En yleensä jaksa nillittää ja avautua näistä, mutta nyt en jaksa olla hiljaa.

Olen saanut nauttia masennuksesta sellaiset reilut parikymmentä vuotta. Oikeanlaista hoitoa sain hakemalla hakea vuosikausia ja todellakin olen taistellut tämän asian kanssa erittäin paljon.
Niskasta olen itseäni repinyt ja polttanut itseni loppuun tässä väkisin taistellessa ja väkisin yrittäessä.
Masennus on vaihdellut lievästä aina vaikeaan, ja itsemurhaa on suunniteltu ja pohdittu tuhansia ja tuhansia tunteja. Apua on haettu, otettu vastaan ja jääty vaille tylyllä tavalla.
Liikuntaa on harrastettu, korkit laitettu kiinni ja terapiassa tunnollisesti käyty.
Peiliin on katsottu ja paljon kehitytty ihmisenä.

Ai mistä haluan nyt avautua ja nillittää?
No tuosta retoriikasta johon turhan usein törmää. Siitä kun masennuksesta puhutaan halveksien ja vähätellen. Ja siitä miten masentuneet nähdään laiskoina, ja vapaaehtoisesti masennukseen heittäytyneinä luusereina.
Tänään Iltasanomissa on uutinen, kun joltain pojalta oli jalka mennyt tohjoksi, mutta "Hän ei ole antanut masennuksen ottaa valtaa, vaan odottaa saikun loppumista".

Ei s#*tana!
En jaksa näitä enää!
Ei masennus ole mikään sellainen sairaus, johon heittäydytään kun tulee joku isompi vastoinkäyminen.
Ei masennus ole mitään mikä valitaan tai ollaan valitsematta.
Taustalla ei yleensä ole MITÄÄN SELKEÄÄ YKSINKERTAISTA syytä!
Taustalla on monimutkaisempia asioita, kuin joku raajan menettäminen, läheisen kuolema tai yksittäinen selkeä tapatuma.
Masennus on SAIRAUS, jonka sairastaja yleensä kokee kohtuutonta ja täysin mielenvikaista SYYLLISYYTTÄ ja kokee itsensä täysin arvottomaksi ihmiseksi.
Jos ihminen ei ole masentunut ja kohtaa jonkun onnettomuuden, ei hän yleensä koe siitä asiasta järkyttävää ja käsittämätöntä syyllisyyttä tai miellä itseään arvottomaksi mitättömyydeksi, jonka olisi parempi kuolla pois, koska on niin järkyttävän mitätön ja häpeällinen epäonnistuja. Täysi nolla, joka ei ansaitse kenenkään rakkautta tai mitään hyvää muutenkaan.

Terveet ihmiset ilmeisesti kuvittelevat että masentuneet ovat muuten kuin terveitä, he vaan ovat päättäneet laiskotella ja tyhmyyttään ovat negatiivisia.
On usein sanottu, ettei syöpäsairaat tykkää kun syövästä puhutaan taisteluna joka voitetaan tai sitten ei voiteta.
No voin masennuksen kanssa taistelleensa sanoa, että en tykkää, kun masennuksesta puhutaan valintana.
Se loukkaa, turhauttaa, ja on inhottavaa, etenkin kun moni kuolee tähän.