Lue keskustelun säännöt.
Muita joille "riittää" yksi lapsi?
16.08.2009 |
Meillä on kuukauden ikäinen tyttövauva ja ihmettelemme sitä, että kaikki vaan sanovat että sille pitää tehdä kaveri ja vieläpä pian. Olemme miehen kanssa sitä mieltä, että meille riittää tämä yksi lapsi. Ei ole kysymys siitä, että vauvan kanssa olisi ollut vaikeaa. Onko muita joille yksi lapsi riittää? Minkälaisia ajatuksia tämä herättää?
Kommentit (7)
Tai nautin/nautimme ensimmäiset 6 vuotta vain yhdestä lapsesta ja kait me oltiin aika vannoutuneita yhden lapsen vanhempia. Sitten vain tuli aivan yllättäen valtava kaipuu toisesta lapsesta ja sen saimme.
Herranjestas, teillä on vasta kuukauden ikäinen vauva!!!Mielesi kerkeää muuttumaan ehkä sen satakin kertaa matkan varrella. Voihan olla, että ainoaksi teille jää, eikä siinä mitään! Mutta mitä tuota nyt vielä miettimäänkään! Nauti vauvasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sitä ajoittain on kyselty, että miksei kaveria. Emme vain halua. Raskaus oli ihan ok ja lapsi on ollut helppo, joten mitään traumojakaan ei ole syynä.
En vain keksi ainuttakaan syytä miksi pitäisi hankkia toinen lapsi, kun ei siihen ole sellaista luonnollista kaipuuta.
Yksi suurimpia pelkojani on se, että entä jos mies haluaakin kuitenkin lapsen (mieheni siis ei ole lapsen bio-isä)? Ei kuulemma ole pelkoa, ikää miehellä 37v.
Mutta voihan se mieli muuttua miehelläkin. Saattaisi olla jopa eron paikka. Mene ja tiedä.
On jo 6v ja onneksi koska mieskin on jo 55v niin kukaan ei kysele sisaruksen perään kun ajattelevat että eihän noin vanhan miehen kanssa enää... ;) Itse olen siis vasta 36v.
Pahus kun niitä on jo kaksi...:P
Helpommalla pääsettte kun ette tee tappelukaveria esikoisellenne!
Itse olen ainoa lapsi enkä ole koskaan kokenut sitä negatiivisena, enkä kaivannut sisaruksia. Aina on ollut muita läheisiä ihmisiä joista olen saanut seuraa, tukea jne. Vanhempien vanheneminenkaan ei pelota.
Meidän lapsi on nyt 4, eikä ole koskaan hänkään puhunut siitä että olisi kiva jos olisi sisaruksia, vaikka tarhakavereille ja muille tutuille pikkusisaruksia onkin syntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voihan olla että mieli muuttuu mutta tällä hetkellä ei tunnu siltä, että koskaan hankkisimme toista.
Itselläni on muistikuva ettei meillä lapsena jaksettu niin montaa lasta kuin meitä oli. Omalleni haluan tarjota parempaa. Yritän kasvattaa hänet sosiaaliseksi ettei tule lellityksi ainokaiseksi.
Mieti asiaa uudestaan joskus parin vuoden päästä.