Mitä teiltä kiellettiin lapsena?
Multa kiellettiin Prätkähiirten katsominen. Vieläkin kyrsii.
Kommentit (37)
He-Manohjelman katsominen ja Naminamivanukkaiden syönti :D
En saanut katsoa Madonnan konserttia :(
Dynamiitin räjäyttely pihalla. Isä oli panostaja.
En saanut leikkiä vuokratalolasten kanssa ellei ollut muita mukana
Karkki ehdottomasti kielletty aina paitsi karkkipäivänä lauantaina. Jos siis olisin saanut jostain lahjaksi yhden karkin keskellä viikkoa, se piti säästää lauantaiksi. Ennen kuin täytin seitsemän, en saanut syödä karkkia lainkaan. Sitten seitsemänvuotiaana sain jostain tietää, että jollain on karkkipäivä. Sanoin siitä vanhemmilleni ja he suostuivat karkkipäivään.
Minulla meni pitkään aikuisena, että sain normalisoitua suhteen karkkiin. Nyt minulla on aina pussi kaapissa, ja siitä voin ottaa muutaman karkin, joskus pari kertaa viikossa, joskus menee pari viikkoa etten ota ollenkaan karkkia sieltä.
Yhden kaverin kanssa oleminen tai vierailu, syytä ei kerrottu mikä siinä kyläpaikassa oli vikana, olisi kiva tietää mikä se oli - voi olla pätevä syy. Mutta oli muitakin kavereita joiden kanssa ystävyyden olisi voinut kieltää, mielellään. Ja etukäteen varoittaa ettei lähde automaattisesti jonkun matkaan kylään, lapsi ei sitä tiedosta tai osaa itse varoa. Se että kaveri on lapsi, ei tarkoita etteikö voi olla jokunen häiriintynyt joukossa tai ei hallitse tilanteita. Siellä ei ole aina aikuista lähistöllä.
Vierailija kirjoitti:
He-Manohjelman katsominen ja Naminamivanukkaiden syönti :D
Miksi naminamit kiellettiin? Isä toi niitä meille aina välillä, mutta v*tutti jos sisarukset ehti ahmia kaikki ensin. Piti olla nopea.
Lyöminen veljen kanssa tapellessa, ja nimittely.
Noin muuten, nyt kun mietin, niin varsinaisina tekemisinä ei kielletty juuri mitään. Kasvoin maatilalla, ja jotenkin vaan opin, mitä saa/voi/on järkevää tehdä ja mitä ei.
Yökyläily kavereiden luona tai kaverit meillä. Ei kertaakaan onnistunut, vaik kuinka anelin.
Mainospaitojen käyttö, tietokone ja tv:n katselu opettajan määräämänä. Mutta meillä katsottiin televisiota 80-90 luvulla silti.
Ei mitään. Ihmetyttääkin miten en ole vankilaan joutunut, vaan ihan duunissa olen ja kohtuullisesti pärjännyt elämässä.
Puuhun kiipeäminen kaulaliina kaulassa. Ja toki muutakin, mutta tuo oli ehdoton.
Tunteiden osoittaminen ja omat mielipiteet.
Totuuden puhuminen. Aina piti valehdella sukulaisille ja perhetutuille tilanteen mukaan - jokaiselle omat tarinansa töistä ja koulutuksista.
Minulta ei kielletty oikeastaan mitään. Saatiin katsoa mitä ohjelmia haluttiin, syötiin karkkia ja herkkuja niin paljon ja milloin vain haluttiin, kotiintuloaikoja ei ollut eikä muutenkaan mitään rajoja. Oltiin kyllä tosi kilttejä tyttöjä siskoni kanssa, joten rajoja ei niinkään tarvittu. Silti muistan että kaipasin niitä, ja keksin itse itselleni karkkipäivät ja kotiintuloajat ja kerroin niiden olevan vanhempieni keksimiä sääntöjä.
Kyllä rajat ovat rakkautta ja lapsi tarvitsee niitä kokeakseen että hänestä välitetään ja hänestä huolehditaan.
Omille lapsille olen asettanut herkkupäivän ja tv:n katselupäivän (käytännössä lauantaina katsotaan koko perheellä leffaa ja syödään herkkuja). Perjantaisin lapset saa koulun jälkeen pelata puhelimillaan 2h ja muuten puhelimen pelisovellukset on kiinni. Yhden kaverin tapaamista rajaamme niin että hän saa tulla ainoastaan meidän pihalle (että leikkivät meidän valvonnan alla). Tällä kaverilla taipumusta rellestää ja tehdä kaikkea typerää, kuten hyppiä sillalta jokeen yms. Ja kyse 8v pojista.
Muita sääntöjä ei ole vielä tarvinut ala-asteikäisille pojille keksiä.
Kaikki.
T. Räsänen jr