Täytin eilen 45, elämäni on ohi!

Ai, minä olen 52 ja elossa vieläkin. Toivoa on siis sinullakin.

Suuntaa lomalle gambiaan, siellä miehet eivät ole ronkeleita vaan rakastavat sinua juuri sellaisena kuin olet.

Jos olet mies niin pelaako veitikka vielä?

ok

Okei.

Vanheneminen ei ole mukavaa - mutta ei nyt pelkkää suruakaan. Pitää vain yrittää kaivaa se positiivinen jostain sieltä ryppyjen alta. Esimerkiksi että on itsenäisempi kuin parikymppisenä, eikä enää niin neuroottisesti peilaa kaikkea tekemistään siihen, mitä muut (mahdollisesti) ajattelevat.

Peilit roskikseen!

Mitä, mitä?! Eihän 45-vuotias voi vielä olla kulahtanut. Eikö 45 ole uusi 25?

Vierailija kirjoitti:

Mitä, mitä?! Eihän 45-vuotias voi vielä olla kulahtanut. Eikö 45 ole uusi 25?

On se varmaan ainakin uusi 35. Sillä uusi 31 on 41. 41 vuoden ikäinen itse olen. Olin ihan fiksu nuori joten oikeastaan 26vee voisi olla sopivampi. 21 en todellakaan ole.

Voi sinua raukkaa ap, kun ” kuolleena” yrität olla seuraavat 45 vuotta.

Minäkin olen 45 mutta näytän todella hyvältä. Menisin edelleen noin 30-vuotiaasta. Ei ole ryppyjäkään kasvoilla.

Oletko henkisesti teinin tasolla? Vaikutat siltä. Kasva aikuiseksi.

Niin on. Ei kannata elää noin vanhaksi. Sanon vanhemman kokemuksella.

Minäkin olen 45 ja monella tavalla aikamoisessa onnellisuuskuopassa. Yritän luottaa tutkimuksiin, joiden mukaan onnellisuudella on tapana notkahtaa tässä elämänvaiheessa. Onnellisuus on kuin U:n muotoinen käyrä. Eli kymmenen vuoden päästä minun "pitäisi" olla jo matkalla kohti onnellisempaa. Ja vaikka en olisikaan, on tärkeää yrittää ylläpitää toivoa paremmasta. Jos ei ole toivoa, loppuu aika pian halu elää.

Ai helkkari, minähän olen siis elänyt jo 12 vuotta kuolleena!!! Hitsi kun en ole huomannut. No mutta kuule, näin kuolleena on tosi kivaa elää, ja aina paremmaksi muuttuu :)))))))))

Minä täytin juuri 50v ja olen vasta elämän puolivälissä.

Lapset aikuisia ja talous kunnossa. Kunhan koronasta päästään, niin pääsee kunnolla nauttimaan.

Olet vasta puolivälissä kärsimystietä. Elämän toiset 45 vuotta tulevat vielä. Ja tiedätkö mitä? 

Ne ovat pitkiä vuosia. Ensimmäisiin 45 vuoteen mahtuvat vauvaikä, lapsuus, nuoruus, nuori aikuisuus, mahdollisesti rakastuminen, oma perhe, lasten kasvaminen.

Mietipä elämää, jossa tuo toinen puolisko on yhtä pitkä kuin nämä ensimmäiset 45 vuotta, ja ota siitä nämä edellä mainitut asiat pois. Mitä veikkaat, tuntuuko pitkältä? 

Nyt se elämä vasta alkaa kun ei tarvitse enää peiliin tuijottaa. Kuinka paljon jää aikaa kaikkeen hyödyllisempään ja harrastuksiin. Nyt näkee muutakin kun pelkän oman napansa ympärystän. 

Mä olen 42 enkä ajatellut kolmen vuoden päästä olla kuollut. Itse tiedän 102-vuotiaan eli ap:lla voi olla pitkät kuolleet vuodet edessä.

Mä niin ymmärrän aloittajaa. Olen viiskymppinen mies.