Mieheni on lähdössä syyslomalla kakaroidensa ja exänsä kanssa Kreikkaan yhteiselle lomalle
Kuulemma lasten takia tällainen järjestely. En sopinut mukaan kun tarkoitus on kuulemma viettää lasten kanssa laatuaikaa ilman häiriötekijöitä. Onko minulla oikeus suuttua asiasta vai olenko vain mustasukkainen hullu?
Kommentit (23)
Ei tuo ole soveliasta. Ei edes lastensa takia.
Voi olla provo, tai sitten ei. Tiedän yhden tällaisen miehen, mutta nyksälleen hän väittää matkustavansa yksin, vain lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
-1 / 5 provo.
Huono.
Varmasti huono muttei ole provo valitettavasti
No riippuu sinun roolista lasten elämässä. Jos olet täysipäiväinen äitipuoli joka hoitaa ja hoivaa yhtälailla kuin isä, niin kyllä, saat loukkaantua.
Jos taas lasten läsnäollessa viihdyt jossain eristyksissä murjottamassa, niin saat murjottaa kotona, kun mies vie lapset lomille. Tuli äiti mukaan tai ei.
Miksi haluaisit matkustaa ryhmässä, jossa sinun sanojesi mukaan on kakaroita mukana? Et vaikuta pitävän tästä matkaryhmästä erityisesti vai vahingossako teit sanavalintasi? Provo kai oli.
Omistatko miehen kun sanot "miehesi"
Hankala tilanne. Pitäisi tietää enemmän todellakin sinun ja lasten suhteesta!
Me käytiin eron jälkeen exän kanssa ulkomailla lasten kanssa keskenämme, ei tuo nykyistä miestäni isommin häirinnyt tai ei ainakaan sitä näyttänyt. Nykyään molemmilla on uudet puolisot ja lapset on hyvin sopeutuneet, joten matkustetaan erillään. Mutta jos lapset kaipaisi yhteistä aikaa isän ja äidin kanssa niin tottakai sellaista järjestettäisiin. Enkä jaksa uskoa että minun puolisoani se haittaisi, miehen uusi vaimo saattaisi närkästyä mutta onkin vähän närkästyvää tyyppiä. Mentäisiin silti.
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne. Pitäisi tietää enemmän todellakin sinun ja lasten suhteesta!
Ihan luonteva suhde heihin. Emme asu miehen kanssa samassa osoitteessa mutta ollaan kyllä vietetty aikaa yhdessä.
Kutsutko miehesi lapsia kakaroiksi myös muiden seurassa?
Vierailija kirjoitti:
Omistatko miehen kun sanot "miehesi"
Höh?? Minäkin puhut aikuisista lapsistani ja lapsenlapsistani eikä sitä pidetä mitenkään merkkinä siitä että omistaisin heidän. Puhun myös äidistäni, ja joskus ihanasta mummistani!
No eiköhän ne lapset nyt mene etusijalle. Jos sinä et asiasta tykkää niin kannattaa miettiä suhteen jatkoa.
Sielä sitten illallisella vähän viiniä ja olusia nautitaan ja yksi asia johtaa toiseen, jokainen normi mies käyttää tilaisuuden kun se tarjolla on.
Mulle ei sopisi. Jos mies edelleen pitäisi edellistä suhdettaan lasten oikeana perheenä, niin lähtisin kyllä nostelemaan. Lapset ovat etusijalla, se on selvää, mutta entistä perhettä ei tuossa vaiheessa enää ole.
Tietenkin lapset haluavat äidin ja isän viettävän aikaa yhdessä, mutta jos on erottu ja ollaan uusissa suhteissa, niin parempi lapsillekin tehdä selväksi, että paluuta vanhaan perheeseen ei ole.
Tai sitten palataan siihen entiseen perheeseen, jos kerran homma toimii.
Turha lämmitellä mitään lasten silmien alla. Se se vasta tuskaisaa lapsille on. Jos siis ei ole aikeita yhteenpaluusta.
Sanooko joku tosiaan rakkaan miehensä lapsia kakaroiksi? En miehenä olisi kyllä tuollaisen kotkan kanssa, joka ei osaa sietää "oman rakkaansa lapsia". Ei todellisuudessa rakasta miestä!
Tällaista sotkua usein tulee elämästä, kun hajottaa perheensä.
Vierailija kirjoitti:
Sanooko joku tosiaan rakkaan miehensä lapsia kakaroiksi? En miehenä olisi kyllä tuollaisen kotkan kanssa, joka ei osaa sietää "oman rakkaansa lapsia". Ei todellisuudessa rakasta miestä!
Tällaista sotkua usein tulee elämästä, kun hajottaa perheensä.
Jaa. No mä olen kutsunut omiakin lapsia "meidän kakarat / pennut / riiviöt / höpönassut " (kuulkaas kakarat, nyt täytyy lähteä bussille.. suht neutraalina siis) ties millä kaikilla nimillä, enkä kyllä koe, että vain kutsumalla heitä aina lapsiksi osoitan, että he ovat mulle tärkeitä.
Varsinkaan kun ap kirjoittaa anonyyminä vauvapalstalle niin kielen ei tarvitse olla mitenkään erityisen loppuun asti harkittua neutraalia/positiivista - ja toki, eri ihmisille erilaiset saat kuulostaa erimerkityksellisiltä. Monelle kakara on aika neutraali.
Ap. Itse en "pitäisi" enkä "päästäisi" - en varmaan voisi estääkään, mutta ehkä kyllä vetäisin jotain johtopäätelmiä siitä, mikä minun "arvostukseni ja paikkani" hänen elämässään on. Sinällään hienoa, jos hänelle ex-perhe tärkeä, mutta sitten hän ei ehkä voisi elää arkeansa minun kanssani.
Eipä mulla muuta
Olen mustasukkainen ja haluat mukaan että voit vahdata miestä 24/7?
Vierailija kirjoitti:
Turha lämmitellä mitään lasten silmien alla. Se se vasta tuskaisaa lapsille on. Jos siis ei ole aikeita yhteenpaluusta.
Tämä. Sanotaan, että Lapset kun toivovat viimeiseen asti, että äiti ja isä palaavat yhteen.
Mitä itket sulla on siis viikko vapaata, lähde itse minne haluat matkoille!
Muita joilla sama tilanne?