4- v poikano on aivan kamala. EN JAKSA ENÄÄ!!!

Nyt on eskarissa (täyttää pian 6) ja on jo parempia päiviä, ehkä jopa enemmän kuin niitä huonoja. Poika on tosi temperamenttinen, sisukas "vastarannan kiiski" mutta kuitenkin aika herkkä ja älykäs.

1. Olette eronneet. Yksi lapsista yleensä reagoi eroon todella voimakkaasti (toiset taas esim kääntyvät sisäänpäin). Jos isä vielä pois kuvioista, kaipaa tätä?

Tai luulee että ero ja isän lähtö olivat hänen syytään? jne jne



2. Keskimmäiset on yleensä poikkeusetta niitä vaikeimpia/tai sitten totaalisen näkymättömiä sopeutujia. Se roolitus vaan tulee, kuten esikoiselle vastuuntuntoa tai kuopukselle ikuisen vauvan roolia.



Kävisin itse ensin lapsen kanssa noita erojuttuja läpi, jos sieltä jotain nousee ja ahdistaa pientä.



Huom. älä syyllisty, vaan avoimin silmin lähesty lasta, ilman että kumpikaan teistä olisi syyllinen/huonokäytöksinen/epäonnistunut. Olette vaan tavallinen äiti ja poika, joilla nyt on tilanne selvitettävänä, OK?

Sit vaan pitää toivoa, että siellä on hyvät työntekijät. Ei nekään siellä aina tunnista kaikkia häiriöitä.



Eli kyllä mäkin vähän kallistuisin sen kannalle, että sun kannattais alkaa etsiväksi ja selvitellä, että olisiko lapsella kenties kuitenkin jokin häiriö. Ei nimittäin tavallinen uhma pitäisi ketään laittaa ihan epätoivoiseksi, sillä sehän menee ohi. Ja siis riippuu, että onko tilanne tullut tällaiseksi yhtäkkiä vai onko lapsi ollut koko ikänsä enemmän tai vähemmän vaikea tapaus.



Yritä kysellä lapselta mikä sitä kiukuttaa. Eihän lapsi sitä ehkä osaa sanoa tuosta noin vain, mutta itse oon esimerkiksi kökkinyt sängyssään parkuvan lapsen vierellä ja kysellyt kohta kohdalta miksi hän ei halua lähteä kauppaan. Eikä lapsi osannut vasta kuin kyllä - ei nyökkäämällä ja päätä pudistamalla. Mutta sata - kaksisataa kysymystä, joihin kyllä - ei -vastaus, niin kyllä asia alkoi valjeta: kaupassa on liikaa meteliä, ja poikaa pelotti siellä.



Tallaisista hetkistä saa arvokkaita vinkkejä mikä lasta vaivaa. Meillä on nyt epäily aistiherkkyydestä. Mutta tuokin jäisi huomaamatta, jos lasta vain komennetaan, että nyt kengät jalkaa siitä, ja kauppaanhan mennään, ja siitä ei kiukutella.



Tsemppiä.

lapset voivat reagoida eroonkin vasta parin kolmen vuoden kuluttua, kun vanhempi on valmiimpi sen kestämään.

kanssa hankala poika rauhoittui eskarin aikana=)on nyt kun eri poika luojan kiitos 6-vuotta sen kanssa pitikin vääntää joka asiasta...

kirjoitat noin paljon virheitä, vai eikö lääkitys ole kohdalla.

Etkö sä osaa lukea vai ymmärrä, kun ap jo sanoi, ettei todellakaan jaksa nyt mitään tuollaista inhottavaa. Älä ole ilkeä, kun toinen tuntee olonsa juuri tosi kurjaksi.

kirjoitat noin paljon virheitä, vai eikö lääkitys ole kohdalla.

Eikä sinua voi sellainen "normaalin" lapsen äiti oikein ymmärtääkään!



Meillä pojan kanssa ollut vaikeuksia 1 vuotiaasta lähtien, mutta tilanne vain mennyt huonompaan koko ajan. Kuria on ja nimenomaan oikeanlaista kuria (saatu ohjeet toimintaterapeutilta) mutta pojan 3,5 kanssa on vaan ihan jokainen päivä vaikeeta.



Ymmärrän AP tuskasi, minäkin painin huonon omantunnon kanssa, sillä tuntuu, että minulla ja pojallani ei ole enää ollenkaan hyvät välit. Ehkä henkilökemiamme ei sitten kohtaa, mutta on tosi vaikea tykätä lapsesta joka tauotta lyö/potkii pikkusisarustaan. Jos yritän olla hänelle hellä ja antaa vaikkapa pusun hyvästä käytöksestä, niin poika lyö minua eikä anna pusua. Arvatkaa vaan onko vaikea tykätä tuollaisesta lapsesta.



Lapsiani toki rakastan ihan yhtä paljon, mutta tuon 3,5 veen kanssa tuntuu siltä, että en edes halua viettää hänen kanssaan aikaa. Pojan agressiivisuus, suunsoittaminen ja tottelemattomuus on enemmän sääntö kuin poikkeus. Raivareita hän ei onneksi ihan niin paljoa enää saa, mutta aivan kaikesta joutuu koko ajan tapelemaan. Syömisestä, pukemisesta, suohkussa käymisestä, nukumaan menemisestä ym. ym ym. joka ikinen päivä!!!



Suosittelen AP:tä hakemaan apua lapsen kasvatukseen. Me saimme apua tosi nopeeta (koska poika on keskosena syntynyt) ja hyviä neuvoja pojan kanssa pärjäämiseen. Ensin perheterapeutilta ja myöhemmin toimintaterapeutilta. Jotenkin vieläkin jaksan uskoa ja toivoa, että määrätietoisella kasvatuksella saamme pojasta ennen kouluikää sellaisen, että pärjää jo oman kiukkunsa kanssa ja voimme huojentuneena päästää hänet kouluun. Mutta jos taas niin ei käy, niin olemme ainakin yrittäneet kaikkemme!!!



tsemppiä AP jaksamiseen! Toivottavasti saat pian apua.

kirjoitat noin paljon virheitä, vai eikö lääkitys ole kohdalla.

Miten kehtaat puhua uupuneelle ihmiselle noin!

Ymmärrän sua ap, meillä tilanne ei ole ihan tuollainen, mutta itse väsyneenä en meinaa kestää vähempääkään uhmaa. Ja kuule 29, lääkitys vois tehdä meille ihan kaikille hyvää, jos vain löytyisi lääke, jolla nämä vuorovaikutusasiat saisi korjattua.

Voimia!

Mitä tehdä kun 4 vuotias on niin kamala että äiti ei enää kauaa jaksa? Lapsia kolme ja 4-v keskimmäinen.

yritä antaa enemmän, älä ainakaan hylkää päiväkotiin

Kiva huomata että en olekkaan yksin tällaisten asioiden kanssa. Ja aivan mahtavaa että täällä on joukossa niita huipputyyppejä jotka osaavat tukea toista vaikeina hetkinä.

tänään oli helpompi päivä, ja siitä syystä myös itsellä huojentuneempi olo. Mutta huomenna on taas päivä uusi.

Ero on uusi juttu. Olemme jutelleet asiasta lasten kanssa avoimesti, ja juttelemme edelleen. Emme oli huomanneet että ero olisi mitenkään muttanut lasten käytöstä. Lapset näkevät edelleen isää päivittäin. Tämä on enemmänkin meille vanhemmille tällainen aikalisä ja toivomme että saamme asiat järjestettyä parhain päin mahollisimman pian. Isä asu tässä aika lähelläkin.



Sain tänään myös uuden erittäin mielenkiintoisen kirjan. Siitä toivottavasti on apua meidän tilanteeseen. Eli en ole vielä mesossa minnekkään neuvolaan...

Juttelin ystäväni kanssa ja heillä on ollut sama tilanne ja johdonmukaisella kasvatuksella on tilannetta saatu muuttumaan. Tosin siihen on mennyt aikaa useita kukausia. Enemmän laitan kuitenkin EHKÄ tilanteet lapsen uhmavaiheeseen ja luonteen tampperamenttiin.



Ai niin ... mussa ei oo diagnosoitu mitään vikaa-vikaa-vikaa-vikaa-vikaa.... joten en tärvi lääkitystä ... ainakaan vielä ;O))