Hirveitä olivatt kansanomaiset perinnäistavat sairauksissa ja terveydenhuollossa

Hampaat paikattiin hehkuvalla kepillä kaivamalla ensin mätää pois, tasaisella kivellä hiottiin hammasta ja aina tuo hehkuva keppi painettiin hampaaseen kun potilas huusi tuskissaan. Kiehuvaa pihkaa laitettiin reikään ja kova puutappi perään. Niin syvälle että upposi juuriin asti. Myöhemmin käytettiin pronsisia hammasnauloja ja edettiin aina kultaan saakka. Pari vuotta lisäaikaa antava puutappi oli kuitenkin yleisin. Viimeisiä hampaita pyrittiin säästelemään.
Kauheita olivat myös hoidot joissa jouduttiin amputoimaan, erilaiset verenmyrkytykaet, kuoliot ja tulehdukset hoidettiin amputaatiolla. Hyvin yleistä oli että kypsältä parikymppisenä oli amputoitu raaja tai pari. Ilman puudutusta.
Hampaat noita puunastoja, asunto jossain turvekuopassa ja liuta penskoja ympärillä, ruokana juuria ja itse pyydystettyjä elukoita. Silti on elämästä nautittu eikä ole osattu parempaakaan kuvitella