Totuus liikapainosta
Olen päästänyt iän myötä (40 v ylitettyäni) itseni lihomaan niin, että bmi on himpun alle 25, kun nuorempana se oli 20-23.
Kyllä vaan on iso ero olossa; närästää jatkuvasti, koska palleatyrä, väsyttää ja ajatus takkuaa, koska (lievä) uniapnea, vatsa jatkuvasti kipeä ja turvonnut jne jne.
Olen lääketieteellisesti vielä normaalipainon ylärajoilla, kun bmi 25:n raja ei ole ylittynyt, mutta kurja olo kaikin puolin. Ja syy yksinomaan siinä, että en ole saanut otettua itseäni niskasta kiinni ja siivottua turhia herkkuja (pulla, jäätelö, karkki) pois ruokavaliostani. Miksi pitääkin olla näin tahdoton tallukka, harmittaa.
Kommentit (6)
Kaasutuksesta vapautuminen on varmaa. Aktiivisuudella voimme nopeuttaa kehitysträ.
Eihän omalla parvekkeella saa ammuskellakaan.
No, nyt sitten vaan hommiin, ja pullat ja muut pois kaapeista, kävelylenkille ja tallukointi taakse jää!
Vierailija kirjoitti:
No, nyt sitten vaan hommiin, ja pullat ja muut pois kaapeista, kävelylenkille ja tallukointi taakse jää!
Kiitos tsemppaamisesta. Itse asiassa jo teen 3-4 kävelylenkkiä viikossa (yht. n. 20-25 km/vko). Muuten olisikin ehkä nykyistä pulskemmassakin kunnossa. Sokerikoukusta kun vielä saisin itseni irti.
Ap
Ihanko itte keksit uuden sanan LIIKAPAINO?
Vierailija kirjoitti:
Ihanko itte keksit uuden sanan LIIKAPAINO?
No, ihan itte. En tiedä, mikä olisi oikea termi, kun painoa on liikaa hyvinvoinnin kannalta, mutta vielä ollaan alle lääketieteellisen ylipainon määritelmän (bmi 25)?
Voi ei tosi harmi ihan kamalaa menee varmaan vuosia saada pari kiloa pois