ja kyselin huolestuneena lastenlääkäriltäkin siitä. Hän sanoi, että jos eskarista ei ole tullut viestiä mistään huolestuttavasta, niin kaiken pitäisi olla hyvin.

Osaa ottaaa toiset huomioon, on ystävällinen, rauhallinen, aivan erilainen kuin kotona. Kun saavun paikalle hoitoon niin show alkaa. Olen aivan toivotan. Ja luulen että poikakin sen jotenkin tajuaa ja ehkä nauttiikon tiöanteesta. Entien vain huolestuttaa etttä mitä tlevat vuodet tuovat tullessaan kun 4-v on jo ottanut näin vallan. Tuntuu että olen täysin epäonnistunut äitinä tämän lapsen kanssa.

ap sitä, miten hankalaa sillä lapsella sitten on... Ja vielä kauheampaa lapselle huomata, että äidistä ei ollutkaan siksi vankaksi peruskallioksi, johon hän voi luottaa sekä hyvinä että varsinkin niinä huonoina aikoina.

Äiti, et sinäkään, ei pysty olemaan aina mikään peruskallio. Äiti on vajavainen, inhimillinen ja rajallinen. Äiti voi väsyä, olla neuvoton ja turhautunut. Äiti saa pyytää apua.

Osaa ottaaa toiset huomioon, on ystävällinen, rauhallinen, aivan erilainen kuin kotona. Kun saavun paikalle hoitoon niin show alkaa. Olen aivan toivotan. Ja luulen että poikakin sen jotenkin tajuaa ja ehkä nauttiikon tiöanteesta. Entien vain huolestuttaa etttä mitä tlevat vuodet tuovat tullessaan kun 4-v on jo ottanut näin vallan. Tuntuu että olen täysin epäonnistunut äitinä tämän lapsen kanssa.

joka nyt vaan haluaa jostain syystä kovistella. Minulla on myös hyviä kokemuksia perheneuvoloista.

Ymmärrän kyllä että susta tuntuu raskaalta.

Mutta nyt kuitenkin muille vinkiksi jos / kun vastailette tähän viestiin. En tod nyt jaksa mitään vittumaisia viestejä. Mikä on ikävää että täällä palstalla niitä vain piisaa. Kaipaan tukea ja apua. Jos et osaa mitään muut kirjoittaa niin jätä kirjoittamatta. Se nyt vain on valitettava totuus että täällä meidän kotona tämä tila on helvetillinen olin misä sitten peruskallio tai en ja oli tuo lapsi nyt sitten mitä tahansa.

Oma 4v. oli kanssa aivan kamal. Nyt se on ihan 5v. poika.

Ihan 4v. uhmaa ja se kyllä menee ohi.

Aivan turha paikka se perheneuvola. Mennä sinne jaaritteleen asioita, jotka menee lapsen kasvun myötä ohi.

Olen lapseni kanssa käynyt perheneuvolassa ja en kyllä suositte, jos ei ole kyse erityislapsesta.

onko sulla itsellä omaa aikaa, iloa tuottavia asioita elämässä? Lapset aistii vanhemman tyytymättömyyden, surun ja epämukavan olon todella taitavasti. Ja tuollainen lapsen käytös tietenkin uuvuttaa entisestään.



Lastensuojelu auttaa. Sitä apua voi olla jopa vaikea saada. Lapsia ei oteta huostaan kovin helposti, edes silloin kuin se olisi tarpeen. Sinä olet hyvä äiti, hae rohkeasti vain apua!