Sain perinnöksi koiran - en jaksa enää. Onko koirille olemassa rauhoittavia?

Ja homma jatkuu.

Kotiin kun päästään, niin edessä on kuin aivan toinen koira. Kuin itse rauhan tyyssija. Torkkuu paljon, köpöttelee seurassani puutarhassa, pohdiskelee lintujen menoa ikkunan läpi ja kotiin jää työpäivän ajaksi yksin ilman pienintäkään ongelmaa. Kylään jos joku tulee, niin istuu mielellään vierailijan viereen silitettäväksi, mutta ei riehu eikä rieku eikä ota nokkiinsa, jos käsketään rauhoittumaan omalle pedilleen jaloista pyörimästä.

Pitäisi tehdä ja aktivoida koiraa enemmän, mutta minä en aina jaksa tuota intoilua. Saati että vielä pitäisi mennä ihmisten ilmoille ja muiden mukaan jotain harrastamaan ja energiaa purkamaan? Mitä siitäkin vielä tulisi?

Välillä jätän kylmästi koiran kotiin ja lähden vapaapäivänä yksin lenkille. Ai sitä ihanaa autuutta, kun saa vain rauhassa olla ja mennä menojaan. Omatunto hieman soimaa, mutta tuleepahan ainakin urheiltua, kun rouva lenkittää ensin koiran ja sitten vielä itsensäkin.

Välillä tapaamme tuttavien koirien kanssa ja tämä saa leikkiä sielunsa kyllyydestä. Tarpeeksi kun on mesottu ja ehkä vielä käyty lenkilläkin yhdessä, niin energiatasot selvästi putoavat ja osaakin käyttäytyä niin kuin muut kunnon koirakansalaiset konsanaan. Vauhti hidastuu, levätäkin malttaa, enää ei tarvitse hötkyillä vaan voi vaan olla ja nauttia.

Koira on labradori, pian 4-vuotias, leikattu, näy-linjainen. Yksin kun olen liikkellä, niin katselen kaihoten kiltisti lenkkeileviä koiria, joita ei muu väki kiinnosta tuon taivaallista. Joku vastaantuleva mies jo totesikin, että "juu, tuollainen se meidänkin koira oli nuorempana. Kyllä se onneksi sitten rauhoittui, kun kilahti 10 vuotta täyteen." Ei jumal...

Jakaisitteko, palstalaiset hyvät, neuvoja toivonsa jo menettäneelle. Mitä ihmettä minä tämän kanssa nyt oikein teen?

Ja ikää on koiralla paljonko? Rotu?

Olisi kyllä veemäistä saada koira perinnöksi.... Pakkohan se olisi hoitaa kuitenkin.

Kyllä se rauhoittuu ennen 10 v ikää. Labradori on kyllä ihmisrakas.

Meillä oli vähän samanlainen.

 Googlaa "reactive dog training".

Positiivista treenia ja aikaa vaatii, mutta korjattavissa.

Huonompi vaihtoehto olisi agressiivinen  räkyttäjä. Aktivointia, älyleikkejä , koira ei liikunnalla välttämättä rauhoitu. Toki liikuntaa tarvitsee.

Ihanalta koiralta tuo kuulostaa.

Jollei sitä ole leikattu, niin tiedoksi että leikkaaminen yleensä rauhoittaa.

Kuulostaa hyvin tyypilliseltä labradorinnoutajan käytökseltä. Arvasin rodun jo ennen kun kerroit sen. Varsinkin näyttelylinjaiset ovat ylisosiaalisia ja kaikesta kiinnostuneita, eikä se tarkoita, että ne on kasvaneet perunakellarissa. En tiedä mitä asialle voi tehdä se kun on koiran olemus sellainen. Ehkäpä kannattaisi käydä kurssilla, jossa opetetaan koira ohittamaan nätisti muut kulkijat. Kurssin toimivuudesta ei voi mennä takuuseen labradorin kohdalla.

Ehkä koiraa voi vielä kouluttaa ja opettaa. Ja sitten erikseen muualla tutustumis- ja leikkihetket. Ota selvää kirjoista, kouluttajien ohje, naksutin, palkkio jne. Toistoja?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa hyvin tyypilliseltä labradorinnoutajan käytökseltä. Arvasin rodun jo ennen kun kerroit sen. Varsinkin näyttelylinjaiset ovat ylisosiaalisia ja kaikesta kiinnostuneita, eikä se tarkoita, että ne on kasvaneet perunakellarissa. En tiedä mitä asialle voi tehdä se kun on koiran olemus sellainen. Ehkäpä kannattaisi käydä kurssilla, jossa opetetaan koira ohittamaan nätisti muut kulkijat. Kurssin toimivuudesta ei voi mennä takuuseen labradorin kohdalla.

Kurssi on hukkaan heitettyä rahaa reaktiivisen koiran kanssa. Pitää lähteä toteuttamaan reaktiivisen koiran uudelleenkoulutusta lenkki kerrallaan. 

Onnistuisiko herkuilla saada huomio pois vastaantulijoista? Eli koulutusta siihen ulkoiluun niin alkaa ennenpitkää sujua.

Onko labradorinnoutaja? Ne ovat juuri tuollaisia, kiinnostuneita kaikesta ja koko ajan tutustumassa ihisiin ja toisiin koiriin. Jos on labbis, ihan normaalilta kuulostaa.

Tehkää ohitustreenejä.

Oikeasti paljon kivempi noin kuin että labbiksen kokoinen koira olisi kaamea pelkoaggre remmirähjä.

Vierailija kirjoitti:

Olisi kyllä veemäistä saada koira perinnöksi.... Pakkohan se olisi hoitaa kuitenkin.

Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan.

Tuohan on aivan upea koira. Onneksi olkoon.

Kieltämättä aggressiivinen mesoaja olisi paljon ikävämpi kohtalo, voihan sen näinkin ajatella. Ihan hyvä tuurihan tässä on sinällään käynyt. Haluan uskoa, että kyllä tämä tästä vielä paremmaksi käy, vaikka aina ei jaksa usko riittää.

Koira tosiaan on leikattu vuosikkaana eli kolmisen vuotta sitten. Lieköhän rauhoitti koiraa, vai olikohan meno vieläkin villimpi aikoinaan? Labradori tosiaan on.

Kiitos vinkeistä. Aloitin jo hieman googlettelemaan reaktiivisen koiran kanssa toimimisesta ja jatkan tätä taas hetkisen kuluttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa hyvin tyypilliseltä labradorinnoutajan käytökseltä. Arvasin rodun jo ennen kun kerroit sen. Varsinkin näyttelylinjaiset ovat ylisosiaalisia ja kaikesta kiinnostuneita, eikä se tarkoita, että ne on kasvaneet perunakellarissa. En tiedä mitä asialle voi tehdä se kun on koiran olemus sellainen. Ehkäpä kannattaisi käydä kurssilla, jossa opetetaan koira ohittamaan nätisti muut kulkijat. Kurssin toimivuudesta ei voi mennä takuuseen labradorin kohdalla.

Kurssi on hukkaan heitettyä rahaa reaktiivisen koiran kanssa. Pitää lähteä toteuttamaan reaktiivisen koiran uudelleenkoulutusta lenkki kerrallaan. 

Pari alapeukuttajaa ei tiedä mistä on kyse tällaisen koiran kanssa. Kurssilla jossa opetataan ohittamaan koiria maksat jotain 50 e tunti siitä, että kävelette toistenne ohi. Reaktiivisen koiran kanssa tällainen ei vaan toimi. Kokemuksesta kerron.

Meidän labbis oli tollanen just 10-11 -vuotiaaksi asti. Naapurin labbis myös, kuoli 10-vuotiaana eikä ollut vielä ehtinyt rauhoittua :D

Ota toinen koira sille kaveriksi. Kaksi menee samassa kuin yksi.